Suomen vastuu siirtomaiden riistosta

Sunnuntai 10.4.2016 klo 12.34

Twitterissä leviää viesti, jossa todetaan näin: ”On varmaan siistiä olla valkoinen ja edustaa vain itseään eikä koko rotua”. Huolimatta siitä halutaanko rasismikeskustelussa puhua roduista vai ei, on tällä viestillä kuitenkin sanoma, mistä voitaneen olla yhtä mieltä. Eli siis se, että yksilö on vastuussa omista tekemisistään ja koko ihmisryhmän syyllistäminen yksilön teoista on lähtökohtaisesti typerää ja väärin. 

No, Ylen sivuilla 9.4. julkaistussa jutussa Arkkipiispa Kari Mäkinen toteaa. että ”Meillä on täällä enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu”. Tästä lauseesta olisi jo mielenkiintoista keskustella enemmänkin, mutta karvat nousevat lopullisesti pystyyn seuraavan jutussa esitetyn kohdan myötä:

 ” Eurooppalaisilla on jo historiallinen vastuu ja rooli maailman tilanteesta ajatellen esimerkiksi kolonialismin perintöä, jota länsimaat kantavat…”.

Eli siis ts. myös suomalaisilla on vastuu maailman tilanteesta perustuen länsimaiden kantamaan kolonialismin perintöön. En ole historian tutkija, mutta kohtuu varma olen siitä, että Suomella ei ole ikinä ollut yhden yhtäkään siirtomaata missään päin maailmaa. Monella muulla Euroopan maalla oli ja toiminta siirtomaissa ei tietenkään ollut mikään ylpeyden aihe kyseisille maille. Mutta miten ihmeessä voi olla perusteltua syyllistää Suomea ja suomalaisia ihmisiä siitä, mitä Euroopan muut maat ovat historiassaan tehneet ja mihin Suomella ei ole ollut osaa eikä arpaa?

Eli voisiko tuon twitterissä levinneen viestin kääntää myös muotoon ”Olisi varmaan siistiä olla joku muu kuin eurooppalainen niin ei tarvitsisi kantaa vastuuta kuin omista teoistaan:” 

Ammattiliittojen kohtuulliset osinkojuhlat

Keskiviikko 9.3.2016 klo 23.02

Vasemmistopuolueet ja eritoten ammattiliitot ovat kovin sanoin arvostelleet suomalaisten yhtiöiden osingonjakoa aikana, jolloin tavallisilla ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa ja työpaikkoja menetetään jatkuvasti. Yksi liitoista käynnisti jopa kampanjan asian tiimoilta, ja nimesi sen ”Osinkojuhlat 2016”. Kampanjassa mainitaan mm. seuraavaa: 

”….tämän kevään osingot voivat olla kaikkien aikojen suurimmat. Ja tämä tilanteessa, jossa liki kaikilta muilta yhteiskuntaryhmiltä odotetaan joustamista ja uhrautumista.”

”…yksi kampanjan tavoitteista on herättää yhteiskunnallista kohtuullisuuskeskustelua.”

Kauniita lauseita. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että kauniit lauseet eivät taida koskea liittoja itseään. Muun muassa Iltasanomat uutisoivat, kuinka vuokrajätti VVO on nostanut maksamiaan osinkoja samaan hulppeaan vauhtiin kuin vuokriaan. Jutusta ilmenee, että VVO:n maksamat osingot ovat nousseet v. 2004 5,7 miljoonasta eurosta vuoden 2015 37 miljoonaan euroon. Eli siis viime vuonna maksettiin yli kuusinkertainen osinko verrattuna vuosikymmen sitten maksettuihin osinkoihin. Samaan aikaan asuntojen vuokrat ovat nousseet jatkuvasti. 

Ja kelle näitä osinkoja maksetaan?  Jutussa todetaan näin:

” Viimeisten 12 vuoden aikana Suomen suurin yksityinen vuokranantaja on tulouttanut omistajilleen yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Siitä reilu puolet on mennyt ammattiliitoille, joista suurin osa on SAK:laisia liittoja.”

Ketään ei varmasti yllätä, että yksi omistajista on juuri em. kampanjan aloittanut liitto. Ja jotta ”kohtuullisuus”, ”joustaminen” ja ”uhrautuminen” saadaan vielä paremmin keskusteluun mukaan, on muistettava, että ammattiliitot ovat yleishyödyllisiä liittoja, jotka eivät maksa penniäkään veroa osingoistaan. 

No niin, kohtuullisuuskeskustelu” alkakoon!

Yliopistotutkinto kokonaan muiden rahoilla ei ole tasa-arvokysymys

Keskiviikko 24.2.2016 klo 12.52

Hallitus on suunnittelemassa leikkauksia opintorahaan, jolla jonkin verran siirretään opintojen rahoitusta opintolainojen suuntaan eli opiskelijan itsensä rahoittamiksi. Tästä on jotkin opiskelijajärjestöt ja eritoten johtavat oppositiopoliitikot nostaneet metakan. Rinnastetaan valtionvelkaa yksityisen ihmisen lainanottoon, puhutaan tasa-arvoisista edellytyksistä pärjätä elämässä sekä koulutuksen tasa-arvon murentumisesta jne. 

Hetkinen nyt! Suomessa on edelleen yksi maailman laadukkaimmista peruskouluista, joka luo maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvän yleissivistyksen suomalaisille nuorille ja jonka kaikki käyvät. Tämän jälkeen jokaisella on mahdollisuus edetä opinnoissaan haluamallaan tavalla. Korkea-asteen opintoja tuetaan edelleen poikkeuksellisen paljon. Myönnetään opinto- ja asumistukea omaan asumiseen sekä valtio takaa opintolainojen noston. Ja tämä tehdään kaikille. Kenenkään vanhempien ei tarvitse olla rikkaita tai säästänyt koko lapsen elämän ajan, jotta nuori pääsee opiskelemaan. Eli köyhän perheen lapsi pääsee edelleen korkeatason opintoihin siinä missä rikkaankin perheen. Kyllä tämä mielestäni on edelleen melko tasa-arvoista.

Mitä tulee opintolainan nostamiseen tai sen tarpeeseen, on mielestäni melko erikoista ajatella, että yhteiskunta on velvollinen kustantamaan täysin tutkinnon, jonka ”hyödyn” opiskelija kerää tulevaisuudessa parempana palkkana. Totta kai yhteiskuntakin siitä hyötyy, ei sitä kukaan kielläkään. Mutta jos ihminen ei ole valmis itse sijoittamaan euron latia omaan kymmeniä tuhansia maksavaan tutkintoonsa, on kyse joko itsekkyydestä tai kohtuuttomasta tulevaisuuden pelosta. Opintolainan ehdot ovat todennäköisesti paremmat kuin missään muussa lainassa. Sen lyhentäminen valmistumisen jälkeen on tehty todella joustavaksi. Jopa niin, että melko vaatimattomalla palkalla ei pitäisi ongelmia tulla. Jos opintolainan nostoa pitää ”kohtuuttomana riskinä, koska ei voi tietää tulevaisuudesta”, on ne opposition peräänkuuluttamat ”elämän edellytykset” jo tämän perusteella melko huonoissa kantimissa. 

Ja mikä on tämä ”pakkolaina”? Ilmeisesti jotain sukua ”pakkolaeille? Jos haluaisi sijoittaa johonkin muuhun kuin koulutukseen, esim. asuntoon, on koko lailla yleistä, että siinä kohtaa on ihmisen ”pakko” ottaa lainaa. Harva asuntojakaan käteisellä maksaa, mutta ikinä en ole kuullut tätä sijoitusta kutsuttavan ”pakkolainaksi”. 

Olennainen erotus näiden kahden investoinnin välillä on se, että valtio tukee toista niistä edelleen todella hyvin. Ja näin pitääkin olla.

Kaksi miljardia lisää ostovoimaan?

Perjantai 5.2.2016 klo 13.37

Kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: Suomen talous on kuralla ja jotain pitäisi tehdä. Kehitettäviä asioita on varmasti useita, mutta yhtenä suurimmista ongelmista pidetään ihmisten ostovoiman hupenemista. Ostovoima vähenee, raha ei liiku ja talous jähmettyy. Mitä asialla voisi tehdä?

Työeläkerahastojen käyttämistä vaikeata tilannetta helpottamaan on jo esitetty useamman kerran. Itse olen pyöritellyt ajatusta, jossa käytetään ko. rahastoja hyväksi, mutta jokainen palkansaaja voisi päätöksen tehdä henkilökohtaisesti omalta kohdaltaan. Eli kuinka?

Työeläkemaksu v. 2016 on 24,6 % palkasta. Tästä 5,7 % on työntekijän osuus, jonka työnantaja pidättää palkasta. Mitä jos antaisimme palkansaajalle mahdollisuuden valita kuinka paljon hän tuolla omalla osuudellaan haluaa eläkettään kerryttää? Toisin sanoen ihmisellä olisi mahdollisuus valita esim. vuodeksi eteenpäin kuinka paljon hän tulee maksamaan tuota omaa osuuttaan eli hän voisi tiputtaa tuon 5,7 % halutessaan vaikka nollaan. Tai jotain siltä väliltä. Työnantaja ei joutuisi maksamaan puuttuvaa osaa vaan työntekijän eläkemaksu olisi yksinkertaisesti sen verran matalampi ja eläkekertymä sen verran suhteessa pienempi. 

Esimerkki: palkansaaja x tienaa 2 200 euroa kuukaudessa. Hän on nuori kaveri, jota eläkekertymä ei huoleta ihan niin paljoa kuin perheen laskut ja päivittäiset menot. Hän päättää tiputtaa oman osuutensa eläkemaksusta 5,7 % => 0,0 %. Työnantaja ei pidätä häneltä palkkalaskelmalla ollenkaan työeläkemaksua ja työnantaja maksaa eläkeyhtiölle työeläkemaksua 24,6 % - 5,7 % = 18,9 %. Työntekijän eläke karttuu 18,9 % mukaisesti. Ja mikä tärkeintä, työntekijä saisi kuukausipalkasta käteen 125,40 € enemmän, jonka hän tulisi todennäköisesti käyttämään suoraan kulutukseen. Vuositasolla käteen jäävä osuus olisi n. 1 500 euroa. 

Uskoisin, että monia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän rahan riittäminen jokapäiväisiin menoihin kuin tuleva mahdollinen eläke, jonka saaminen saattaa olla muutenkin monen mutkan takana. Näin ollen, jos näitä palkansaaja x:iä olisi 1,5 miljoonaa ja kaikki päätyisivät samaan ratkaisuun, olisi kuukausittainen muutos ostovoimaan n. 187,5 miljoonaa euroa ja vuositasolla n. 2,25 miljardia euroa. Kaikki eivät mahdollisuutta tietenkään välttämättä käyttäisi kokonaan, mutta kaikki lisäys ostovoimaan olisi tässä taloustilanteessa varmasti tervetullutta. 

Olisiko tässä aineksia talouden piristysruiskeeksi, vaikka edes väliaikaisesti?

Vasemmisto haluaa jakaa muiden omaisuutta mielivaltaisesti

Maanantai 1.2.2016 klo 18.18

Kansan Uutiset julkaisi 1.2.2015 nettisivuillaan uutisen otsikolla ”Osa osingoista työntekijöiden rahastoon”. Uutisessa Vasemmistonuoret kertoivat” kolme keinoa lisätä työntekijävaltaa yrityksissä”. Vaikka kahdesta muustakin keinosta voisi keskustella, haluan keskittyä juurikin tähän otsikossa mainittuun keinoon.

Vasemmistonuoret siis ehdottavat, että ”…keino lisätä työntekijöiden valtaa on perustaa työntekijöiden rahastoja, joihin siirretään osa yritysten osingoista. Niiden avulla työntekijät voivat hankkia yrityksen vähitellen itselleen.

– Tämä purkaa yhteiskunnan omistussuhteita ja estää omaisuuden kasaantumista harvoille. Sen lisäksi se antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen…”

Siinä ajatuksessa, että työntekijät hankkivat yrityksen itselleen ei ole mitään erikoista. Päinvastoin monessa tapauksessa se on jopa mielekästä, että yhtiössä työtä tekevät ihmiset myös vastaavat yhtiöstä kokonaisuudessaan. Mutta ajatus siitä, että osa yrityksen jakamasta osingosta ”siirretään” työntekijöiden rahastoon, on melko tyrmäävä. Oletan, että ehdottajat lähtevät siitä ajatuksesta, ettei yhtiön työntekijöillä ole omistusosuutta yhtiöön ja siitä huolimatta heillä tulisi olla oikeus osinkoon. Eli yhtiön omistaja/yrittäjä kantaa riskin esim. yhtiön lainojen takauksesta, mutta on velvollinen luovuttamaan osan hänelle kuuluvista osingoista ihmisille, jotka eivät kanna mitään riskiä yhtiön velvoitteista. Oikeudenmukaista? No ei!

Jos työsuhteessa oleva ihminen haluaa ”pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin” tai osuuden yhtiön osingoista, hänellä on siihen kaksi oivallista tapaa:

1. 1. Hän OSTAA käyvällä hinnalla yrittäjältä osuuden yhtiöstä ja osallistuu yhtiön omistajana yhtiön velvoitteisiin osuutensa mukaisesti
2. Hän perustaa oman yhtiön, takaa itse yhtiön kaikki lainat ja kantaa kaikki riskit. Tämän jälkeen hän voi huoletta jakaa itselleen osinkoja niin paljon kuin sielu ja yhtiön tase kestää. Päätökset hän saa ja myös joutuu tekemään. 

Ei se sen monimutkaisempaa ole. Tuottoa saa sen mukaan kuin kantaa riskiä. Työn suorittamisella ei ole oikeutettu osinkoihin, sillä on oikeutettu saaman korvaus tehdystä työstä eli palkka. On myös hyvä huomata, että nykyaikana monet yrittäjät eritoten pienissä yrityksissä ovat molempia, sekä omistajia että suorittavan työn tekijöitä. 

Se, että halutaan ”estää omaisuuden kasaantumista harvoille” sillä, että siirretään rahaa mielivaltaisesti yrittäjältä työntekijälle, ei ole mitään muuta kuin ryöstö. 

Maahanmuuttokritiikki on maahanmuuttajan etu

Maanantai 14.12.2015 klo 13.49

Iltalehti uutisoi 12.12.2015 otsikolla ”Ulkomaalaistaustaisen perheen arkea Suomessa: Lapsia haukutaan apinoiksi, päälle syljetään”. Uutisessa todetaan heti alkuunsa näin: ”Maahanmuuttokriittisyys on sana, jonka suojissa toisen värisiä ja muualta Suomeen tulleita ihmisiä kohdellaan avoimen rasistisesti.” 

Haluaisin tehdä selväksi asian, jonka itseni lisäksi jokainen tuntemani kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuva ihminen varmasti allekirjoittaa: julkinen solvaaminen, lasten päälle sylkeminen, polttopullojen heittäminen, väkivalta tai väkivaltaan yllyttäminen ketään kohtaan eivät ole maahanmuuttokritiikkiä! Ne ovat rikoksia, täysin tuomittavaa touhua! Mutta oman kokemukseni mukaan n. 99 % ns. maahanmuuttokriitikoista on tästä asiasta täysin samaa mieltä kanssani. Me haluamme tuoda kritiikkimme esille niin kuin se sivistyneessä oikeusvaltiossa tulee tehdä: keskustelemalla, kirjoittamalla ja jopa rauhallisella mielenosoittamisella. Tähän on jokaisella tässä maassa oikeus, kunhan sen asiallisesti ja lain puitteissa suorittaa. Se ei todellakaan ole mitään ääriajattelua. 

Tuo 1 %, joka ei tätä tajua, vain ja ainoastaan haittaa omalla toiminnallaan minkäänlaisen ratkaisukeskeisen kommunikaation mahdollisuutta. Kaikista eniten tämä toiminta haittaa niitä ”maahanmuuttokriitikoita”, jotka haluavat tuoda mielipiteensä julki asiallisesti. Tämä 1 % kaikessa yksinkertaisuudessaan syyttää ketä tahansa ko. ryhmän jäsentä jonkun toisen rikoksista. Jokainen yksilö vastatkoon omista rikoksistaan, oli sitten kyse maahanmuuttajan tai maahanmuuttokriitikon tekemistä rikoksista. Kummassakaan tapauksessa ei pitäisi ”rikoksesta” syyllistää kaikkia ryhmän jäseniä. 

Kun asiallisesti mielipiteensä esittävät yksilöt niputetaan syyllisiksi ääripäidensä tekoihin, sillä on yksi varma uhri. Se maahanmuuttaja, joka haluaa kotiutua ja kunnioittaa lakia ja kanssaihmisiään.Tai on jo sitä tehnyt vuosikaudet. Hän on se, joka kärsii eniten siitä, kun keskustelu vaiennetaan syyttävillä yleistyksillä. Puolin ja toisin. Hänen etunsa olisi se, että maahanmuuttoon liittyvistä asioista, niin positiivisista kuin negatiivista, puhuttaisiin avoimesti ja jopa kriittisesti. 

Iltalehden juttu päättyy näin: ”Toisaalta syyrialaismies myös ymmärtää suomalaisten reaktioita. - On väärin, että turvapaikanhakua käytetään väärin ja maahan tulee yksilöitä, jotka syyllistyvät rikoksiin ja jotka ovat itse taistelijoita. Helposti käy niin, että väärillä perusteilla apua huutavat hankaloittavat niiden asemaa, jotka huutavat apua tosissaan.”

Kuulosti melko maahanmuuttokriittiseltä… 

Itsenäisyysjulistus ajankohtaisempi kuin koskaan

Lauantai 5.12.2015 klo 12.41

Suomen senaatti antoi joulukuun 4. 1917 esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Suomen eduskunta hyväksyi esityksen 6. joulukuuta 1917, ja tästä päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä. Tuo esitys oli Suomen itsenäisyysjulistus. Mitä tuossa julistuksessa sitten sanottiin?

Poimin muutamia kohtia: 

”Suomen eduskunta on… asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen.”

”Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen.”

”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.”

”…yhtenä nykyisen maailmasodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena.”

”Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.”

”Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.”

Näitä ensimmäisten maan isien ajatuksia lukiessa tulee väistämättä mieleen nykyhetki. Olemmeko me enää maa, jossa nämä asiat toteutuvat? Toivoisin, että jokainen voisi ottaa hetken ajastaan ja miettiä asiaa. Jotkut saattavat todeta, että aika oli tuolloin eri. Toki oli, mutta onko maan ja ihmisten haasteet sitten kuitenkaan pohjimmiltaan muuttuneet? Jälleen kerran me elämme aikaa, jossa väkivalta ja epävakaus nostavat päätään, taloudellinen ahdinko on tosiasia ja kansakunnan kahtiajakautumisesta on jo selviä viitteitä. 

Huomenna sunnuntaina juhlimme jälleen kerran itsenäisyyttämme. Sinä päivänä, jos minä, olisi hyvä kerrata niitä ajatuksia, jonka varaan tämä maa alun perin haluttiin rakentaa. Viimeinen lainaus ei olisi välttämättä huono idea lukea ääneen esimerkiksi työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää jo etukäteen kaikille! Toivottavasti se sujuu rauhallisesti ja kanssaihmisiä kunnioittaen… 

Isoveli/-sisko valvoo Suomessakin!

Tiistai 24.11.2015 klo 19.17

Kempeleen tapaus on tuonut esille asian, joka on mielestäni huomattavan paljon huolestuttavampi kuin mikään yksittäinen rikostapaus. Yle uutisoi tänään, että poliisi on huolissaan turvapaikanhakijoiden harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä. Tämä on tietenkin äärimmäisen huolestuttavaa jo sinänsä, mutta pysäyttävin asia kyseisessä uutisessa oli kohta, jossa asiaa kommentoinut poliisipäällikkö ilmoitti, ettei ”halua kertoa omalla nimellään turvapaikanhakijoihin liittyvästä ilmiöstä”!

Mitä tämä tarkoittaa? Korkeassa asemassa oleva poliisiviranomainen, joka on verorahoilla palkattu huolehtimaan meidän kaikkien turvallisuudesta, ei uskalla kertoa rikollisuuteen liittyvästä ilmiöstä! Se, että hän ei uskalla tehdä jotain, kertoo mielestäni ainoastaan yhdestä asiasta: hänet on pakotettu olemaan hiljaa! Viranomaisten hiljentäminen, jota suurin meistä on tottunut näkemään enimmäkseen television rikossarjoissa tai uutisissa diktatuurisista maista, on käsittämätön ilmiö omassa kotimaassamme, jota olemme naiivisti pitäneet esimerkkinä avoimuudesta ja rehellisyydestä tällaisissa asioissa. 

Tämä herättää muutaman todella huolestuttavan kysymyksen. Ensinnäkin kuka tai mikä on se taho, jota viranomaiset ”pelkäävät” näin paljon? Toisekseen mikä on motiivi sille, että viranomaisten suu halutaan näin sulkea, ettei viranomaiset pysty enää julkisuudessa esiintymään omalla nimellään ja kasvoillaan? Nämä kysymykset ovat mielestäni äärimmäisen huolestuttavia, jopa pelottavia. Varsinkin omassa kotimaassamme. 

Pahaa pelkään, että vastaukset ovat vielä huolestuttavampia ja pelottavampia. 

Lapselle subjektiivinen oikeus vanhempiinsa

Tiistai 10.11.2015 klo 19.01

Hallituksen kaavailema subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on noussut tapetille, ainakin opposition puheissa. Opposition mielestä rajoituksen myötä lasten yhdenvertaisuus kärsii ja heidän varhaiskasvatuksensa vaarantuu. Onko todellakin näin?

Tällä hetkellä subjektiivinen päivähoito-oikeus voi olla kokopäiväinen eli kotona oleva vanhempi voi siis viedä lapsensa hoitoon aamusta iltaan. Tätä oikeutta ollaan rajoittamassa niin, että kotona oleva vanhempi voi viedä lapsen hoitoon vain osaksi päivää. Eli toisin sanoen rajoituksen vastustajat ovat sitä mieltä, että lapsen tulevaisuus heitetään härskisti romukoppaan, jos kotona koko päivän viettävä vanhempi ei saa viedä lastansa koko päiväksi muualle hoitoon!

Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että lapsen varhaiskasvatus on tärkeää ja ns. ”maksaa” itsensä takaisin tulevaisuudessa. Kukaan ei varmaan myöskään kiellä sitä, etteikö meillä olisi tärkeätä työtä tekeviä kovan luokan ammattilaisia päiväkodeissa tätä työtä tekemässä. Mutta muutama kysymys väistämättä herää. Jos lapsen oikeus kokopäiväiseen kasvatukseen hoitolaitoksessa on niin pyhä, miksei lapsen oikeus viettää aikaa vanhempiansa kanssa ole? Entä onko todellakin luottamus suomalaisiin vanhempiin sellaisella tasolla, ettei heitä voi pitää muuta kuin lapsensa varhaiskasvatuksen pilaajina?

 Olisiko kuitenkin jopa lapsenkin kannalta optimaalisinta, että hänen varhaiskasvatukseensa kuuluisi sekä ryhmässä toteutettu ns. ammattilaisen ohjaama toiminta, sekä kotona vanhempien toimesta tapahtuva yksilöllisempi yhdessäolo? Ja jos nämä kaksi, koti ja hoitopaikka, saadaan vielä tekemään yhteistyötä, niin silloin ollaan varmasti oikealla tiellä. On myös tietenkin olemassa perheitä, joissa lasten ei ole hyvä olla vanhempiensa kanssa. Mutta tällaisissa tapauksissa olisi varmasti syytä tarjota jotain muita välineitä kuin subjektiivista päivähoitoa.  

Lapset eivät ole tyhmiä, kaikkea muuta. Jos lapsi viettää koko päivän muualla kuin kotona, ja samaan aikaan äiti tai isä on kotona, hän kysyy itseltään miksi näin on? Jos hänelle vastataan, että ”me vaan varmistamme sinun yhtäläisiä oikeuksia”, tyydyttääkö vastaus häntä? Vai katsooko lapsi, että hänellä tulisi olla myös subjektiivinen oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa?

Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Pienyrittäjät lakkoon!

Keskiviikko 9.9.2015 klo 12.16

Hallitus toi omat toimenpiteensä talouden tasapainottamiseksi julki ja odotettu huuto alkoi. Ei todennäköisesti mennyt kuin tunteja, kun palkansaajajärjestöt puhuvat avoimesti lakoista ja ennennäkemättömästä sanelupolitiikasta. Tällä hetkellä kuulemma kaikki revitään palkansaajan selkänahasta. Ymmärrän kyllä sellaisten ihmisten harmistuksen, joita leikkaukset tulevat koskemaan. Meidän perhe on yksi niistä. Siitä huolimatta on pakko tuoda pienyrittäjän näkemys siihen, kuinka hurjia nämä leikkaukset oikeasti ovat. 

Sunnuntaisin ei palkansaaja saa enää 200 % palkkaa, ja mietitään kiinnostaako enää ketään mennä sunnuntaisin töihin. Leikkaus oli kuitenkin 25 %, eli saattaa se jotain kiinnostaa tuolla 175 % palkallakin. Pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa. 

Mitenkäs nämä sairaslomat? Ensimmäinen sairasloma menee työntekijän omaan piikkiin ja siitä eteenpäin saa enää 85 % palkkaa siitä, että sairastaa. No, yrittäjällä menee kaikki lyhytaikaiset sairaslomat ”omaan piikkiin”. Huolimatta siitä onko yrittäjä itse vai yrittäjän lapsi sairaana. Ja jos työ on sen luonteista, että se täytyy nimenomaan sinä päivänä saada tehdyksi, se käydään tekemään. Kyllä, sairaana. Ja on hyvä muistaa, että tällaisissa yrityksissä missä työ pitää saada tehdyksi, palkansaajan sairastuessa hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä käy häntä tuuraamassa. Se, onko yrittäjä myös sairaana, on yhdentekevää. 

Julkisten lomien vähentäminen se vasta radikaalilta tuntuukin! Palkallinen kesäloma on enää viitisen viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa kaikkia kesäfestareita edes kiertämään? Jälleen vertailun vuoksi: pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää. Joka päivä, kun ei laskuja lähde asiakkaalle, ei myöskään ole tuloja. Kahden arkipyhän muuttamisesta palkattomaksi en viitsi edes kommentoida. 

Nykyään kuulee usein, että yrittäjät valittavat jatkuvasti. Tällä hetkellä se ei kyllä ole yrittäjät, jotka valittavat. Tällä hetkellä suurin valitus kuuluu ryhmältä, joka väittää että kaikki revitään heidän selkänahoistaan. He eivät kuitenkaan suostu huomaamaan, että maassa on vielä yksi ryhmä, jonka etuja ei aja oikeastaan kukaan. Ja joiden edut ja turvat ovat vielä huomattavasti huonommat. Tähän kohtaan yleensä heitetään, että ”valintakysymyksiä”. Toki näinkin, mutta samalla logiikalla kukaan ei voisi valittaa. Kaikki me olemme työmme valinneet. Olisi vain hyvä huomata, että omien etujen huonontuessa maassa saattaa olla niitä, joilla ei kyseisiä etuja ole ikinä ollutkaan. 

Vaikka se olisi käytännössä mahdotonta, pelkkänä ajatusleikkinäkin on mukava miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän maan pienyrittäjät menisivät yhtä aikaa lakkoon. 

Silloin täällä vasta nesteessä oltaisiin.

Positiivinen rasismi

Tiistai 11.8.2015 klo 11.37

Viime aikoina on puhuttu rasismista enemmän kuin pitkään aikaan. Leimaavaa keskustelulle on ollut se, että ihmisten käsitykset siitä mikä on rasismia ja mikä ei, tuntuvat vaihtelevan huomattavasti. Ei tietenkään helpota asiasta puhumista, jos sanan merkitys on erilainen eri ihmisille. Itselleni rasismi on hyvin yksiselitteisesti toisen ihmisen syrjintää, pilkkaa tai tuomitsemista perustuen vain ja ainoastaan hänen etniseen taustaansa, kulttuuriinsa, sukupuoleensa, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa sellaiseen, johon ihminen ei ole itse voinut millään tavalla vaikuttaa. Tämä on tietenkin yksiselitteisen tuomittavaa, eli toisin sanoen ainoa kriteeri ihmisiä ”arvosteltaessa” tulisi olla se kuinka he käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan ja kunnioittavat yhteiskunnan pelisääntöjä. 

Tästä päästään yhteen nykypäivän käytännöistä, joka on itseäni ihmetyttänyt jo jonkin aikaa. Positiivinen syrjintä. Positiivinen syrjintä lähtee siitä ajatuksesta, että jotain syrjittyä ryhmää suositaan, jotta heidän tilanteensa paranisi. Ajatus on kummallinen siitä syystä, että ei ole mahdollista suosia jotain syrjimättä jotain muuta. Eli näin ollen suositaan tiettyä ryhmää samalla syrjien jotain toista ryhmää. Ja tällä kuvitellaan lisättävän tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta yhteiskunnassamme. Väittäisin vaikutuksen olevan täysin päinvastainen. 

Tasa-arvo on sitä, että kaikki lähtee samalta viivalta. Ei sitä, että kaikki tulee maaliin samaan aikaan. Tämä sanonta on yksi parhaista, joita olen vähän aikaan kuullut. Miksi meillä sitten pääsee kouluun helpommin tietyn äidinkielen omaava (kiintiöt) tai töihin tietyn taustan omaava henkilö (kehotus palkata tasaväkisessä tilanteessa vähemmistön edustaja/Helsingin kaupunki)? Tämä ei ole ainoastaan syrjivää enemmistöä kohtaan, mutta myös väärin niitä vähemmistöjen edustajia kohtaan, jotka ovat omalla työllään ansainneet paikkansa. Uskoisin, että harva vähemmistön edustaja, oli sitten kysymys mistä tahansa vähemmistöstä, edes haluaa ”etumatkaa” vaan vain ja ainoastaan samalle lähtöviivalle. Ja lähtöviivalle tuleekin auttaa, mutta sen jälkeen menestys on itsestä kiinni. 

Näin ollen kysymys kuuluu: jos syrjintä on rasismia ja rasismia ei saa hyväksyä eikä suvaita missään muodossa, miten rasismi on yhtäkkiä hyväksyttävää, kun sen eteen joku keksi laittaa sanan ”positiivinen”? 

Monikulttuurisuus tai sen vastustaminen ei ole mustavalkoinen asia

Tiistai 28.7.2015 klo 13.13

Olli Immosen päivityksen myötä on noussut ennennäkemätön keskustelu siitä, pitäisikö monikulttuurisuutta Suomessa vastustaa vai vaalia. Tälle keskustelulle, kuten niin monelle muullekin, on leimaavaa se, että tulkintoja siitä mitä on monikulttuurisuus tai sen vastustaminen, on yhtä monta kuin keskustelijoita.

Näin ollen en halua lähteä tulkitsemaan kenenkään muun versioita vaan kerron mitä on omasta mielestäni monikulttuurisuus ja mitä siitä vastustan. Se että oltaisiin kieltämässä ulkomaalaisten ihmisten tai kulttuurien oleminen Suomessa on täysin naurettavaa. Ne ovat molemmat, sekä ihmiset että kulttuurit, muokanneet suomalaista kulttuuria ja tulevat näin tekemään jatkossakin. 

Mitä sitten vastustan? Minä vastustan sitä, ettei meillä olisi minkäänlaista sananvaltaa siihen minkälaisia vaikutteita tai kulttuurien lieveilmiöitä me hyväksymme. Tänne rantautuvat kulttuurit voivat muokata suomalaista kulttuuria, mutta ne eivät voi jyrätä sitä. Tällä tarkoitan sitä, ettei esim. eläinrääkkääminen tai naisten alistaminen ole tässä maassa hyväksyttävää, vaikka se jossain kulttuurissa näin olisikin. Tässä kohtaa meillä tulee olla oikeus sanoa: ”Tuo ei kuulu tänne, vaikka se kuinka kuuluisi sinun kulttuuriisi.” 

Meillä pitää olla myös oikeus puolustaa omaa kulttuuriamme. Jos joku vuosikymmeniä harjoitettu lakia rikkomaton suomalainen perinne loukkaa tai haittaa jonkun toisen kulttuurin edustajaa, se on hänen ongelmansa. Ei meidän. 

Toisin sanoen ketään ei käsketä luopumaan identiteetistään, uskonnostaan tai kulttuuristaan. Mutta mielestäni on selvä, että vieraaseen kulttuuriin saapuessaan joutuu jonkin verran sopeutumaan. Se ei ole kohtuutonta, eikä se varsinkaan ole rasismia. 

Tässä kohtaa joku huutaa, kuinka ”persu haluaa vaan poimia rusinat pullasta muista kulttuureista”. Huutajalle vastaan: Nimenomaan! Koska vaikka monikulttuurisuus voi olla myös rikkaus, sen negatiivisten lieveilmiöiden nieleminen ilman kakistelua ei ole mitään muuta kuin suoranaista tyhmyyttä. 

Eurooppalainen identiteetti fantasiaa

Tiistai 14.7.2015 klo 16.20

Kreikan tukipakettien uutisoinnin myötä on tullut jälleen kerran pinnalle erikoinen ajatus: mikä on tämä unelma yhdestä ja yhtenäisestä Euroopasta ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen asia? On saatu lukea kuinka mm. Suomi on tuhoamassa ”yhteisen Euroopan unelmaa”. Mikä tämä Euroopan federalistien unelma sitten on? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kansallisvaltioiden lopettaminen, tai ainakin niiden vaikutusvallan vähentäminen, sekä koko Euroopan muuttaminen yhden lipun alle laulamaan yhtä kansallishymniä yhteisessä pääkaupungissamme Brysselissä, jossa maksuvälineenä on tietenkin yhteinen valuuttamme euro. 

Monella federalistilla tarkoitusperät ovat varmasti vilpittömät ja he vakaasti uskovat, että tällaisella kehityksellä pystymme lopettamaan erimielisyydet ja toimimaan yhtenä rintamana maailmanmarkkinoilla rauhan ja hyvinvoinnin puolesta. Vaikka idea on kaunis, todellisuus ei sitä kohtaa. 

Eurooppalaiset ihmiset ovat kautta aikain luoneet oman identiteettinsä kansallisvaltioiden ympärille. Vaikka nationalismilla on aikojen saatossa ratsastettu sairaisiin ja hirvittäviin tekoihin, ei nationalismin saama yltiönegatiivinen leima ole kuitenkaan reilu. Kansallismielisyydestä on kuitenkin kummunnut myös paljon hyvää. Erityisesti silloin kun se koetaan yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä voimistamana positiivisena tekijänä. 

Mistä tulemmekin siihen alkuperäiseen kysymykseen: voiko Euroopan asukkaista tulla eurooppalaisia? No, käsi ylös kuinka moni esittelee itsensä kaukomailla eurooppalaiseksi? Euroopan kansat ovat monella tapaa niin erilaisia, että niiden keinotekoinen änkeäminen yhteen ja samaan muottiin ei yksinkertaisesti tule toimimaan. Kreikkalainen on edelleen kreikkalainen ja suomalainen on edelleen suomalainen. Ja molemmat ovat sitä ylpeästi. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö nämä kaksi erilaista ihmistä voisi olla hyviä ystäviä ja saada yhdessä merkittäviä asioita aikaiseksi.  Ilman, että joku yrittää heistä molemmista tehdä jotain mitä he eivät ole, eivätkä halua olla.

Naapurin kanssa voi pärjätä myös ilman, että menee hänen kanssaan naimisiin ja perustaa yhteisen perheen. Oli se naapuri sitten mistä tahansa kotoisin. 

Jos laki ei suojele, mitä jää jäljelle?

Tiistai 23.6.2015 klo 16.09

Myönnän, että tätä kirjoittaessa on verenpaineeni hieman normaalia korkeampi. Tämä johtuu siitä, että luin juuri Tapanilan joukkoraiskauksesta langetetut käräjäoikeuden tuomiot ja niiden perustelut. Kolme tekijää oli kukin saanut n. vuoden ehdollisen tuomion. Lieventäviä asianhaaroja oli oikeuden mukaan mm. tapauksen saama julkisuus. Kyllä, tapauksen saama julkisuus pienensi tuomioita. Tämän lisäksi oikeus katsoi, että joukolla tehty raiskaus ei tehty yksissä tuumin. Eli kaveriporukka siis toisista tietämättään raiskasivat saman henkilön, samassa paikassa ja vieläpä samaan aikaan.

Sympatiani ovat uhrin ja hänen omaistensa puolella, voin vain kuvitella tuskan. Itselläni on kotona neljä naispuoleista esiteiniä siirtymässä pikkuhiljaa kohti ”isoa maailmaa” ja sen mahdollisuuksia ja vaaroja. Vanhemmilla on aina pelko lastensa turvallisuudesta, mutta tämän päivän Suomessa tämä pelko valitettavasti vaan kasvaa päivä päivältä. Viattomia ihmisiä traumatisoidaan loppuiäksi oksettavilla teoilla ja maan oikeuslaitos katsoo oikeuden tapahtuneen kun syylliset eivät istu päivääkään telkien takana. 

Rikoksista langetetuista tuomioista puhuttaessa on autuaasti unohdettu yksi rangaistusten tärkeimmistä tehtävistä: pelotevaikutus. Rangaistukset tulee olla sellaisella tasolla, että jo niiden olemassaolo ehkäisee rikoksia. Ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen liittyvissä rangaistuksissa tämä ajatus tulisi olla kaikista kirkkain. 

Mieleen vääjäämättä hiipii ajatus, ettei tämän maan laki enää suojele kansalaisiaan niin kuin sen pitäisi suojella. Olennainen kysymys, jota jokaisen olisi hyvä punnita, on se mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun ihmisten luotto lakiin häviää kokonaan. Uskallan veikata, että se on jotain, mitä kukaan meistä ei halua nähdä. Nyt on viimeiset hetket toimia. 

Hyvätuloisen kyykytys

Keskiviikko 3.6.2015 klo 16.13

Uusi hallitusohjelma puhuttaa tällä hetkellä kiivaasti ympäri sosiaalista mediaa. Erityisesti leikkaukset ja tulkinnat kaikkien osallistumisesta yhteisiin talkoisiin ovat olleet tapetilla. Itseni on nyt pakko puuttua yhteen hokemaan, jota tällä hetkellä hoetaan enemmän kuin mitään muuta: hyvätuloiset eivät osallistu! Tällä pyritään siis sanomaan, että hyvätuloisten pitäisi osallistua yhteisiin taloustalkoisiin huomattavasti enemmän kuin nyt ja että ainoastaan pienituloiset kantavat raskaitten aikojen painon selässään!

Ihan ensimmäiseksi näitä väitteitä tarkasteltaessa on syytä jälleen kerran laittaa termit ojennukseen. Kuka on hyvätuloinen, kuka huonotuloinen ja kuka on rikas? Erilaisia raja-arvoja on varmasti esitetty paljonkin, mutta olennaista tässä keskustelussa olisi tajuta ero hyvätuloisen ja rikkaan välillä. Tällä hetkellä molemmat ryhmät paiskataan armotta tuohon pienen ihmisen kurimusta edesauttavien paholaisten ryhmään, jotka eivät kanna korteensa kekoon yhteisen hyvinvointivaltiomme puolesta. 

Teen oman määritelmäni ja totean, että yli 50 000 euroa ansiotuloina vuodessa tienaava voi sanoa olevansa ihan hyvin tienaava. Ennen kuin kukaan pillastuu, en väitä, että 45 000 tienaava olisi pienituloinen. Ohimennen huomautettakoon, että itse en ole määritelmän mukainen hyvätuloinen. Hieman ihmisen vähennyksistä riippuen, 50 000 euroa ansiotuloina tienaavan ansiotuloveroprosentti on suunnilleen 30-35 %. Tästä ylöspäin progressio huolehtii, että ehkä n. 80 000 vuosituloilla aletaan makselemaan jo reilusti yli 40 % veroa. 100 000 euroa tienaavan kohdalla voidaankin jo todennäköisesti todeta, että n. puolet tienesteistä menee veroihin. 

Tästä tullaankin siihen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: Voiko joku väittää, että ihminen, joka laittaa joka toisen työllään tienaamistaan euroista yhteisen hyvinvointivaltiomme ylläpitoon, ei kanna omaa korteensa kekoon? Itse väittäisin, että juurikin nämä ihmiset kantavat. Ja voipi olla, että motivaatio tämän jatkamiseen ei ainakaan parane nykyisellä leimaamisella. Rikkaan ja hyvätuloisen niputtaminen samaan joukkoon on yhtä virheellistä kuin pienyrittäjän ja pörssiyhtiön suuromistajan niputtaminen samaan kastiin. 

Se, pitäisikö oikeasti rikkaiden osallistua enemmän ja millä lailla, on sitten eri keskustelu. 

Kenellä töissä?

Tiistai 31.3.2015 klo 11.01

Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua siitä, voimmeko me asettaa suomalaisten hyvinvoinnin muiden hyvinvoinnin edelle? Entä voimmeko leikkauksia tehdessämme laittaa Suomen köyhät maailman köyhien edelle? Entä tulisiko meidän investointeja tehdessämme varmistua siitä, että investoinnin mukanaan tuomat työpaikat menisivät suomalaisille työntekijöille? Kyllä me voimme ja kyllä meidän tulisi. 

Vaalit lähestyvät ja kohta valitsemme Suomelle uudet kansanedustajat. Mutta mikä on suomalaisen kansanedustajan pääasiallinen työtehtävä? Minun mielestäni se on kaikissa asioissa Suomen ja ennen kaikkea suomalaisten ihmisten edunvalvonta. Ihmiset edustajat valitsevat, heille ollaan vastuussa päätöksistä eli heillä tulevat edustajat ovat töissä. Suomen kansalla. 

Jos suomalaisten ihmisten itselleen valitsemat edustajat eivät ensisijaisesti aja valitsijoidensa etua, ei sitä aja kukaan muukaan. On päivänselvää, että monissa asioissa kansainvälinen yhteistyö on Suomen etu. Yhtä selvää on se, että joissain tilanteissa muiden maiden ajamat asiat eivät ole linjassa Suomen etujen kanssa. Tällaisissa tilanteissa meiltä pitää löytyä rohkeutta sanoa se ääneen ja ennen kaikkea toimia niin, ettei Suomen etuja poljeta. Kansanedustaja, joka tekee päätöksiä valitsijoidensa etujen vastaisesti, on verrattavissa työntekijään, joka toimii työnantajansa etujen vastaisesti. Kenellekään ei liene epäselvää mikä on tällaisen työntekijän kohtalo, ainakin yrityselämässä. 

Äänestäminen on verrattavissa valtakirjan antamiseen. Äänestäjä luovuttaa toiselle ihmiselle oikeuden edustaa häntä ja tehdä häntä koskevia päätöksiä. Näin ollen äänestäjän on ensiarvoisen tärkeää harkita jo äänestysvaiheessa sitä, että edustaja ja hänen puolueensa tulee myös näin tekemään. 

Rangaistukset yleisen oikeuskäsityksen vastaisia

Maanantai 23.3.2015 klo 13.28

Jälleen on ihmisten parissa noussut puheenaiheeksi jo pidemmän aikaa kytenyt tyytymättömyys Suomen oikeuslaitosta ja sen langettamia tuomioita vastaan. Enenevässä määrin joudumme lehdistä lukemaan mitä kuvottavimmista rikoksista, joista rangaistukset ovat täysin riittämättömät. Myös erilaisista rikoksista langetettujen rangaistusten välinen vertailu tuo erikoisia piirteitä esiin harjoitetuista käytännöistä. Tästä esimerkkinä ovat mm. omaisuusrikoksista langetetut rangaistukset, jotka huomattavan usein saattavat olla kovemmat kuin väkivaltarikoksista. 

Oman oikeustajuni mukaan henkilöön kohdistuvat rikokset tulisi pääsääntöisesti olla aina kovemmin rangaistavia rikoksia kuin omaisuuteen kohdistuvat. Omaisuusrikosten rangaistuksia ei kuitenkaan tulisi pienentää vaan henkilön fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvista rikoksista langetetut rangaistukset tulisi merkittävästi koventua. Ei vaan yksinkertaisesti voi olla niin, että uhrin loppuelämän pilannut tekijä saa muutaman vuoden tuomion, josta istuu ainoastaan osan. Tämän lisäksi kaikki epämääräiset ”paljousalennukset” sekä ”kohtuullistamiset” tulisi vakavissa rikoksissa poistaa kokonaan. Rangaistusten tulisi myös toimia ns. pelotteena, eli niiden pitäisi ehkäistä rikoksia jo pelkällä olemassaolollaan. Pahoin pelkään, ettei nykyisillä rangaistuksilla tällaista vaikutusta ole. 

On yleisen yhteiskuntarauhan kannalta ensiarvoisen tärkeää, että oikeuden langettamat tuomiot ovat linjassa kansan yleisen oikeuskäsityksen kanssa. Muuten usko oikeusjärjestelmäämme horjuu ja se voi johtaa kaikkien kannalta negatiivisiin seurauksiin. 

Pakkokantele

Tiistai 3.3.2015 klo 14.59

Dialogi suomalaisen koulun musiikin tunnilta:

Opettaja: No niin, ottakaapa kanteleet esiin niin alamme harjoittelemaan. 

Oppilas: Voinko esittää kysymyksen, joka on askarruttanut mieltäni? Minkä takia meidän kaikkien oppilaiden on opeteltava soittamaan kanteletta? Itse kuitenkin haluaisin opetella soittamaan jotain muuta instrumenttia. 

Opettaja: No kyllähän sinä tiedät, että kaikkien kansalaisten on opeteltava soittamaan kanteletta, näin on päätetty. Musiikin opiskelu on ensiarvoisen tärkeää!

Oppilas: Ymmärrän kyllä, että musiikin opiskelu on tärkeää, mutta miksi sitten juuri kanteletta pitää osata soittaa? Eikö olisi parempi opetella jotain yleisempää ja hyödyllisempää soitinta kuten esimerkiksi viulua tai pianoa?

Opettaja: Kanteleen soitto kuuluu meidän kaikkien yleissivistykseen. Ja eritoten jos haluaa opetella jonkun muun soittimen, on ensiarvoisen tärkeää opetella ensiksi soittamaan kanteletta. Kun on kanteleen soiton opetellut, on huomattavasti helpompi opetella muita soittimia. 

Oppilas: Niin, tokihan musiikin opiskelu voidaan lukea yleissivistyksen piiriin, mutta ei kai nyt sellaisen marginaalisoittimen kuin kanteleen opettelu voi yleissivistykseen kuulua. Sehän tarkoittaisi, että suurin osa maailman muusta väestä olisi sivistymättömiä, kun ei osaa soittaa kanteletta. Ja ihan varmasti toisen soittimen opettelu auttaa seuraavan soittimen opettelussa. Mutta jos haluan opetella soittamaan pianoa, parhaiten opin soittamalla pianoa. 

Opettaja: No mutta tämän maan historiaan kantele kuuluu, jopa tärkeänä osana!

Oppilas: Ei kai sitä kukaan kielläkään, mutta historiaan kuuluu myös paljon muutakin, jota ei tänä päivänä kuitenkaan kannata jokaiselle opettaa. Ja eikös kanteleen soiton opettelun pakollisuus ole vain muutaman vuosikymmenen vanha juttu. Joka tapauksessa pianon, viulun, kitaran tai rumpujen opettamisesta olisi kuitenkin paljon enemmän hyötyä, koska ne ovat paljon yleisempiä instrumentteja maailmalla. Eikä se tietenkään sitä tarkoittaisi, etteikö ne, jotka haluavat kanteletta soittaa, voisivat sitä opetella edelleen. 

Opettaja: No mutta tiedäthän sinä, että tässä maassa on olemassa pieni joukko ammattikanteleensoittajia, joiden oikeutta soittaa kannelta me emme saa väheksyä! Heillä pitää olla oikeus soittaa kanteletta ja heille pitää turvata tilat siihen joka puolella maata.

Oppilas: No totta kai heidän oikeuksiaan tulee valvoa. Mutta miten sillä, että me kaikki opettelemme soittamaan kanteletta, turvataan kenenkään oikeuksia? Sitä paitsi, eikös tämä ryhmä ammattikanteleensoittajia tule pääosin yhdeltä tietyltä alueelta? Minkä takia heille pitää varata soittotiloja ympäri maata? Eikös nämä käyttämättömät soittotilojen varaukset ole pois kaikkien muiden instrumenttien harjoituksilta?

Opettaja: Mutta jos kanteleen pakko-opetus lopetetaan, kukaan ei opettele musiikkia enää ja yleinen musiikin osaaminen maassamme laskee!

Oppilas: Eikös me voitaisi edelleen edellyttää kaikilta musiikin opiskelua, mutta niin, että instrumentin valinnan tekisi jokainen itse. Näin saisimme paljon motivoituneempia musiikin harrastajia ja ennen kaikkea todella laajan kirjon eri instrumenttien osaajia. Siitähän olisi hyötyä koko maalle!

Opettaja: Ei se vaan nyt käy! Tässä maassa jokainen opettelee soittamaan kanteletta ja sillä hyvä!

Oppilas: Huokaus…. Minä en ainakaan tähän enää suostu. Minä teen kansalaisaloitteen kanteleen pakollisen opettelun lopettamisesta. Kai meillä nyt on sen verran järkeviä ja osaavia päättäjiä tässä maassa, että he lopettavat tämän hulluuden…

Tarinan jatko selviää muutaman päivän sisällä…

Realismia maahanmuuttokeskusteluun

Lauantai 7.2.2015 klo 14.58

Perussuomalainen puolue julkaisi tällä viikolla maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa siitä kuinka Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa ja sen kontrollointia tulisi kehittää. Itse tutustuin kyseiseen tekstiin muutama päivä sen julkistamisen jälkeen, joten julkisuudessa oli jo siinä vaiheessa ehditty asiasta useiden tahojen toimesta keskustella. Se, että Jussi Halla-Aho oli kyseisen ohjelman päälaatija, ei varmasti ainakaan vähentänyt keskustelua. Poliittisten kilpailijoiden kommenteissa vilisi termejä kuten ”rasismi”, ”vihamielisyys”, ”herrakansa-ajattelu”, ”perustuslainvastaisuus” jne. Mielenkiinnolla aloin siis ohjelmaa lukemaan pohtien löydänkö viitteitä tekstistä näihin asioihin. Seuraavassa otteita ohjelmasta ja kommenttini niihin: 

”Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka on siis pidettävä erillään työperäisen maahanmuuton hallinnoinnista. Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen töihin ja osallistuu panoksellaan yhteiskunnan rakentamiseen.”

Mielestäni tämä kohta pitäisi olla sanomattakin selvää. Aivan liian usein nämä kaksi sekoitetaan iloisesti keskenään. Näin saadaan raflaavan kuuloisia kannanottoja, jotka eivät todellisuudessa tarkoita mitään. Esimerkiksi humanitaarisesta maahanmuutosta keskusteltaessa otetaan esiin vanha patruunakulttuuri Finlaysonin ja kumppaneiden johdolla, jotka olivat tietenkin maahanmuuttajia. Se mitenkä 150 vuotta sitten eläneet tehdaspatruunat liittyvät nykypäivän maahanmuuttoon, jää aina hieman epäselväksi. Työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto ovat täysin erillisiä kokonaisuuksia, joita ei pitäisi sekoittaa mitenkään keskenään. Lainauksen toinen lause on hämmentävä: Perussuomalainen puolue ilmaisee virallisessa ohjelmassaan suurimman osan maahanmuuttajista olevan tämän yhteiskunnan rakentajia siinä kuin muutkin! Kuinka avoimesti rasistinen puolue voi näin toimia?

”Maahanmuuton vähentäminen edistää ulkomaalaisten integraatiota, koska tällöin resursseja vapautuu erityisesti haasteellisten yksilöiden ja ryhmien integroimiseen. Myös kantaväestön hyväksyntä harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan kasvaa, kun maahanmuuttoa toteutetaan hallitulla tavalla.”

Meillä ei ole loputtomia resursseja humanitaarisen maahanmuuton toteuttamiseen. Ei ole vaikka kuinka haluttaisiin auttaa. Näin ollen on vain järkevää, että käytämme käytössämme olevat rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että tulokkaiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää kaikkien osapuolten kannalta. Tämä onnistuu vain, jos resurssimme kohdennetaan niin, että integrointiin on tarpeeksi resursseja jokaisen tulijan kohdalla. Jälleen toisen lauseen kohdalla ”herrakansapuolue” yllättää peräänkuuluttamalla kantaväestön hyväksynnän tärkeyttä maahanmuuttoa kohtaan. 

”…pakolaiskiintiön koko pitää sopeuttaa yleiseen taloustilanteeseen. Jos valtiontalous on alijäämäinen, menoja rahoitetaan velanotolla ja perustoimintoja leikataan, myös pakolaiskiintiötä on leikattava.”

Onko tämä jonkun mielestä epäselvää? Jos taloutemme sakkaa ja yksinkertaisesti kulutamme enemmän kuin tienaamme, jotain on tehtävä. Joko pitää tienata enemmän tai vastaavasti kuluttaa vähemmän. Koska tuo lisää tienaaminen ei ainakaan lyhyellä välillä onnistu, on välttämätöntä karsia kuluja. Kulujen karsimisessa tärkeintä on kulujen priorisointi. Mikä on ehdottoman välttämätöntä ja mikä ei? Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa karsimme jo yhteiskunnan peruspalveluita, kuten turvallisuutta ja terveydenhuoltoa. Näin ollen on melko kyseenalaista kuvitella, että olisi kuluja joita ei mitkään leikkaukset koske. 

”Suomalaisia työnantajia pitäisi nykyistä enemmän kannustaa palkkaamaan työttömiä suomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia nuoria sen sijaan, että työvoimaa alettaisiin hakea maamme rajojen ulkopuolelta. ”

Olipa rasistinen ja muukalaisvihamielinen heitto Perussuomalaiselta puolueelta kannustaa suomalaisia työnantajia palkkaamaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ajatus nyt vaan siitä, että meidän pitäisi kärrätä työvoimaa muualta samaan aikaan kun maassamme on satojatuhansia työttömiä, on absurdi. 

”Lisäksi tällaiset maahanmuuttajat tulee hajasijoittaa eri puolille Suomea sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. ” … ”Omilla varoillaan hän luonnollisesti on oikeutettu valitsemaan itse asuinpaikkansa.”

Kun resurssit ovat rajalliset, onko typerää hakea kustannustehokuutta? Onko mitään järjellistä syytä, että ihmisiä sijoitetaan maan ylivoimaisesti kalliimmalle alueelle? Käsittääkseni maassamme olisi tilaa myös muualla, missä asuntojen hinnat olisivat murto-osan pääkaupunkiseudun hinnasta. Tätä muualle kuin pääkaupunkiseudulle sijoittamista on julkisuudessa arvosteltu Suomen perustuslain vastaiseksi, koska jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja oikeus liikkua vapaasti maassamme. Itse uskoisin, että perustuslaki viittaa ihmisten oikeuteen asua missä haluaa nimenomaan silloin kun he itse kustantavat asumisensa. On melko outo ajatus, ettei valtio voisi määrätä asunnon sijaintia, johon valtion kustannuksella ihminen muuttaa. 

”Tasa-arvon tulee tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksien tasa-arvoa. Ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen. Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.”

Tämä on mielestäni yksi ohjelman parhaista toteamuksista. Nyky-yhteiskunnan yksi suurimpia ongelmia on laajalle levinnyt ajattelutapa siitä, että yhteiskunnan tulee tarjota kaiken hopeatarjottimella. Jos yksilö ei saa haluamaansa, syy on yhteiskunnan eikä yksilön vähimmässäkään määrin. Tällainen ajattelu ei ole mitään muuta kuin turmiollista. Yhteiskunnan tehtävä on nimenomaan tarjota jäsenilleen yhtäläiset mahdollisuudet, ei muuta. Mahdollisuuksien käyttäminen on itsestä kiinni, ei yhteiskunnasta. Tämä on tasa-arvoa. 

”Turvapaikkamenettely on tarkoitettu henkilöille, jotka kokevat kotimaassaan vainoa. Jos humanitaarisin perustein oleskeluluvan, ja mahdollisesti myöhemmin kansalaisuuden, saanut lomailee kotimaassaan, lähettää sinne lapsiaan ”kulttuuria oppimaan”, tai pahimmassa tapauksessa osallistuu siellä sotatoimiin, voidaan päätellä, että hän itse ei pidä lähtömaataan liian vaarallisena. Tällaisissa tapauksissa suojeluntarpeen tulee katsoa päättyneen ja oleskelulupa pitää peruuttaa.”

Jos minua tai perhettäni vainottaisiin jossain päin maailmaa, itse en lähtökohtaisesti lähtisi lomailemaan kyseiseen paikkaan. Saati lähettäisi lapsiani. Tästä ei varmaan sen enempää tarvitse kommentoida. Mitä tulee sotatoimiin osallistumiseen ulkomailla ilman Suomen valtion mandaattia, pitäisi se kriminalisoida ja maahan paluu estää tällaisilta henkilöiltä. 

”Ulkomaalaislain mukaan se, että ulkomaalainen toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen, on peruste oleskeluluvan lakkauttamiselle. Kuitenkin sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö estää toimeentulotukipäätöksiä tekevää viranomaista ilmoittamasta tällaisista asiakkaista ulkomaalaisviranomaisille.”

Suomen viranomaiset eivät pysty kommunikoimaan toistensa kanssa, ja näin ollen eivät pysty toteuttamaan tehtäviään Suomen lain mukaisesti. Tähän täytyy tulla välitön muutos, jotta viranomaiset pystyvät hoitamaan tehtävänsä.  

”Vain selkeä ja läpinäkyvä tieto lopettaa maahanmuuttajien saamiin tulonsiirtoihin liittyvän spekulaation ja mahdollistaa maahanmuuton kustannusten realistisen arvioinnin ja ennakoinnin. ”

Heijastetaan tämä ajatus yritysmaailmaan. Yhtiön tuloslaskelmassa on epämääräinen kuluerä. Yhtiön hallitus kysyy yhtiön toimitusjohtajalta mikä tämä kulu on? Toimitusjohtaja toteaa, että ”ei oikein tiedä, on vaikea arvioida mistä se tulee, tuo luku ei varmaan edes käsitä kaikkea, jne jne.”. Mikä olisi lopputulos? Toimitusjohtaja etsisi uusia töitä! Ei voi olla olemassa kuluja, joista kukaan ei osaa esittää vedenpitäviä lukuja. Mikään ei edistä huhuihin ja epämääräisiin tietoihin perustuvia ennakkoluuloja niin paljon kuin tällainen toiminta. Miten voi olla, että jälleen kerran ainoastaan ”rasistipuolue” vaatii kustannusten läpinäkyvyyttä, jotta vääriin tietoihin perustuvat ennakkoluulot saataisiin karsittua!?

”… kehitysyhteistyön tavoitteeksi pitäisi ottaa kestävä kehitys kohdemaissa.”… ”Käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että apua vastaanottava maa ei saa samanaikaisesti käyttää suhteettomasti omia varojaan asevarusteluun tai hallitsevan eliitin ylellisyysmenoihin. Hyvä hallinto, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet ovat kehitysmaiden taloudellisen nousun avaimia. ”

Afrikan maiden talouksien nousu omille jaloilleen olisi kaikkien etu. Tässä ei ole mitään epäselvää. Nykyisellä kehitysavulla niin ei tule tapahtumaan. Onko joku eri mieltä siitä, että suomalaisen veronmaksajan rahoja ei tulisi käyttää ihmisoikeuksia polkevien diktaattorien asehankintoihin tai moottoriveneisiin? 

”… EU:n tulee puuttua siihen (Afrikan väestökasvun myötä kasvava köyhyys) edistämällä taloudellista toimeliaisuutta, hyvää hallintoa sekä tyttöjen ja naisten asemaa Afrikassa. Avainsana on tulosvastuullinen ja tiukasti ehdollinen kehitysapu.”

Onko väärin vaatia edes jonkinlaista tulosvastuullisuutta niistä miljardeista, joita kyseiseen maanosaan on lähetetty? Tulosvastuullisuus nimenomaan edistäisi ja motivoisi avunsaajia tekemään sitä tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Naisten aseman parantaminen on todistetusti avain yhteiskunnan demokrattiseen ja tasa-arvoiseen kehitykseen. 

”Suomen on pysyttävä avoimena yhteiskuntana niille, joilla on kyky ja halu huolehtia omista asioistaan ja elää talossa talon tavalla.”

Elä elämääsi lakeja ja tapoja kunnioittaen niin olet tervetullut! Rasistista? No ei. 

Lopputulemana voidaan todeta, että kyseinen ohjelma on realistinen, reaalimaailmaan pohjautuva, välttämätön sekä toteutuessaan tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta lisäävä. Eri mieltä saa olla, kunhan:

 1. lukee kyseisen ohjelman ennen kuin kommentoi 

2. perustelee mielipiteensä

Mihinkään perustumattomia heittoja rasismista, herrakansa-ajattelusta ja muusta hölynpölystä toki sananvapauden nimissä voi esittää, mutta suosittelisin harkitsemaan vaikka vain oman uskottavuuden säilyttämiseksi. 

Euro-junan päätepysäkki

Tiistai 30.12.2014 klo 12.44

Viimeisimmät uutiset Kreikan poliittisesta myllerryksestä on nostanut jälleen kerran yhteisen valuuttaliittomme euron ja sen toimivuuden ihmisten huulille. Euro valuutta-alueena rikkoo useaa keskeistä talousoppia toimivista valuuttaliitoista. Ensinnäkin yhteiseen valuuttaan kuuluvat jäsenet olisi hyvä olla suunnilleen samalla tasolla taloudelliselta profiililtaan. Näin ei tietenkään euro-alueen kohdalla ole, koska euroon on poliittisista syistä hyväksytty jäsenmaita joiden ei siihen olisi pitänyt kriteerien mukaan päästä. Tämä on johtanut vääjäämättä tilanteeseen, jossa eri alueet ovat kärsineet ns. liian vahvasta valuutasta, joka on heijastunut heidän talouteensa mm. viennin heikentymisenä. Euro-alueen sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden myötä alueen maat voidaankin nykyään lukea kahteen kastiin: ”varakkaisiin” ja ”ongelmissa oleviin”.  Ja näiltä varakkailta, joihin Suomi vielä luetaan, odotetaan heikompien taloudellista avustamista ”yhteisen hyvän nimissä”. Tämä tulonsiirtokehitys tulee todennäköisesti vain voimistumaan tulevaisuudessa, esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden velanottotahti alkaa olla päätähuimaavalla tasolla, joka ei voi kestää loputtomiin. Voidaan siis olettaa, että yhteisvastuupolitiikka tulee jatkumaan, todennäköisesti voimistumaan. 

Euron selkeä haitta Suomen kannalta on myös kontrollin puute omaan valuuttaan. Euron arvon kontrollointi ei ole Suomen käsissä eikä näin ollen käytettävissä suhdannevaihteluiden tasaamiseen devalvoinnin myötä. Ja koska valuutalle ei pystytä suorittamaan ulkoista devalvointia, syntyy maassamme sisäistä devalvaatiota eli palkkatason alenemista, kustannusten nousua, ostovoiman heikkenemistä jne. Tämä kehitys on jo kaikkien nähtävissä joka puolella Eurooppaa. 

Merkittäviä positiivisia puolia nykyiseen euroon kuulumiseen on haastavaa löytää. Voidaan siis todeta, ettei Suomen jäsenyys nykyisessä valuuttaunionissa ole tämän maan tai sen ihmisten kannalta kannatettava asia ja näin ollen pitäisi välittömästi aloittaa toimet siitä irtaantumiseen ja vaihtoehtojen kartoittamiseen. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin pitää esim. yhteisen Pohjoismaisen valuuttaliiton perustamista, mutta tämä ei tuskin ole mahdollista ainakaan nopealla aikavälillä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi palaaminen omaan kelluvaan valuuttaan. Näin saisimme kontrollin takaisin ja pystyisimme aloittamaan tarvittavat toimenpiteet taloutemme voimistamiseksi. Euro voisi käytännön syistä olla jonkin aikaa rinnakkaisvaluuttana, mutta tavoitteena tulisi olla siitä täydellinen irtautuminen. 

Tämänhetkisessä Euroopan taloustilanteessa voidaan nähdä, että omaa valuuttaa käyttävät valtiot ovat selvinneet taantumasta keskimääräisesti muita paremmin. Tästä huolimatta esim. korkotaso kyseisissä maissa ei ole suurempi kuin euro-maissa, vaikka korkojen nousulla halutaan pelotella omaan valuuttaan siirtymisen negatiivisena puolena. 

Euro on kuin juna, jonka raiteet päättyvät mereen. Junan kuljettajina toimivat ovat vauhtisokeudessaan mahdotonta enää vakuuttaa pysäyttämään junaa, he päinvastoin lisäävät vauhtia. Kysymys kuuluu mitä tekee matkustajavaunussa istuva Suomi? Nyt tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja toimintaa päätösten mukaisesti. Käsien päällä istuminen saa riittää. Miksi Suomi jättäytyisi valuuttaliittoon, joka on Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille ihmisille selkeästi haitallinen? Miksi me istuisimme edelleen junassa, kun raiteet loppuvat?