Hyvää keskikesää kaikille!

Olimme Pirkkalan Perussuomalaisten kanssa vahvasti edustettuina Perussuomalaisen puolueen puoluekokokouksessa Joensuussa pari viikkoa sitten, kun meitä oli kokonaisuudessaan seitsemän edustajaa Pirkkalasta. Uskoisin, että harvalla paikallisyhdistyksellä oli näin suurta joukkoa jalkeilla, joten olimme jälleen kerran positiivisesti näkyvillä!

Tapahtuma itsessään oli mielestäni hyvinkin onnistunut. Vaikka uuden puoluejohdon äänestäminen kestikin melko kauan, olivat valinnat onnistuneita ja johtuen suorasta vaalitavasta varmasti jäsenistön enemmistön mielen mukaisia. Ennen kaikkea voimme olla tyytyväisiä siihen, että Timo Soini päätti kuin päättikin jäädä Suomeen havittelemaan pääministeripuolueen paikkaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaikka Timon jääminen pois Eurovaaleista varmastikin pienentää Perussuomalaisten kokonaisäänimäärää, oli ratkaisu mielestäni oikea. Eduskuntavaalit täytyy olla päävaalit puolueelle, jos ja kun tavoitteena on nimenomaan suomalaisten ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkaisu. Europarlamentissa maailmanlaajuinen näkyvyys olisi voinut olla suurempi, mutta vaikutusmahdollisuudet tuskin olisivat olleet. Sitä paitsi Timon poisjäännin jälkeenkin Perussuomalaisilla on loistavia ehdokkaita joista valita.

Ennen kaikkea puoluekokouksesta jäi mieleeni tilaisuuden lämminhenkisyys. Mediassa oltiin povailtu jo pitkään riitaisaa kokousta, mutta näin ei käynyt. Totta kai asioista saatettiin olla eri mieltä, mutta yleinen ilmapiiri oli hyvinkin positiivinen. Oli todella mukava tavata ihmisiä eri puolilta Suomea ja keskustella heidän kanssaan päivän polttavista kysymyksistä. Asioista oltiin montaa mieltä ja kuultiin erilaisia näkemyksiä, mutta juuri tämä on puolueemme rikkaus. Meillä on erilaisia ihmisiä, erilaisista lähtökohdista tulleita ihmisiä ja eri puolilta Suomea tulleita ihmisiä. Ja kuten uusi puoluesihteerimme hyvin totesi, meillä saa olla eri mieltä ja meillä saa asioista keskustella. Näin sen pitää ollakin. 

Lopuksi en voi olla sanomatta muutamaa sanaa lähipäivinä (jälleen kerran) puheenaiheeksi noussutta keskustelua Suomen ja suomalaisten rasistisuudesta. ECRI (European Comission against Racism and Intolerance) lähetti Suomelle 49 suositusta siitä miten rasisimia tulisi maassamme kitkeä. Itse kannatan ihmisten absoluuttista tasa-arvoa riippumatta uskonnosta, kulttuurista, ihonväristä tai sukupuolesta. Kaikki toiminta, mikä laittaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan em. asioista johtuen, on tuomittavaa. Näin ollen myös ns. positiivinen syrjintä on mielestäni väärin. Koko termi on muutenkin todella harhaanjohtava johtuen siitä, että kaikkien kannalta positiivista syrjintää ei yksinkertaisesti voi olla. Jonkun kannalta positiivinen syrjintä on AINA jonkun muun kannalta negatiivista syrjintää. Ja ennen kuin joku keksii taas heittää ilmoille lauseita tyyliin "Pitäisikö sitten vammaisten rampit poistaa, koska ne suosivat vammaisia?" tai "Pitäisikö sairaat jättää oman onnensa nojaan, ettei vaan suosita ketään?" haluan korostaa, että vammaisuus tai sairaus EIVÄT OLE sukupuoli, uskonto, ihonväri saatika kulttuuri. Sivistyneen yhteiskunnan tehtävä on huolehtia "heikoimmista" jäsenistään, mutta mielestäni on melko kyseenalaista määrittää yksilön "heikkous" perustuen hänen kulttuuriinsa, uskontoonsa tai sukupuoleensa viitaten.

Itse olen asunut ulkomailla ja muutenkin tutustunut erilaisiin kulttuureihin jo pelkästään senkin takia, että eri kultturien tuntemus on mielestäni rikkaus. Ja näkemäni perusteella voin todeta, että kyllä, maailmassa on rasismia. Todella jopa kuvottavia asioita sattuu päivittäin. MUTTA kyllä rasismi Suomessa on mielestäni melko vähäistä ja harmitonta, jos sitä verrataan maailman muihin maihin. Koska ihan aikuisten oikeasti yhä nykyäänkin on olemassa maita, joissa etniset puhdistukset on tosiasioita ja naisten sekä vähemmistöjen on elettävä jatkuvassa hengenvaarassa. Ja kaiken lisäksi kaikki tämä tapahtuu kyseisen yhteiskunnan hyväksymänä. En suostu uskomaan, että Suomessa asiat olisivat tällä tolalla. Näin ollen pidän jopa melko huvittavana, että EU:n alainen järjestö lähettää nimenomaan Suomelle tällaisia ohjeistuksia. Se on mielestäni suunnilleen sama kuin, että opinto-ohjaaja ottaisi kympin oppilaan puhutteluun kun oppilas saikin vain yhdeksän kokeesta normaalin kympin sijaan ja samanaikaisesti nelosen oppilaat jätettäisiin rauhaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa tapahtuvaan rasismiin saisi puuttua. Totta kai saa, ja pitää. Muistetaan vaan pitää järki päässä tässäkin asiassa ja ehkäpä jopa voitaisiin harrastaa hieman parempaa lähdekritiikkiä kuin mitä ECRI on raportissaan tehnyt. Koska niin kuin ihmisten kanssa yleensä, kaikki mehevät tarinat eivät ole totta vaikka niihin uskominen kuinka ajaisi itselle tärkeää asiaa. 

Kaikesta huolimatta hyvää kesänjatkoa kaikille!