Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 670 6617
harri.vuorenpaa@perussuomalaiset.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:244105 kpl

Pärjäävätkö sote-uudistuksessa parhaiten lobbaavat kunnat?

Tiistai 17.5.2016 klo 20.39

Sote-uudistuksesta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula oli tänään vierailulla Pirkkalassa kertomassa uusimmista sote-uudistuksen linjauksista. Kuten ministeri itsekin totesi, paljon on vielä tehtävää ja monesta osa-alueesta riittää vielä keskusteltavaa. Itse haluaisin nostaa esille asian, josta ei vielä kauheasti ole puhuttu ja joka kuitenkin on jo selkeästi päätetty. Tämä asia on tulevien maakuntavaltuustojen keskeinen rooli sotessa.

Ministerin puheista sai täysin selkeästi sen kuvan, että maakuntavaltuusto on jatkossa se joka päättää. Piste. Kuntien epämääräinen rooli tulee olemaan toteutuksen valvominen. Millä keinoin, kukaan ei tiedä. Ja kun kysyttiin, miten tullaan tulevissa maakuntavaaleissa varmistamaan pienten kuntien edustus maakuntavaltuustossa, oli vastaus, että ei mitenkään. Maakuntavaltuustossa päättävät kuulemma ”ihmiset, ei kunnat”. 

Ja tästä päästään siihen todelliseen huolenaiheeseen eli lähidemokratian massiiviseen kaventumiseen erityisesti pienissä kunnissa. Ministerillä on mitä ilmeisimmin sellainen kuvitelma, että tulevat maakuntavaltuutetut ovat jonkinlaista uutta poliitikko-rotua, sellaista joka ei aja oman kunnan etua vaan sen sijaan ajattelee objektiivisesti koko maakunnan etua. Ajatus on kaunis, mutta itse en usko tähän hetkeäkään. Mielestäni on täysin selvää, että maakuntavaltuustossa olevat ihmiset ajavat ensisijaisesti oman kuntansa tai kaupunkinsa etua. Minkään muun ajatteleminen on täysin naiivia. 

Eli mitkä tulevat olemaan pienen kunnan aseet vaikuttaa maakuntavaltuustossa päätettäviin sote-asioihin, jos kyseisessä konklaavissa istuu 0-2 edustajaa omasta kunnasta? Ministeri jo aika selkeästi rivien välissä sen kertoikin: ”Alkakaa nyt ihmeessä nopeasti vaikuttaa niihin ihmisiin ja niissä pöydissä, jotka tulevat esim. päättämään siitä, kenen terveyskeskus jää ja kenen ei”. Eli toisin sanoen pienen kunnan täytyy alkaa lobbaamaan ja yrittää kaikin keinoin vaikuttaa maakuntavaltuustossa istuviin isojen kaupunkien edustajiin, että josko he voisivat tuon meidän terveyskeskuksen säilyttää. Vääjäämätön lopputulos tässä on tietenkin se, että tämä poliittinen lobbaus siirtyy takahuoneisiin, saunatiloihin sekä muihin virkistystilaisuuksiin. Mihin tahansa, jossa saadaan maakuntavaltuutetut suosiolliselle päälle juuri meidän kunnan asiaa kohtaan. 

Kunnissa valmistellaan juuri seuraavien vuosien talousarvioita. Olisiko nyt korkea aika lisätä budjettiin kohta ”lobbausrahat”?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, maakunta, demokratia