Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 7257 128
harrivuorenpaaps@gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:76143 kpl

Lapselle subjektiivinen oikeus vanhempiinsa

Tiistai 10.11.2015 klo 19:01

Hallituksen kaavailema subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on noussut tapetille, ainakin opposition puheissa. Opposition mielestä rajoituksen myötä lasten yhdenvertaisuus kärsii ja heidän varhaiskasvatuksensa vaarantuu. Onko todellakin näin?

Tällä hetkellä subjektiivinen päivähoito-oikeus voi olla kokopäiväinen eli kotona oleva vanhempi voi siis viedä lapsensa hoitoon aamusta iltaan. Tätä oikeutta ollaan rajoittamassa niin, että kotona oleva vanhempi voi viedä lapsen hoitoon vain osaksi päivää. Eli toisin sanoen rajoituksen vastustajat ovat sitä mieltä, että lapsen tulevaisuus heitetään härskisti romukoppaan, jos kotona koko päivän viettävä vanhempi ei saa viedä lastansa koko päiväksi muualle hoitoon!

Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että lapsen varhaiskasvatus on tärkeää ja ns. ”maksaa” itsensä takaisin tulevaisuudessa. Kukaan ei varmaan myöskään kiellä sitä, etteikö meillä olisi tärkeätä työtä tekeviä kovan luokan ammattilaisia päiväkodeissa tätä työtä tekemässä. Mutta muutama kysymys väistämättä herää. Jos lapsen oikeus kokopäiväiseen kasvatukseen hoitolaitoksessa on niin pyhä, miksei lapsen oikeus viettää aikaa vanhempiansa kanssa ole? Entä onko todellakin luottamus suomalaisiin vanhempiin sellaisella tasolla, ettei heitä voi pitää muuta kuin lapsensa varhaiskasvatuksen pilaajina?

 Olisiko kuitenkin jopa lapsenkin kannalta optimaalisinta, että hänen varhaiskasvatukseensa kuuluisi sekä ryhmässä toteutettu ns. ammattilaisen ohjaama toiminta, sekä kotona vanhempien toimesta tapahtuva yksilöllisempi yhdessäolo? Ja jos nämä kaksi, koti ja hoitopaikka, saadaan vielä tekemään yhteistyötä, niin silloin ollaan varmasti oikealla tiellä. On myös tietenkin olemassa perheitä, joissa lasten ei ole hyvä olla vanhempiensa kanssa. Mutta tällaisissa tapauksissa olisi varmasti syytä tarjota jotain muita välineitä kuin subjektiivista päivähoitoa.  

Lapset eivät ole tyhmiä, kaikkea muuta. Jos lapsi viettää koko päivän muualla kuin kotona, ja samaan aikaan äiti tai isä on kotona, hän kysyy itseltään miksi näin on? Jos hänelle vastataan, että ”me vaan varmistamme sinun yhtäläisiä oikeuksia”, tyydyttääkö vastaus häntä? Vai katsooko lapsi, että hänellä tulisi olla myös subjektiivinen oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa?

Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varhaiskasvatus, subjektiivinen päivähoito-oikeus

Pienyrittäjät lakkoon!

Keskiviikko 9.9.2015 klo 12:16

Hallitus toi omat toimenpiteensä talouden tasapainottamiseksi julki ja odotettu huuto alkoi. Ei todennäköisesti mennyt kuin tunteja, kun palkansaajajärjestöt puhuvat avoimesti lakoista ja ennennäkemättömästä sanelupolitiikasta. Tällä hetkellä kuulemma kaikki revitään palkansaajan selkänahasta. Ymmärrän kyllä sellaisten ihmisten harmistuksen, joita leikkaukset tulevat koskemaan. Meidän perhe on yksi niistä. Siitä huolimatta on pakko tuoda pienyrittäjän näkemys siihen, kuinka hurjia nämä leikkaukset oikeasti ovat. 

Sunnuntaisin ei palkansaaja saa enää 200 % palkkaa, ja mietitään kiinnostaako enää ketään mennä sunnuntaisin töihin. Leikkaus oli kuitenkin 25 %, eli saattaa se jotain kiinnostaa tuolla 175 % palkallakin. Pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa. 

Mitenkäs nämä sairaslomat? Ensimmäinen sairasloma menee työntekijän omaan piikkiin ja siitä eteenpäin saa enää 85 % palkkaa siitä, että sairastaa. No, yrittäjällä menee kaikki lyhytaikaiset sairaslomat ”omaan piikkiin”. Huolimatta siitä onko yrittäjä itse vai yrittäjän lapsi sairaana. Ja jos työ on sen luonteista, että se täytyy nimenomaan sinä päivänä saada tehdyksi, se käydään tekemään. Kyllä, sairaana. Ja on hyvä muistaa, että tällaisissa yrityksissä missä työ pitää saada tehdyksi, palkansaajan sairastuessa hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä käy häntä tuuraamassa. Se, onko yrittäjä myös sairaana, on yhdentekevää. 

Julkisten lomien vähentäminen se vasta radikaalilta tuntuukin! Palkallinen kesäloma on enää viitisen viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa kaikkia kesäfestareita edes kiertämään? Jälleen vertailun vuoksi: pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää. Joka päivä, kun ei laskuja lähde asiakkaalle, ei myöskään ole tuloja. Kahden arkipyhän muuttamisesta palkattomaksi en viitsi edes kommentoida. 

Nykyään kuulee usein, että yrittäjät valittavat jatkuvasti. Tällä hetkellä se ei kyllä ole yrittäjät, jotka valittavat. Tällä hetkellä suurin valitus kuuluu ryhmältä, joka väittää että kaikki revitään heidän selkänahoistaan. He eivät kuitenkaan suostu huomaamaan, että maassa on vielä yksi ryhmä, jonka etuja ei aja oikeastaan kukaan. Ja joiden edut ja turvat ovat vielä huomattavasti huonommat. Tähän kohtaan yleensä heitetään, että ”valintakysymyksiä”. Toki näinkin, mutta samalla logiikalla kukaan ei voisi valittaa. Kaikki me olemme työmme valinneet. Olisi vain hyvä huomata, että omien etujen huonontuessa maassa saattaa olla niitä, joilla ei kyseisiä etuja ole ikinä ollutkaan. 

Vaikka se olisi käytännössä mahdotonta, pelkkänä ajatusleikkinäkin on mukava miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän maan pienyrittäjät menisivät yhtä aikaa lakkoon. 

Silloin täällä vasta nesteessä oltaisiin.

2 kommenttia . Avainsanat: Talous, leikkaukset, hallitus, yrittäjyys

Positiivinen rasismi

Tiistai 11.8.2015 klo 11:37

Viime aikoina on puhuttu rasismista enemmän kuin pitkään aikaan. Leimaavaa keskustelulle on ollut se, että ihmisten käsitykset siitä mikä on rasismia ja mikä ei, tuntuvat vaihtelevan huomattavasti. Ei tietenkään helpota asiasta puhumista, jos sanan merkitys on erilainen eri ihmisille. Itselleni rasismi on hyvin yksiselitteisesti toisen ihmisen syrjintää, pilkkaa tai tuomitsemista perustuen vain ja ainoastaan hänen etniseen taustaansa, kulttuuriinsa, sukupuoleensa, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa sellaiseen, johon ihminen ei ole itse voinut millään tavalla vaikuttaa. Tämä on tietenkin yksiselitteisen tuomittavaa, eli toisin sanoen ainoa kriteeri ihmisiä ”arvosteltaessa” tulisi olla se kuinka he käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan ja kunnioittavat yhteiskunnan pelisääntöjä. 

Tästä päästään yhteen nykypäivän käytännöistä, joka on itseäni ihmetyttänyt jo jonkin aikaa. Positiivinen syrjintä. Positiivinen syrjintä lähtee siitä ajatuksesta, että jotain syrjittyä ryhmää suositaan, jotta heidän tilanteensa paranisi. Ajatus on kummallinen siitä syystä, että ei ole mahdollista suosia jotain syrjimättä jotain muuta. Eli näin ollen suositaan tiettyä ryhmää samalla syrjien jotain toista ryhmää. Ja tällä kuvitellaan lisättävän tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta yhteiskunnassamme. Väittäisin vaikutuksen olevan täysin päinvastainen. 

Tasa-arvo on sitä, että kaikki lähtee samalta viivalta. Ei sitä, että kaikki tulee maaliin samaan aikaan. Tämä sanonta on yksi parhaista, joita olen vähän aikaan kuullut. Miksi meillä sitten pääsee kouluun helpommin tietyn äidinkielen omaava (kiintiöt) tai töihin tietyn taustan omaava henkilö (kehotus palkata tasaväkisessä tilanteessa vähemmistön edustaja/Helsingin kaupunki)? Tämä ei ole ainoastaan syrjivää enemmistöä kohtaan, mutta myös väärin niitä vähemmistöjen edustajia kohtaan, jotka ovat omalla työllään ansainneet paikkansa. Uskoisin, että harva vähemmistön edustaja, oli sitten kysymys mistä tahansa vähemmistöstä, edes haluaa ”etumatkaa” vaan vain ja ainoastaan samalle lähtöviivalle. Ja lähtöviivalle tuleekin auttaa, mutta sen jälkeen menestys on itsestä kiinni. 

Näin ollen kysymys kuuluu: jos syrjintä on rasismia ja rasismia ei saa hyväksyä eikä suvaita missään muodossa, miten rasismi on yhtäkkiä hyväksyttävää, kun sen eteen joku keksi laittaa sanan ”positiivinen”? 

2 kommenttia . Avainsanat: Rasismi, syrjintä, tasa-arvo

Monikulttuurisuus tai sen vastustaminen ei ole mustavalkoinen asia

Tiistai 28.7.2015 klo 13:13

Olli Immosen päivityksen myötä on noussut ennennäkemätön keskustelu siitä, pitäisikö monikulttuurisuutta Suomessa vastustaa vai vaalia. Tälle keskustelulle, kuten niin monelle muullekin, on leimaavaa se, että tulkintoja siitä mitä on monikulttuurisuus tai sen vastustaminen, on yhtä monta kuin keskustelijoita.

Näin ollen en halua lähteä tulkitsemaan kenenkään muun versioita vaan kerron mitä on omasta mielestäni monikulttuurisuus ja mitä siitä vastustan. Se että oltaisiin kieltämässä ulkomaalaisten ihmisten tai kulttuurien oleminen Suomessa on täysin naurettavaa. Ne ovat molemmat, sekä ihmiset että kulttuurit, muokanneet suomalaista kulttuuria ja tulevat näin tekemään jatkossakin. 

Mitä sitten vastustan? Minä vastustan sitä, ettei meillä olisi minkäänlaista sananvaltaa siihen minkälaisia vaikutteita tai kulttuurien lieveilmiöitä me hyväksymme. Tänne rantautuvat kulttuurit voivat muokata suomalaista kulttuuria, mutta ne eivät voi jyrätä sitä. Tällä tarkoitan sitä, ettei esim. eläinrääkkääminen tai naisten alistaminen ole tässä maassa hyväksyttävää, vaikka se jossain kulttuurissa näin olisikin. Tässä kohtaa meillä tulee olla oikeus sanoa: ”Tuo ei kuulu tänne, vaikka se kuinka kuuluisi sinun kulttuuriisi.” 

Meillä pitää olla myös oikeus puolustaa omaa kulttuuriamme. Jos joku vuosikymmeniä harjoitettu lakia rikkomaton suomalainen perinne loukkaa tai haittaa jonkun toisen kulttuurin edustajaa, se on hänen ongelmansa. Ei meidän. 

Toisin sanoen ketään ei käsketä luopumaan identiteetistään, uskonnostaan tai kulttuuristaan. Mutta mielestäni on selvä, että vieraaseen kulttuuriin saapuessaan joutuu jonkin verran sopeutumaan. Se ei ole kohtuutonta, eikä se varsinkaan ole rasismia. 

Tässä kohtaa joku huutaa, kuinka ”persu haluaa vaan poimia rusinat pullasta muista kulttuureista”. Huutajalle vastaan: Nimenomaan! Koska vaikka monikulttuurisuus voi olla myös rikkaus, sen negatiivisten lieveilmiöiden nieleminen ilman kakistelua ei ole mitään muuta kuin suoranaista tyhmyyttä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Monikulttuurisuus, kulttuuri, rasismi

Eurooppalainen identiteetti fantasiaa

Tiistai 14.7.2015 klo 16:20

Kreikan tukipakettien uutisoinnin myötä on tullut jälleen kerran pinnalle erikoinen ajatus: mikä on tämä unelma yhdestä ja yhtenäisestä Euroopasta ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen asia? On saatu lukea kuinka mm. Suomi on tuhoamassa ”yhteisen Euroopan unelmaa”. Mikä tämä Euroopan federalistien unelma sitten on? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kansallisvaltioiden lopettaminen, tai ainakin niiden vaikutusvallan vähentäminen, sekä koko Euroopan muuttaminen yhden lipun alle laulamaan yhtä kansallishymniä yhteisessä pääkaupungissamme Brysselissä, jossa maksuvälineenä on tietenkin yhteinen valuuttamme euro. 

Monella federalistilla tarkoitusperät ovat varmasti vilpittömät ja he vakaasti uskovat, että tällaisella kehityksellä pystymme lopettamaan erimielisyydet ja toimimaan yhtenä rintamana maailmanmarkkinoilla rauhan ja hyvinvoinnin puolesta. Vaikka idea on kaunis, todellisuus ei sitä kohtaa. 

Eurooppalaiset ihmiset ovat kautta aikain luoneet oman identiteettinsä kansallisvaltioiden ympärille. Vaikka nationalismilla on aikojen saatossa ratsastettu sairaisiin ja hirvittäviin tekoihin, ei nationalismin saama yltiönegatiivinen leima ole kuitenkaan reilu. Kansallismielisyydestä on kuitenkin kummunnut myös paljon hyvää. Erityisesti silloin kun se koetaan yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä voimistamana positiivisena tekijänä. 

Mistä tulemmekin siihen alkuperäiseen kysymykseen: voiko Euroopan asukkaista tulla eurooppalaisia? No, käsi ylös kuinka moni esittelee itsensä kaukomailla eurooppalaiseksi? Euroopan kansat ovat monella tapaa niin erilaisia, että niiden keinotekoinen änkeäminen yhteen ja samaan muottiin ei yksinkertaisesti tule toimimaan. Kreikkalainen on edelleen kreikkalainen ja suomalainen on edelleen suomalainen. Ja molemmat ovat sitä ylpeästi. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö nämä kaksi erilaista ihmistä voisi olla hyviä ystäviä ja saada yhdessä merkittäviä asioita aikaiseksi.  Ilman, että joku yrittää heistä molemmista tehdä jotain mitä he eivät ole, eivätkä halua olla.

Naapurin kanssa voi pärjätä myös ilman, että menee hänen kanssaan naimisiin ja perustaa yhteisen perheen. Oli se naapuri sitten mistä tahansa kotoisin. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurooppa, integraatio, nationalismi

Jos laki ei suojele, mitä jää jäljelle?

Tiistai 23.6.2015 klo 16:09

Myönnän, että tätä kirjoittaessa on verenpaineeni hieman normaalia korkeampi. Tämä johtuu siitä, että luin juuri Tapanilan joukkoraiskauksesta langetetut käräjäoikeuden tuomiot ja niiden perustelut. Kolme tekijää oli kukin saanut n. vuoden ehdollisen tuomion. Lieventäviä asianhaaroja oli oikeuden mukaan mm. tapauksen saama julkisuus. Kyllä, tapauksen saama julkisuus pienensi tuomioita. Tämän lisäksi oikeus katsoi, että joukolla tehty raiskaus ei tehty yksissä tuumin. Eli kaveriporukka siis toisista tietämättään raiskasivat saman henkilön, samassa paikassa ja vieläpä samaan aikaan.

Sympatiani ovat uhrin ja hänen omaistensa puolella, voin vain kuvitella tuskan. Itselläni on kotona neljä naispuoleista esiteiniä siirtymässä pikkuhiljaa kohti ”isoa maailmaa” ja sen mahdollisuuksia ja vaaroja. Vanhemmilla on aina pelko lastensa turvallisuudesta, mutta tämän päivän Suomessa tämä pelko valitettavasti vaan kasvaa päivä päivältä. Viattomia ihmisiä traumatisoidaan loppuiäksi oksettavilla teoilla ja maan oikeuslaitos katsoo oikeuden tapahtuneen kun syylliset eivät istu päivääkään telkien takana. 

Rikoksista langetetuista tuomioista puhuttaessa on autuaasti unohdettu yksi rangaistusten tärkeimmistä tehtävistä: pelotevaikutus. Rangaistukset tulee olla sellaisella tasolla, että jo niiden olemassaolo ehkäisee rikoksia. Ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen liittyvissä rangaistuksissa tämä ajatus tulisi olla kaikista kirkkain. 

Mieleen vääjäämättä hiipii ajatus, ettei tämän maan laki enää suojele kansalaisiaan niin kuin sen pitäisi suojella. Olennainen kysymys, jota jokaisen olisi hyvä punnita, on se mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun ihmisten luotto lakiin häviää kokonaan. Uskallan veikata, että se on jotain, mitä kukaan meistä ei halua nähdä. Nyt on viimeiset hetket toimia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeus, rangaistukset, rikos

Hyvätuloisen kyykytys

Keskiviikko 3.6.2015 klo 16:13

Uusi hallitusohjelma puhuttaa tällä hetkellä kiivaasti ympäri sosiaalista mediaa. Erityisesti leikkaukset ja tulkinnat kaikkien osallistumisesta yhteisiin talkoisiin ovat olleet tapetilla. Itseni on nyt pakko puuttua yhteen hokemaan, jota tällä hetkellä hoetaan enemmän kuin mitään muuta: hyvätuloiset eivät osallistu! Tällä pyritään siis sanomaan, että hyvätuloisten pitäisi osallistua yhteisiin taloustalkoisiin huomattavasti enemmän kuin nyt ja että ainoastaan pienituloiset kantavat raskaitten aikojen painon selässään!

Ihan ensimmäiseksi näitä väitteitä tarkasteltaessa on syytä jälleen kerran laittaa termit ojennukseen. Kuka on hyvätuloinen, kuka huonotuloinen ja kuka on rikas? Erilaisia raja-arvoja on varmasti esitetty paljonkin, mutta olennaista tässä keskustelussa olisi tajuta ero hyvätuloisen ja rikkaan välillä. Tällä hetkellä molemmat ryhmät paiskataan armotta tuohon pienen ihmisen kurimusta edesauttavien paholaisten ryhmään, jotka eivät kanna korteensa kekoon yhteisen hyvinvointivaltiomme puolesta. 

Teen oman määritelmäni ja totean, että yli 50 000 euroa ansiotuloina vuodessa tienaava voi sanoa olevansa ihan hyvin tienaava. Ennen kuin kukaan pillastuu, en väitä, että 45 000 tienaava olisi pienituloinen. Ohimennen huomautettakoon, että itse en ole määritelmän mukainen hyvätuloinen. Hieman ihmisen vähennyksistä riippuen, 50 000 euroa ansiotuloina tienaavan ansiotuloveroprosentti on suunnilleen 30-35 %. Tästä ylöspäin progressio huolehtii, että ehkä n. 80 000 vuosituloilla aletaan makselemaan jo reilusti yli 40 % veroa. 100 000 euroa tienaavan kohdalla voidaankin jo todennäköisesti todeta, että n. puolet tienesteistä menee veroihin. 

Tästä tullaankin siihen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: Voiko joku väittää, että ihminen, joka laittaa joka toisen työllään tienaamistaan euroista yhteisen hyvinvointivaltiomme ylläpitoon, ei kanna omaa korteensa kekoon? Itse väittäisin, että juurikin nämä ihmiset kantavat. Ja voipi olla, että motivaatio tämän jatkamiseen ei ainakaan parane nykyisellä leimaamisella. Rikkaan ja hyvätuloisen niputtaminen samaan joukkoon on yhtä virheellistä kuin pienyrittäjän ja pörssiyhtiön suuromistajan niputtaminen samaan kastiin. 

Se, pitäisikö oikeasti rikkaiden osallistua enemmän ja millä lailla, on sitten eri keskustelu. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verotus, hallitusohjelma, oikeudenmukaisuus

Kenellä töissä?

Tiistai 31.3.2015 klo 11:01

Julkisuudessa on ollut paljon keskustelua siitä, voimmeko me asettaa suomalaisten hyvinvoinnin muiden hyvinvoinnin edelle? Entä voimmeko leikkauksia tehdessämme laittaa Suomen köyhät maailman köyhien edelle? Entä tulisiko meidän investointeja tehdessämme varmistua siitä, että investoinnin mukanaan tuomat työpaikat menisivät suomalaisille työntekijöille? Kyllä me voimme ja kyllä meidän tulisi. 

Vaalit lähestyvät ja kohta valitsemme Suomelle uudet kansanedustajat. Mutta mikä on suomalaisen kansanedustajan pääasiallinen työtehtävä? Minun mielestäni se on kaikissa asioissa Suomen ja ennen kaikkea suomalaisten ihmisten edunvalvonta. Ihmiset edustajat valitsevat, heille ollaan vastuussa päätöksistä eli heillä tulevat edustajat ovat töissä. Suomen kansalla. 

Jos suomalaisten ihmisten itselleen valitsemat edustajat eivät ensisijaisesti aja valitsijoidensa etua, ei sitä aja kukaan muukaan. On päivänselvää, että monissa asioissa kansainvälinen yhteistyö on Suomen etu. Yhtä selvää on se, että joissain tilanteissa muiden maiden ajamat asiat eivät ole linjassa Suomen etujen kanssa. Tällaisissa tilanteissa meiltä pitää löytyä rohkeutta sanoa se ääneen ja ennen kaikkea toimia niin, ettei Suomen etuja poljeta. Kansanedustaja, joka tekee päätöksiä valitsijoidensa etujen vastaisesti, on verrattavissa työntekijään, joka toimii työnantajansa etujen vastaisesti. Kenellekään ei liene epäselvää mikä on tällaisen työntekijän kohtalo, ainakin yrityselämässä. 

Äänestäminen on verrattavissa valtakirjan antamiseen. Äänestäjä luovuttaa toiselle ihmiselle oikeuden edustaa häntä ja tehdä häntä koskevia päätöksiä. Näin ollen äänestäjän on ensiarvoisen tärkeää harkita jo äänestysvaiheessa sitä, että edustaja ja hänen puolueensa tulee myös näin tekemään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansanedustaja, työpaikka, edunvalvonta

Rangaistukset yleisen oikeuskäsityksen vastaisia

Maanantai 23.3.2015 klo 13:28

Jälleen on ihmisten parissa noussut puheenaiheeksi jo pidemmän aikaa kytenyt tyytymättömyys Suomen oikeuslaitosta ja sen langettamia tuomioita vastaan. Enenevässä määrin joudumme lehdistä lukemaan mitä kuvottavimmista rikoksista, joista rangaistukset ovat täysin riittämättömät. Myös erilaisista rikoksista langetettujen rangaistusten välinen vertailu tuo erikoisia piirteitä esiin harjoitetuista käytännöistä. Tästä esimerkkinä ovat mm. omaisuusrikoksista langetetut rangaistukset, jotka huomattavan usein saattavat olla kovemmat kuin väkivaltarikoksista. 

Oman oikeustajuni mukaan henkilöön kohdistuvat rikokset tulisi pääsääntöisesti olla aina kovemmin rangaistavia rikoksia kuin omaisuuteen kohdistuvat. Omaisuusrikosten rangaistuksia ei kuitenkaan tulisi pienentää vaan henkilön fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvista rikoksista langetetut rangaistukset tulisi merkittävästi koventua. Ei vaan yksinkertaisesti voi olla niin, että uhrin loppuelämän pilannut tekijä saa muutaman vuoden tuomion, josta istuu ainoastaan osan. Tämän lisäksi kaikki epämääräiset ”paljousalennukset” sekä ”kohtuullistamiset” tulisi vakavissa rikoksissa poistaa kokonaan. Rangaistusten tulisi myös toimia ns. pelotteena, eli niiden pitäisi ehkäistä rikoksia jo pelkällä olemassaolollaan. Pahoin pelkään, ettei nykyisillä rangaistuksilla tällaista vaikutusta ole. 

On yleisen yhteiskuntarauhan kannalta ensiarvoisen tärkeää, että oikeuden langettamat tuomiot ovat linjassa kansan yleisen oikeuskäsityksen kanssa. Muuten usko oikeusjärjestelmäämme horjuu ja se voi johtaa kaikkien kannalta negatiivisiin seurauksiin. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rikos, rangaistus, oikeus

Pakkokantele

Tiistai 3.3.2015 klo 14:59

Dialogi suomalaisen koulun musiikin tunnilta:

Opettaja: No niin, ottakaapa kanteleet esiin niin alamme harjoittelemaan. 

Oppilas: Voinko esittää kysymyksen, joka on askarruttanut mieltäni? Minkä takia meidän kaikkien oppilaiden on opeteltava soittamaan kanteletta? Itse kuitenkin haluaisin opetella soittamaan jotain muuta instrumenttia. 

Opettaja: No kyllähän sinä tiedät, että kaikkien kansalaisten on opeteltava soittamaan kanteletta, näin on päätetty. Musiikin opiskelu on ensiarvoisen tärkeää!

Oppilas: Ymmärrän kyllä, että musiikin opiskelu on tärkeää, mutta miksi sitten juuri kanteletta pitää osata soittaa? Eikö olisi parempi opetella jotain yleisempää ja hyödyllisempää soitinta kuten esimerkiksi viulua tai pianoa?

Opettaja: Kanteleen soitto kuuluu meidän kaikkien yleissivistykseen. Ja eritoten jos haluaa opetella jonkun muun soittimen, on ensiarvoisen tärkeää opetella ensiksi soittamaan kanteletta. Kun on kanteleen soiton opetellut, on huomattavasti helpompi opetella muita soittimia. 

Oppilas: Niin, tokihan musiikin opiskelu voidaan lukea yleissivistyksen piiriin, mutta ei kai nyt sellaisen marginaalisoittimen kuin kanteleen opettelu voi yleissivistykseen kuulua. Sehän tarkoittaisi, että suurin osa maailman muusta väestä olisi sivistymättömiä, kun ei osaa soittaa kanteletta. Ja ihan varmasti toisen soittimen opettelu auttaa seuraavan soittimen opettelussa. Mutta jos haluan opetella soittamaan pianoa, parhaiten opin soittamalla pianoa. 

Opettaja: No mutta tämän maan historiaan kantele kuuluu, jopa tärkeänä osana!

Oppilas: Ei kai sitä kukaan kielläkään, mutta historiaan kuuluu myös paljon muutakin, jota ei tänä päivänä kuitenkaan kannata jokaiselle opettaa. Ja eikös kanteleen soiton opettelun pakollisuus ole vain muutaman vuosikymmenen vanha juttu. Joka tapauksessa pianon, viulun, kitaran tai rumpujen opettamisesta olisi kuitenkin paljon enemmän hyötyä, koska ne ovat paljon yleisempiä instrumentteja maailmalla. Eikä se tietenkään sitä tarkoittaisi, etteikö ne, jotka haluavat kanteletta soittaa, voisivat sitä opetella edelleen. 

Opettaja: No mutta tiedäthän sinä, että tässä maassa on olemassa pieni joukko ammattikanteleensoittajia, joiden oikeutta soittaa kannelta me emme saa väheksyä! Heillä pitää olla oikeus soittaa kanteletta ja heille pitää turvata tilat siihen joka puolella maata.

Oppilas: No totta kai heidän oikeuksiaan tulee valvoa. Mutta miten sillä, että me kaikki opettelemme soittamaan kanteletta, turvataan kenenkään oikeuksia? Sitä paitsi, eikös tämä ryhmä ammattikanteleensoittajia tule pääosin yhdeltä tietyltä alueelta? Minkä takia heille pitää varata soittotiloja ympäri maata? Eikös nämä käyttämättömät soittotilojen varaukset ole pois kaikkien muiden instrumenttien harjoituksilta?

Opettaja: Mutta jos kanteleen pakko-opetus lopetetaan, kukaan ei opettele musiikkia enää ja yleinen musiikin osaaminen maassamme laskee!

Oppilas: Eikös me voitaisi edelleen edellyttää kaikilta musiikin opiskelua, mutta niin, että instrumentin valinnan tekisi jokainen itse. Näin saisimme paljon motivoituneempia musiikin harrastajia ja ennen kaikkea todella laajan kirjon eri instrumenttien osaajia. Siitähän olisi hyötyä koko maalle!

Opettaja: Ei se vaan nyt käy! Tässä maassa jokainen opettelee soittamaan kanteletta ja sillä hyvä!

Oppilas: Huokaus…. Minä en ainakaan tähän enää suostu. Minä teen kansalaisaloitteen kanteleen pakollisen opettelun lopettamisesta. Kai meillä nyt on sen verran järkeviä ja osaavia päättäjiä tässä maassa, että he lopettavat tämän hulluuden…

Tarinan jatko selviää muutaman päivän sisällä…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pakkoruotsi, kielipolitiikka, kielet

Realismia maahanmuuttokeskusteluun

Lauantai 7.2.2015 klo 14:58

Perussuomalainen puolue julkaisi tällä viikolla maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa siitä kuinka Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa ja sen kontrollointia tulisi kehittää. Itse tutustuin kyseiseen tekstiin muutama päivä sen julkistamisen jälkeen, joten julkisuudessa oli jo siinä vaiheessa ehditty asiasta useiden tahojen toimesta keskustella. Se, että Jussi Halla-Aho oli kyseisen ohjelman päälaatija, ei varmasti ainakaan vähentänyt keskustelua. Poliittisten kilpailijoiden kommenteissa vilisi termejä kuten ”rasismi”, ”vihamielisyys”, ”herrakansa-ajattelu”, ”perustuslainvastaisuus” jne. Mielenkiinnolla aloin siis ohjelmaa lukemaan pohtien löydänkö viitteitä tekstistä näihin asioihin. Seuraavassa otteita ohjelmasta ja kommenttini niihin: 

”Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka on siis pidettävä erillään työperäisen maahanmuuton hallinnoinnista. Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen töihin ja osallistuu panoksellaan yhteiskunnan rakentamiseen.”

Mielestäni tämä kohta pitäisi olla sanomattakin selvää. Aivan liian usein nämä kaksi sekoitetaan iloisesti keskenään. Näin saadaan raflaavan kuuloisia kannanottoja, jotka eivät todellisuudessa tarkoita mitään. Esimerkiksi humanitaarisesta maahanmuutosta keskusteltaessa otetaan esiin vanha patruunakulttuuri Finlaysonin ja kumppaneiden johdolla, jotka olivat tietenkin maahanmuuttajia. Se mitenkä 150 vuotta sitten eläneet tehdaspatruunat liittyvät nykypäivän maahanmuuttoon, jää aina hieman epäselväksi. Työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto ovat täysin erillisiä kokonaisuuksia, joita ei pitäisi sekoittaa mitenkään keskenään. Lainauksen toinen lause on hämmentävä: Perussuomalainen puolue ilmaisee virallisessa ohjelmassaan suurimman osan maahanmuuttajista olevan tämän yhteiskunnan rakentajia siinä kuin muutkin! Kuinka avoimesti rasistinen puolue voi näin toimia?

”Maahanmuuton vähentäminen edistää ulkomaalaisten integraatiota, koska tällöin resursseja vapautuu erityisesti haasteellisten yksilöiden ja ryhmien integroimiseen. Myös kantaväestön hyväksyntä harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan kasvaa, kun maahanmuuttoa toteutetaan hallitulla tavalla.”

Meillä ei ole loputtomia resursseja humanitaarisen maahanmuuton toteuttamiseen. Ei ole vaikka kuinka haluttaisiin auttaa. Näin ollen on vain järkevää, että käytämme käytössämme olevat rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että tulokkaiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää kaikkien osapuolten kannalta. Tämä onnistuu vain, jos resurssimme kohdennetaan niin, että integrointiin on tarpeeksi resursseja jokaisen tulijan kohdalla. Jälleen toisen lauseen kohdalla ”herrakansapuolue” yllättää peräänkuuluttamalla kantaväestön hyväksynnän tärkeyttä maahanmuuttoa kohtaan. 

”…pakolaiskiintiön koko pitää sopeuttaa yleiseen taloustilanteeseen. Jos valtiontalous on alijäämäinen, menoja rahoitetaan velanotolla ja perustoimintoja leikataan, myös pakolaiskiintiötä on leikattava.”

Onko tämä jonkun mielestä epäselvää? Jos taloutemme sakkaa ja yksinkertaisesti kulutamme enemmän kuin tienaamme, jotain on tehtävä. Joko pitää tienata enemmän tai vastaavasti kuluttaa vähemmän. Koska tuo lisää tienaaminen ei ainakaan lyhyellä välillä onnistu, on välttämätöntä karsia kuluja. Kulujen karsimisessa tärkeintä on kulujen priorisointi. Mikä on ehdottoman välttämätöntä ja mikä ei? Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa karsimme jo yhteiskunnan peruspalveluita, kuten turvallisuutta ja terveydenhuoltoa. Näin ollen on melko kyseenalaista kuvitella, että olisi kuluja joita ei mitkään leikkaukset koske. 

”Suomalaisia työnantajia pitäisi nykyistä enemmän kannustaa palkkaamaan työttömiä suomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia nuoria sen sijaan, että työvoimaa alettaisiin hakea maamme rajojen ulkopuolelta. ”

Olipa rasistinen ja muukalaisvihamielinen heitto Perussuomalaiselta puolueelta kannustaa suomalaisia työnantajia palkkaamaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ajatus nyt vaan siitä, että meidän pitäisi kärrätä työvoimaa muualta samaan aikaan kun maassamme on satojatuhansia työttömiä, on absurdi. 

”Lisäksi tällaiset maahanmuuttajat tulee hajasijoittaa eri puolille Suomea sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. ” … ”Omilla varoillaan hän luonnollisesti on oikeutettu valitsemaan itse asuinpaikkansa.”

Kun resurssit ovat rajalliset, onko typerää hakea kustannustehokuutta? Onko mitään järjellistä syytä, että ihmisiä sijoitetaan maan ylivoimaisesti kalliimmalle alueelle? Käsittääkseni maassamme olisi tilaa myös muualla, missä asuntojen hinnat olisivat murto-osan pääkaupunkiseudun hinnasta. Tätä muualle kuin pääkaupunkiseudulle sijoittamista on julkisuudessa arvosteltu Suomen perustuslain vastaiseksi, koska jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja oikeus liikkua vapaasti maassamme. Itse uskoisin, että perustuslaki viittaa ihmisten oikeuteen asua missä haluaa nimenomaan silloin kun he itse kustantavat asumisensa. On melko outo ajatus, ettei valtio voisi määrätä asunnon sijaintia, johon valtion kustannuksella ihminen muuttaa. 

”Tasa-arvon tulee tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksien tasa-arvoa. Ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen. Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.”

Tämä on mielestäni yksi ohjelman parhaista toteamuksista. Nyky-yhteiskunnan yksi suurimpia ongelmia on laajalle levinnyt ajattelutapa siitä, että yhteiskunnan tulee tarjota kaiken hopeatarjottimella. Jos yksilö ei saa haluamaansa, syy on yhteiskunnan eikä yksilön vähimmässäkään määrin. Tällainen ajattelu ei ole mitään muuta kuin turmiollista. Yhteiskunnan tehtävä on nimenomaan tarjota jäsenilleen yhtäläiset mahdollisuudet, ei muuta. Mahdollisuuksien käyttäminen on itsestä kiinni, ei yhteiskunnasta. Tämä on tasa-arvoa. 

”Turvapaikkamenettely on tarkoitettu henkilöille, jotka kokevat kotimaassaan vainoa. Jos humanitaarisin perustein oleskeluluvan, ja mahdollisesti myöhemmin kansalaisuuden, saanut lomailee kotimaassaan, lähettää sinne lapsiaan ”kulttuuria oppimaan”, tai pahimmassa tapauksessa osallistuu siellä sotatoimiin, voidaan päätellä, että hän itse ei pidä lähtömaataan liian vaarallisena. Tällaisissa tapauksissa suojeluntarpeen tulee katsoa päättyneen ja oleskelulupa pitää peruuttaa.”

Jos minua tai perhettäni vainottaisiin jossain päin maailmaa, itse en lähtökohtaisesti lähtisi lomailemaan kyseiseen paikkaan. Saati lähettäisi lapsiani. Tästä ei varmaan sen enempää tarvitse kommentoida. Mitä tulee sotatoimiin osallistumiseen ulkomailla ilman Suomen valtion mandaattia, pitäisi se kriminalisoida ja maahan paluu estää tällaisilta henkilöiltä. 

”Ulkomaalaislain mukaan se, että ulkomaalainen toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen, on peruste oleskeluluvan lakkauttamiselle. Kuitenkin sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö estää toimeentulotukipäätöksiä tekevää viranomaista ilmoittamasta tällaisista asiakkaista ulkomaalaisviranomaisille.”

Suomen viranomaiset eivät pysty kommunikoimaan toistensa kanssa, ja näin ollen eivät pysty toteuttamaan tehtäviään Suomen lain mukaisesti. Tähän täytyy tulla välitön muutos, jotta viranomaiset pystyvät hoitamaan tehtävänsä.  

”Vain selkeä ja läpinäkyvä tieto lopettaa maahanmuuttajien saamiin tulonsiirtoihin liittyvän spekulaation ja mahdollistaa maahanmuuton kustannusten realistisen arvioinnin ja ennakoinnin. ”

Heijastetaan tämä ajatus yritysmaailmaan. Yhtiön tuloslaskelmassa on epämääräinen kuluerä. Yhtiön hallitus kysyy yhtiön toimitusjohtajalta mikä tämä kulu on? Toimitusjohtaja toteaa, että ”ei oikein tiedä, on vaikea arvioida mistä se tulee, tuo luku ei varmaan edes käsitä kaikkea, jne jne.”. Mikä olisi lopputulos? Toimitusjohtaja etsisi uusia töitä! Ei voi olla olemassa kuluja, joista kukaan ei osaa esittää vedenpitäviä lukuja. Mikään ei edistä huhuihin ja epämääräisiin tietoihin perustuvia ennakkoluuloja niin paljon kuin tällainen toiminta. Miten voi olla, että jälleen kerran ainoastaan ”rasistipuolue” vaatii kustannusten läpinäkyvyyttä, jotta vääriin tietoihin perustuvat ennakkoluulot saataisiin karsittua!?

”… kehitysyhteistyön tavoitteeksi pitäisi ottaa kestävä kehitys kohdemaissa.”… ”Käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että apua vastaanottava maa ei saa samanaikaisesti käyttää suhteettomasti omia varojaan asevarusteluun tai hallitsevan eliitin ylellisyysmenoihin. Hyvä hallinto, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet ovat kehitysmaiden taloudellisen nousun avaimia. ”

Afrikan maiden talouksien nousu omille jaloilleen olisi kaikkien etu. Tässä ei ole mitään epäselvää. Nykyisellä kehitysavulla niin ei tule tapahtumaan. Onko joku eri mieltä siitä, että suomalaisen veronmaksajan rahoja ei tulisi käyttää ihmisoikeuksia polkevien diktaattorien asehankintoihin tai moottoriveneisiin? 

”… EU:n tulee puuttua siihen (Afrikan väestökasvun myötä kasvava köyhyys) edistämällä taloudellista toimeliaisuutta, hyvää hallintoa sekä tyttöjen ja naisten asemaa Afrikassa. Avainsana on tulosvastuullinen ja tiukasti ehdollinen kehitysapu.”

Onko väärin vaatia edes jonkinlaista tulosvastuullisuutta niistä miljardeista, joita kyseiseen maanosaan on lähetetty? Tulosvastuullisuus nimenomaan edistäisi ja motivoisi avunsaajia tekemään sitä tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Naisten aseman parantaminen on todistetusti avain yhteiskunnan demokrattiseen ja tasa-arvoiseen kehitykseen. 

”Suomen on pysyttävä avoimena yhteiskuntana niille, joilla on kyky ja halu huolehtia omista asioistaan ja elää talossa talon tavalla.”

Elä elämääsi lakeja ja tapoja kunnioittaen niin olet tervetullut! Rasistista? No ei. 

Lopputulemana voidaan todeta, että kyseinen ohjelma on realistinen, reaalimaailmaan pohjautuva, välttämätön sekä toteutuessaan tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta lisäävä. Eri mieltä saa olla, kunhan:

 1. lukee kyseisen ohjelman ennen kuin kommentoi 

2. perustelee mielipiteensä

Mihinkään perustumattomia heittoja rasismista, herrakansa-ajattelusta ja muusta hölynpölystä toki sananvapauden nimissä voi esittää, mutta suosittelisin harkitsemaan vaikka vain oman uskottavuuden säilyttämiseksi. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maahanmuutto, talous, kustannukset, tasa-arvo

Euro-junan päätepysäkki

Tiistai 30.12.2014 klo 12:44

Viimeisimmät uutiset Kreikan poliittisesta myllerryksestä on nostanut jälleen kerran yhteisen valuuttaliittomme euron ja sen toimivuuden ihmisten huulille. Euro valuutta-alueena rikkoo useaa keskeistä talousoppia toimivista valuuttaliitoista. Ensinnäkin yhteiseen valuuttaan kuuluvat jäsenet olisi hyvä olla suunnilleen samalla tasolla taloudelliselta profiililtaan. Näin ei tietenkään euro-alueen kohdalla ole, koska euroon on poliittisista syistä hyväksytty jäsenmaita joiden ei siihen olisi pitänyt kriteerien mukaan päästä. Tämä on johtanut vääjäämättä tilanteeseen, jossa eri alueet ovat kärsineet ns. liian vahvasta valuutasta, joka on heijastunut heidän talouteensa mm. viennin heikentymisenä. Euro-alueen sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden myötä alueen maat voidaankin nykyään lukea kahteen kastiin: ”varakkaisiin” ja ”ongelmissa oleviin”.  Ja näiltä varakkailta, joihin Suomi vielä luetaan, odotetaan heikompien taloudellista avustamista ”yhteisen hyvän nimissä”. Tämä tulonsiirtokehitys tulee todennäköisesti vain voimistumaan tulevaisuudessa, esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden velanottotahti alkaa olla päätähuimaavalla tasolla, joka ei voi kestää loputtomiin. Voidaan siis olettaa, että yhteisvastuupolitiikka tulee jatkumaan, todennäköisesti voimistumaan. 

Euron selkeä haitta Suomen kannalta on myös kontrollin puute omaan valuuttaan. Euron arvon kontrollointi ei ole Suomen käsissä eikä näin ollen käytettävissä suhdannevaihteluiden tasaamiseen devalvoinnin myötä. Ja koska valuutalle ei pystytä suorittamaan ulkoista devalvointia, syntyy maassamme sisäistä devalvaatiota eli palkkatason alenemista, kustannusten nousua, ostovoiman heikkenemistä jne. Tämä kehitys on jo kaikkien nähtävissä joka puolella Eurooppaa. 

Merkittäviä positiivisia puolia nykyiseen euroon kuulumiseen on haastavaa löytää. Voidaan siis todeta, ettei Suomen jäsenyys nykyisessä valuuttaunionissa ole tämän maan tai sen ihmisten kannalta kannatettava asia ja näin ollen pitäisi välittömästi aloittaa toimet siitä irtaantumiseen ja vaihtoehtojen kartoittamiseen. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin pitää esim. yhteisen Pohjoismaisen valuuttaliiton perustamista, mutta tämä ei tuskin ole mahdollista ainakaan nopealla aikavälillä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi palaaminen omaan kelluvaan valuuttaan. Näin saisimme kontrollin takaisin ja pystyisimme aloittamaan tarvittavat toimenpiteet taloutemme voimistamiseksi. Euro voisi käytännön syistä olla jonkin aikaa rinnakkaisvaluuttana, mutta tavoitteena tulisi olla siitä täydellinen irtautuminen. 

Tämänhetkisessä Euroopan taloustilanteessa voidaan nähdä, että omaa valuuttaa käyttävät valtiot ovat selvinneet taantumasta keskimääräisesti muita paremmin. Tästä huolimatta esim. korkotaso kyseisissä maissa ei ole suurempi kuin euro-maissa, vaikka korkojen nousulla halutaan pelotella omaan valuuttaan siirtymisen negatiivisena puolena. 

Euro on kuin juna, jonka raiteet päättyvät mereen. Junan kuljettajina toimivat ovat vauhtisokeudessaan mahdotonta enää vakuuttaa pysäyttämään junaa, he päinvastoin lisäävät vauhtia. Kysymys kuuluu mitä tekee matkustajavaunussa istuva Suomi? Nyt tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja toimintaa päätösten mukaisesti. Käsien päällä istuminen saa riittää. Miksi Suomi jättäytyisi valuuttaliittoon, joka on Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille ihmisille selkeästi haitallinen? Miksi me istuisimme edelleen junassa, kun raiteet loppuvat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, euro, valuutta, liitto

Suomi karkottaa pienyrittäjät

Keskiviikko 15.10.2014 klo 12:42

(Aamulehti 30.10.2014)

Aamulehdessä 15.10.2014 julkaistussa jutussa ”Viro houkutteli kasvuyrittäjän veropakolaiseksi” osutaan yhteen tämänhetkisen surkean taloustilanteen isoimmista ongelmakohdista. Suomi tarvitsee tällä hetkellä työpaikkoja kipeämmin kuin pitkään aikaan, ellei koskaan. Suurin osa yksityisen puolen uusista työpaikoista syntyy nimenomaan pieniin kasvuyrityksiin. Investoimalla ja tukemalla pienyrityksiä valtio tekisi palveluksen sekä itselleen että tämän maan yrittäjille. Näin ei ole kuitenkaan tehty ja nyt korjataan mädäntyneet hedelmät.

Viron yritysverotusmalli, jossa yritykseen jätetty voitto on verotonta, suosii ja tukee yritysten kasvua ja investointeja sekä parantaa työllistämisen mahdollisuuksia. Eli siis kaikkia niitä asioita, joita täällä kovaan ääneen kaivataan. Mutta jutussa haastateltu yrittäjä toteaa sen, jonka jokainen tämän maan yrittäjä tietää: kasvava yritystoiminta kannattaa tällä hetkellä aloittaa huomattavasti mieluummin Virossa kuin Suomessa. Jutussa sivutaan myös Suomen byrokratian pyörimisnopeutta; siinä missä Viron kaveri hoiti jo asian moneen kertaan, Suomessa edelleen odotetaan, josko joku vastaisi soittopyyntöihin.

Joten polttava kysymys kuuluu aiotaanko Suomessa katsella ja odotella, kuinka loputkin yrittäjät tuskastuvat ja muuttavat etelään. Tällä hetkellä suomalaistaustaisia yrityksiä on jo lähes 30 000, ja luku nousee päivittäin. Pienyrittäjiä on turha syyllistää ”laivan jättämisestä”, kun he vievät yrityksensä kiitollisimmille apajille. He ovat jo pitkään yrittäneet saada äänensä kuuluville, kuuntelijoita ei ole ollut. Ja vaikka olisikin ollut, tekoja ei ole ollut sitäkään vähää. 

Tällä hetkellä naapurimaamme korjaa hedelmät ahkerien suomalaisten pienyrittäjien työstä. Olisiko aika herätä ja tehdä asialle jotain?

Kommentoi kirjoitusta.

Talouskasvu alkaa pienyrittäjien tukemisesta

Torstai 28.8.2014 klo 14:00

Suomen talousennusteet näyttävät tällä hetkellä lähes katastrofaalisilta. Talouskasvu on optimististenkin ennusteiden valossa nollassa, realististen laskelmien mukaan negatiivista. Suuret pörssiyhtiöt irtisanovat ja lomauttavat minkä ehtivät. Toisin sanoen ei kauhean hyvältä näytä. 

Mistä sitten tulisi uuden talouskasvun siemenet hakea? Kaikki päätöstentekijät ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että työllisyystilanteen parantaminen uusien työpaikkojen myötä olisi se ensimmäinen askel kohti uutta nousua. Tämä on täysin totta; uudet työpaikat lisäävät ihmisten ostovoimaa ja laittavat rahan liikkeelle samalla taloutta elvyttäen. Ja nimenomaan ostovoiman lisääminen on se, mihin pitää tähdätä. On herttaisen yhdentekevää verotetaanko enemmän työtä vai kulutushyödykkeitä, jos lopputulos on ostovoiman kannalta sama. Sen mitä palkansaaja työn verotusta vähentämällä saisi lisää palkkapäivänä käteen, hupenisi kohonneisiin kulutustuotehintoihin. Veroja erilailla kohdentamalla on siis ainakin huomattavan paljon haastavampaa luoda todellista ostovoimaa. Eli siis työpaikkoja lisää!

No mistä niitä työpaikkoja sitten saadaan? Ei tarvitse huimaa tutkimustyötä tehdä selvittääkseen, että suuri osa uusista työpaikoista syntyy tällä hetkellä Pk-yrityksiin sekä ns. mikro-yrityksiin.  Näin ollen tuntuisi loogiselta panostaa nimenomaan tähän sektoriin. Onko näin tehty? Eipä juurikaan.

Pk-yrityksille on kyllä luvattu kasvurahaa ja investointitukia ja jopa yhteisöveroa alennettiin. Asiassa ei ole kuitenkaan huomattu sitä, että suurin osa avuista ei millään tavalla kosketa kaikista pienimpiä yrityksiä, eli 1-5 henkilön yrityksiä. Yhteisöveron alennus ei näitä yrityksiä auta oikeastaan millään lailla. 

Tämän päivän pienyrittäjä hukkuu byrokratiaan. Lupalappuja tuonne, raportteja tänne, selvityksiä verottajalle ja jos on myöhässä, sakot napsuvat. Harmaan talouden kitkeminen on toki tärkeää, mutta se pitäisi pystyä toteuttamaan niin, ettei yrittäjien yritystoiminta kärsi siitä kohtuuttomasti. 

Byrokratian vähentämistäkin tärkeämpää olisi yritysverotuksen uudistaminen kannustavammaksi. Tällä hetkellä pienyrittäjät osakeyhtiömuotoisessa yrityksessä maksavat tuloksestaan verot kahdesti, ensin yhteisöveron muodossa ja sen jälkeen henkilökohtaisessa verotuksessa osingon myötä. Tuskin kukaan tässä maassa pitää kohtuullisena tai oikeudenmukaisena sitä, että joku maksaa kahdet verot samasta tulosta. Saati kohtuuttomana sitä, että käytäntöä muutettaisiin niin, ettei enää joutuisi. On tärkeää muistaa, että pienyrityksessä yrittäjä on lähes aina myös se, joka tekee työn tuloksen eteen. 

Viron verotusmallissa yhtiön tuloksesta maksetaan vero vasta siinä vaiheessa, kun tulos jaetaan omistajille. Oikeudenmukaisuuden lisäksi ko. malli kannustaa yrittäjiä vahvistamaan yhtiönsä tasetta oman pääoman muodossa. Suomessa tämä maksaa yrittäjälle yhteisöveron verran, eli on melko kallista touhua. Vakavaraisemman yhtiön olisi huomattavan paljon helpompi työllistää, investoida sekä kasvaa ja näin ollen parantaa omaa kilpailukykyään. 

Eli jospa viimeinkin kääntäisimme katseet sinne mistä tämän maan talouskasvu voidaan saada aikaiseksi ja ihan oikeasti panostaisimme sinne. 

Kommentoi kirjoitusta.

Vappupuhe Pirkkalan Suupan torilla 1.5.2014

Torstai 1.5.2014 klo 19:30

Vappu on perinteisesti työväen juhla, mutta valitettavasti tänä vappuna tämän maan työväellä ei kauheasti juhlan aihetta ole. Laajamittaiset irtisanomiset, ostovoiman hiipuminen sekä tuloerojen kasvu laittavat mietityttämään mihin tämä maa ihmisineen on menossa. 

Vajaan kuukauden päästä jokaisella, niin köyhällä kuin rikkaalla, niin johtajalla kuin työmiehellä, on mahdollisuus sanoa kantansa julki, kun Euroopan parlamentin vaalit järjestetään 25. päivä tätä kuluvaa toukokuuta. 

Monesti kuuluu ihmisten sanovan, että he eivät viitsi äänestää Eurovaaleissa, koska ne eivät suoranaisesti vaikuta heidän elämäänsä. Tämä kanta on siinä mielessä ymmärrettävä, että kaukana Brysselissä toimiva päätöksenteko monesti tuntuu kaukaiselta ja vieraalta. 

Totuus on kuitenkin täysin toisenlainen. Brysselissä sanellaan jo suuri osa meidän jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita, joskus jopa huvittavan yksityiskohtaisesti. Joidenkin mielestä on vieläpä oikein, että Brysselistä kerrotaan, kuinka meidän tulisi elää ja toimia. 

Nykyinen unionin kehitys kohti liittovaltiota ainoastaan vahvistaa keskitettyä Unionin valtaa Suomessa ja vähentää meidän omaa sanavaltaamme maatamme koskevissa asioissa.  Tämä kehitys pitää saada loppumaan. Me Perussuomalaiset uskomme, että suomalaiset ovat yhä ja edelleen parhaat asiantuntijat päättämään omaa maatamme koskevista asioista. 

Tästä tullaankin siihen, mistä tulevissa vaaleissa ihan perinjuurin on kyse: eli siitä haluammeko me olla osa Euroopan yhdysvaltoja vai haluammeko me olla osa Eurooppaa itsenäisenä valtiona. Liittovaltio- ja yhteisvastuulinjaa ajaa käytännössä kaikki muut puolueet Suomessa paitsi me Perussuomalaiset.

Ja toisin kuin väitetään, me emme todellakaan ehdota, että Suomen pitäisi käpertyä itseensä ja haistattaa muulle Euroopalle pitkät. Päinvastoin, me kannatamme Eurooppalaista yhteistyötä ja Eurooppalaista kaupankäyntiä, mutta me haluamme tehdä sitä itsenäisten valtioiden kesken. On naurettavaa väittää, että ainoa mahdollinen tapa tehdä Eurooppalaista yhteistyötä olisi tämä nykyinen unioni ja sen integraatio. 

Näin ollen tulevissa vaaleissa äänestäminen on tärkeämpää kuin ikinä ennen. Äänestämättä jättäminen on käytännössä ääni nykyiselle liittovaltiokehitykselle. Me pirkkalalaiset tiedämme hyvin, miltä tuntuu kuin yritetään väkisin liittää johonkin, mihin meillä ei ole mitään intressejä liittyä.  Me tiedämme miltä tuntuu, kun ehdotetaan, että olisitteko jatkossa itsenäisen kunnan sijaan itsellinen kunta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. 

Joten pidetään yhdessä huolta siitä, että Suomi ei ole jatkossa itsellinen valtio, vaan itsenäinen

Kiitos ja hyvää vappua kaikille!

2 kommenttia .

Eurooppalainen kaupunkimalli: paras vaihtoehto?

Torstai 5.12.2013 klo 13:35

(Aamulehti 3.12.2013, Pirkkalainen 4.12.2013)

Tampere-talossa järjestetyssä Seutufoorumissa 27.11.2013 kuntien selvitysmies Rauno Saari toi selkeästi esille mitä mallia hän tulee tammikuun lopulla suosittelemaan Tampereen kaupunkiseudun uudeksi hallintomalliksi: eurooppalainen kaupunki. On hyvä ja välttämätön asia koko kaupunkiseudulle, että yhteistyö- ja hallintomalleja kehitetään sekä päätöksentekoa selkeytetään ja hallinnon kaksiportaisuus toisi varmasti molempia. Eurooppalainen kaupunki -mallissa on kuitenkin yksi ratkaiseva heikkous: se veisi käytännössä ympäristökuntien itsenäisyyden ja keskittäisi kaupunkiseudun vallankäytön uudelle koko seutukunnan valtuustolle jättäen paikalliset ”kaupunginosavaltuustot” toteuttaviksi elimiksi päättävien elimien sijaan. 

Kun halutaan määrittää mitä tarkoittaa itsenäinen kunta, muutama asia nousee ratkaisevaksi. Näitä ovat kunnan oma verotusoikeus, oikeus omaan omaisuuteen sekä vapaus harjoittaa itsenäistä ja pitkäjänteistä maapolitiikkaa. Eurooppalainen kaupunki -mallin myötä ympäryskunnat menettäisivät nämä oikeudet ja niistä tulisi seutuselvittäjän sanoin ”itsellisiä” kuntia itsenäisten sijaan.  Näin ollen suurin pelko on, että paikalliset valtuustot olisivat näennäisiä vallankäyttäjiä ja tämän myötä hallinnon kaksiportaisuus ei käytännössä toteutuisi. Lopputulos olisi lähempänä yksi kunta -mallia kuin mitään muuta. Ja jos jokin olisi kohtalokasta tämän kaupunkiseudun hyvinvoinnille ja elinvoimalle, olisi se yksi iso, massiivinen, pöhöttynyt, kömpelö ja byrokraattinen organisaatio, joka ei kääntyisi tarpeeksi nopeasti vastaamaan ihmisten saati yritysmaailman tarpeisiin. 

Näin ollen tehokkaampi ja luontevampi malli jatkamaan nykyistä syvenevää kaupunkiseudun yhteistyötä olisi sellainen, jossa toteutettaisiin sekä kaksiportaisuus että kuntien itsemääräämisoikeus. Sekä paikallinen että seutuvaltuusto voitaisiin äänestää suorilla vaaleilla. Molemmilla valtuustoilla olisi selkeästi rajatut päätösvallat: seutuvaltuuston luonnollinen rooli olisi päättää koko kaupunkiseutua koskevista ja paikallisen valtuuston paikallisista asioista. Molemmilla olisi verotusoikeus, mikä varmistaisi todellisen vallankäytön mahdollisuuden myös paikallistasolla ja sitä myöden lähidemokratian aidon toteutumisen. Voiko tällainen malli olla mahdollinen saati toimiva? Sitä olisi ehkä kannattanut selvitysvaiheessa kysyä läntiseltä lähinaapurilta, jossa vastaava malli on ollut menestyksekkäästi käytössä jo yli 40 vuotta. 

Kommentoi kirjoitusta.

Monikulttuurisuus ja erilaisuus Suomessa

Keskiviikko 30.10.2013 klo 13:58

Viime aikoina on taas melko lailla ollut pinnalla keskustelu monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta Suomessa ja en malta olla laittamatta omaa lusikkaani soppaan. Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että ihan ensimmäiseksi määrittelemme monikulttuurisuuden. Jos mietin mitä monikulttuurisuus on parhaimmillaan, se on sitä kun useammat kulttuurit elävät rinta rinnan sulassa sovussa yhteisesti määritettyjen yhteiskuntanormien mukaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvin usein ei sitä ole. Useimmiten konfliktit syntyvätkin nimenomaan siitä, että vierekkäin elävien kulttuurien käsitykset erilaisista asioista ovat hyvin poikkeavia toisistaan. Tässä toki auttaa se, että jokainen viitsii hankkia edes perustiedot toisen kulttuurista. Tämä saattaa olla jopa mielenkiintoista esim. yksi syy miksi itse pidän matkustelusta on nimenomaan muihin kulttuureihin tutustuminen. 

MUTTA tärkein asia, millä tulee yhteiskuntarauha ylläpitää, on yksiselitteisesti maan laki. Mielestäni on äärimmäisen tärkeätä jokaisessa keskustelussa muistaa, että länsimaisessa yhteiskunnassa uskonnot on osa yhteiskuntaa, ei toisinpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonnot ovat velvollisia noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä, mutta yhteiskunta ei ole velvollinen noudattamaan uskontojen sääntöjä. Kirkosta voi erota ja uskonnostaan voi luopua, mutta yhteiskunnan jäsenyydestä ja sen mukanaan tuomista velvoitteista ei voi. Suomen laki takaa jokaiselle oikeuden harjoittaa omaan uskontoaan ja hyvä niin. Näin pitääkin olla. Mutta heti kun uskonnon harjoittaminen on ristiriidassa Suomen lakien kanssa, laki voittaa. Näin ollen on aivan yhdentekevää hyväksyykö henkilön oma uskonto eläinten rääkkäämistä, pedofiliaa, homoseksuaalien vainoamista, naisten orjuuttamista jne. , koska Suomen laki EI HYVÄKSY. Uskontoon vetoaminen ei myöskään tällaisissa tilanteissa saisi olla millään tavalla lieventävä asianhaara. 

Uskonnon ja yhteiskunnan suhdetta voidaan tarkastella myös suoranaisten laittomuuksien ulkopuolelta eli jokapäiväisestä elämästä. Mitä yhteiskunnan tulee tarjota uskonnoille ja uskontoaan harjoittaville ihmiselle ja mitä ei? Mielestäni vastaus on selkeä: yhteiskunnan tulee tarjota jokaiselle ihmiselle vapaus harjoittaa uskontoaan (tai olla harjoittamatta) ilman pelkoa ja vainoa niin kauan kuin uskonnon harjoittaminen ei riko yhteiskunnan asettamia rajoja eli Suomen lakia. Tämä on se mitä yhteiskunnan tulee tarjota: vapautta valita. Mutta ei muuta. Jos yhteiskunta haluaa aidosti pysyä erillään uskonnoista, se ei puutu eikä varsinkaan ala luomaan yhteiskuntaa koskevia sääntöjä, jotka perustuvat jonkun uskonnon vaatimuksiin. Kaikkien ihmisten tulisi olla yhdenvertaisia yhteiskunnan silmissä. Näin ollen yhteiskunnan tulee ihmistä katsoessaan olla täysin sokea kaikelle muulle paitsi sille, että kyseessä on yhteiskunnan jäsen, joka on oikeutettu saamaan samanlaisen kohtelun kuin kaikki muutkin yhteiskunnan jäsenet. Uskonnot ja kirkot voivat halutessaan syrjiä tai suosia. Samalla lailla kuin yksityisklubi voi ottaa jäsenikseen ainoastaan ne kenet se hyväksyy. Ne voivat niin tehdä, koska kenenkään ei ole pakko niihin kuulua. Yhteiskunta taasen ei voi valita jäseniään eikä jäsen jäsenyyttään. Näin ollen se ei voi suosia MIHINKÄÄN suuntaan oli se suunta sitten uskonnollinen, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai synnyinmaa. 

Jos haluamme olla aidosti tasa-arvoinen maa, se tarkoittaa sitä että ketään ei syrjitä, mutta ei myöskään suosita. Koska jonkun suosiminen on aina jonkun muun syrjimistä. 

Kommentoi kirjoitusta.

Puoluekokous + rasismi Suomessa

Keskiviikko 10.7.2013 klo 12:08

Hyvää keskikesää kaikille!

Olimme Pirkkalan Perussuomalaisten kanssa vahvasti edustettuina Perussuomalaisen puolueen puoluekokokouksessa Joensuussa pari viikkoa sitten, kun meitä oli kokonaisuudessaan seitsemän edustajaa Pirkkalasta. Uskoisin, että harvalla paikallisyhdistyksellä oli näin suurta joukkoa jalkeilla, joten olimme jälleen kerran positiivisesti näkyvillä!

Tapahtuma itsessään oli mielestäni hyvinkin onnistunut. Vaikka uuden puoluejohdon äänestäminen kestikin melko kauan, olivat valinnat onnistuneita ja johtuen suorasta vaalitavasta varmasti jäsenistön enemmistön mielen mukaisia. Ennen kaikkea voimme olla tyytyväisiä siihen, että Timo Soini päätti kuin päättikin jäädä Suomeen havittelemaan pääministeripuolueen paikkaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaikka Timon jääminen pois Eurovaaleista varmastikin pienentää Perussuomalaisten kokonaisäänimäärää, oli ratkaisu mielestäni oikea. Eduskuntavaalit täytyy olla päävaalit puolueelle, jos ja kun tavoitteena on nimenomaan suomalaisten ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkaisu. Europarlamentissa maailmanlaajuinen näkyvyys olisi voinut olla suurempi, mutta vaikutusmahdollisuudet tuskin olisivat olleet. Sitä paitsi Timon poisjäännin jälkeenkin Perussuomalaisilla on loistavia ehdokkaita joista valita.

Ennen kaikkea puoluekokouksesta jäi mieleeni tilaisuuden lämminhenkisyys. Mediassa oltiin povailtu jo pitkään riitaisaa kokousta, mutta näin ei käynyt. Totta kai asioista saatettiin olla eri mieltä, mutta yleinen ilmapiiri oli hyvinkin positiivinen. Oli todella mukava tavata ihmisiä eri puolilta Suomea ja keskustella heidän kanssaan päivän polttavista kysymyksistä. Asioista oltiin montaa mieltä ja kuultiin erilaisia näkemyksiä, mutta juuri tämä on puolueemme rikkaus. Meillä on erilaisia ihmisiä, erilaisista lähtökohdista tulleita ihmisiä ja eri puolilta Suomea tulleita ihmisiä. Ja kuten uusi puoluesihteerimme hyvin totesi, meillä saa olla eri mieltä ja meillä saa asioista keskustella. Näin sen pitää ollakin. 

Lopuksi en voi olla sanomatta muutamaa sanaa lähipäivinä (jälleen kerran) puheenaiheeksi noussutta keskustelua Suomen ja suomalaisten rasistisuudesta. ECRI (European Comission against Racism and Intolerance) lähetti Suomelle 49 suositusta siitä miten rasisimia tulisi maassamme kitkeä. Itse kannatan ihmisten absoluuttista tasa-arvoa riippumatta uskonnosta, kulttuurista, ihonväristä tai sukupuolesta. Kaikki toiminta, mikä laittaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan em. asioista johtuen, on tuomittavaa. Näin ollen myös ns. positiivinen syrjintä on mielestäni väärin. Koko termi on muutenkin todella harhaanjohtava johtuen siitä, että kaikkien kannalta positiivista syrjintää ei yksinkertaisesti voi olla. Jonkun kannalta positiivinen syrjintä on AINA jonkun muun kannalta negatiivista syrjintää. Ja ennen kuin joku keksii taas heittää ilmoille lauseita tyyliin "Pitäisikö sitten vammaisten rampit poistaa, koska ne suosivat vammaisia?" tai "Pitäisikö sairaat jättää oman onnensa nojaan, ettei vaan suosita ketään?" haluan korostaa, että vammaisuus tai sairaus EIVÄT OLE sukupuoli, uskonto, ihonväri saatika kulttuuri. Sivistyneen yhteiskunnan tehtävä on huolehtia "heikoimmista" jäsenistään, mutta mielestäni on melko kyseenalaista määrittää yksilön "heikkous" perustuen hänen kulttuuriinsa, uskontoonsa tai sukupuoleensa viitaten.

Itse olen asunut ulkomailla ja muutenkin tutustunut erilaisiin kulttuureihin jo pelkästään senkin takia, että eri kultturien tuntemus on mielestäni rikkaus. Ja näkemäni perusteella voin todeta, että kyllä, maailmassa on rasismia. Todella jopa kuvottavia asioita sattuu päivittäin. MUTTA kyllä rasismi Suomessa on mielestäni melko vähäistä ja harmitonta, jos sitä verrataan maailman muihin maihin. Koska ihan aikuisten oikeasti yhä nykyäänkin on olemassa maita, joissa etniset puhdistukset on tosiasioita ja naisten sekä vähemmistöjen on elettävä jatkuvassa hengenvaarassa. Ja kaiken lisäksi kaikki tämä tapahtuu kyseisen yhteiskunnan hyväksymänä. En suostu uskomaan, että Suomessa asiat olisivat tällä tolalla. Näin ollen pidän jopa melko huvittavana, että EU:n alainen järjestö lähettää nimenomaan Suomelle tällaisia ohjeistuksia. Se on mielestäni suunnilleen sama kuin, että opinto-ohjaaja ottaisi kympin oppilaan puhutteluun kun oppilas saikin vain yhdeksän kokeesta normaalin kympin sijaan ja samanaikaisesti nelosen oppilaat jätettäisiin rauhaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa tapahtuvaan rasismiin saisi puuttua. Totta kai saa, ja pitää. Muistetaan vaan pitää järki päässä tässäkin asiassa ja ehkäpä jopa voitaisiin harrastaa hieman parempaa lähdekritiikkiä kuin mitä ECRI on raportissaan tehnyt. Koska niin kuin ihmisten kanssa yleensä, kaikki mehevät tarinat eivät ole totta vaikka niihin uskominen kuinka ajaisi itselle tärkeää asiaa. 

Kaikesta huolimatta hyvää kesänjatkoa kaikille! 

2 kommenttia .

Missä mennään?

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:13 - Harri Vuorenpää

Hei ja hyvää (pikkuhiljaa) alkavaa kevättä kaikille! 

Onkohan luontoäiti saanut paikan Suomen hallituksessa kun asiat tuntuvat junnaavan eikä odotettuja muutoksia saada aikaan? Mene ja tiedä. No, eiköhän se kevät ihan oikeastikin kohta ala. 

Hallitus sai viimeinkin tuotua jonkinlaista hahmottelua uusista Sote-alueista, mutta hahmotelma toi jälleen kerran enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Vaikka annetut tavoiteasukasmäärät peruspalveluiden osalta suosivat Pirkkalaa, tavoitteet ja kriteerit muuttuvat viikoittain, selvityksiä annellaan sinne ja tänne ja selvitysmiehen selvitys lähinnä epäselvensi asioita. Hänen mukaansa kunnat eivät tee tarpeeksi yhteistyötä keskenään eivätkä jaa informaatiota toisilleen tarpeeksi läpinäkyvästi. Pirkkala on laittanut huomattavan paljon voimavaroja juuri näiden asioiden parantamiseen jo pitemmän aikaa mikä saa selvitysmiehen arvion hiukka hämmentävään valoon. Muutenkin tuntuu, että uudistusta tehdään lähinnä isojen ja "terveiden peruskuntien" näkökulmasta ja intressejä mukaillen. Tässä siis lyhyesti Sote- ja kuntauudistuksesta päivitystä, toivottavasti kaikki pääsivät kartalle... Itse odotan mielenkiinnolla Kuntaliiton kuntapäiviä, jotka ovat ensi kuun puolessa välissä. Lähden sinne Pirkkalan edustajana kolmen muun Pirkkalan isoimman puolueen edustajan kanssa. Joskohan siellä joku osaisi olla samaa mieltä asiasta edes kyseisen kaksipäiväisen tapahtuman alusta loppuun saakka. 

Itseni valittiin myös paikallisen kyläyhdistyksen Pro Sorkkalan Seutu Ry:n hallitukseen. Kiitän luottamuksesta ja vakuutan, että teen yhdistyksen eteen töitä niin paljon kuin vain suinkin pystyn. Mielestäni kyläyhdistykset on yksi parhaita tapoja nostattaa sitä paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä. Yhteiset tapahtumat, toiminta sekä kylää koskettavista yhteisistä asioista keskusteleminen tuovat ihmisiä varmasti lähemmäksi toisiaan ihan oikeassa maailmassa tämän virtuaalisen sijaan. Itse pitäisin hauskana kehityksenä sitä, että Pirkkalan sisällä olevien eri alueiden välille kehiteltäisiin kaikenlaista hyvähenkistä kilpailutoimintaa. Lajeja varmasti keksittäisiin vaikka kuinka köydenvedosta runonlausuntaan. Tervehenkinen kilpailu lisäisi mielestäni nimenomaan jokaisen alueen ihmisten omaa yhteenkuuluvutta. 

Yksi Sorkkalan seudun puhutuimmista aiheista on tulevat rakennushankkeet , jotka aluetta koskettavat esim. business-alueet, Makkarakorven louhintatyöt sekä hieman kauaskantoisemmat oikorata ja lentokentän alueen uudistukset. Pirkkalan kunnan rakennushankkeet koskettavat Sorkkalan seutua varmasti enemmän kuin mitään muuta Pirkkalan aluetta, joten kyläyhdistyksen hallitus tulee olemaan paljon vartijana alueen asukkaiden intressejä ajaessaan. Ymmärettävästi asukkailla on huoli asiasta, varsinkin kuin informaatio tässäkin asiassa on melko kirjavaa. Itse yritän asiassa olla aktiivinen ja informoida aina kuin asiasta jotain selviää ja totta kai huolehtia siitä, että kunnan asukkaiden mielipiteet kuullaan myös ratkaisuja tehtäessä. 

Mutta auringon paistaessa ei pidä vaipua pelkkiin synkkiin ajatuksiin vaan on uskottava siihen, että näistäkin ongelmista selvitään kun niitä yhdessä hoidetaan!

Kommentoi kirjoitusta.

Tästä se lähtee!

Keskiviikko 23.1.2013 klo 9:34 - Harri Vuorenpää

Hei,

Ensiksi haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta 2013! 

Uusi valtuusto pääsi vihdoin tositoimiin, kun sen ensimmäinen kokous pidettiin tämän viikon maanantaina 21.1.2013. Tokihan toimintaa on ollut sitä ennenkin, kun lautakuntapaikkoja on neuvoteltu poliittisissa valiokunnissa, mutta virallinen startti oli nyt. Tilaisuutena valtuuston kokous oli hyvin pitkälti sitä mitä odotinkin, jopa hiukka rutiininomaisen tuntuinen. Tämä tosin johtui varmasti siitä, että päätettävät asiat oltiin hyvin pitkälti jo saatu neuvoteltua valiokunnissa, joten valtuuston kokoukseen jäi ainoastaan päätösten virallistaminen. Tästä johtuen kokous eteni vauhdikkaasti ja pois päästiin parissa tunnissa. Tästä kiitos kuuluu kaikkien ryhmien neuvottelijoille! Positiivinen yllätys oli myös kuntalaisten määrä lehteriyleisönä. Väkeä oli saapunut todella sankoin joukoin. Kuntalaisten kiinnostus asioihin on aina positiivinen asia!

Kokouksen kohokohta oli eittämättä paljon puhuttu pormestarivaali. Aiheesta on puhuttu paljon, ja paikallislehden sivuilla on näkynyt mitä värikkäämpiä tulkintoja pormestarivaalista, kansan tahdosta ja demokratian toteutumisesta. Koalition kaikki valtuutetut tekivät sen mihin olivat sitoutuneet ja äänestivät Helena RIssasen uudelle kaudelle. Koalitio olisi tämän halunnut tehdä avoimesti avoimella äänestyksellä, mutta kokoomusvaltuutetun pyynnöstä vaali suoritettiin suljettuna. Lopputulokseen se ei onneksi vaikuttanut.

Muutama sananen omasta päätöksestäni tukea Helena Rissasta pormestariksi. Puhun omasta päätöksestäni, koska vaikka olimme puolueena sitoutunut kannattamaan koalition pormestariehdokasta, meillä Perussuomalaisissa saa ja pitää käyttää omaa harkintaa. Mielestäni Hannu Routamaa ei missään nimessä olisi ollut huono vaihtoehto pormestariksi, päinvastoin hänellä olisi varmasti ollut suuri panos annettavana kunnalle. Siitä huolimatta Helena Rissasen kokemus, johtajuus, työskentelykulttuuri sekä poliittisen suhdeverkoston laajuus olivat ne ratkaisevat tekijät, jotka vaakakupin käänsivät Helenalle. Helena on myös tehnyt lyhyessä ajassa uskomattoman kovan työn kunnan hyväksi, mikä kuitenkin on edelleen kesken. Näin ollen on luontevaa, että johtaja joka asiat on aloittanut mallikkaasti myös vie ne loppuun. Näin ollen haluan ennen kaikkea korostaa, että kyseessä oli henkilövaalit. Kunnalle valittiin sopivin henkilö pormestariksi, ei sopivin puolue. 

Kokouksessa valittiin myös kunnalliset luottamuspaikat sekä joitakin ylikunnallisia. Yhtään liioittelematta voidaan todeta, että Perussuomalaisten itselleen neuvottelema määrä luottamuspaikkoja oli erinomainen. Meillä on hallituspaikka, edustus jokaisessa kunnan lautakunnassa sekä useita ylikunnallisia luottamuspaikkoja. Mainitsemisen arvoinen on myös se, että valtuuston toinen varapuheenjohtaja on seuraavat neljä vuotta Perussuomalainen kun Jaana Ristimäki-Anttila tähän valittiin. Onnittelut Jaanalle! Itseni valittiin ympäristölautakuntaan ja odotan todella innolla lautakuntatyöskentelyn alkamista. Pirkkala on tunnettu vihreänä kuntana ja näin ollen pidän paikkaa ympäristölautakunnassa todella vastuullisena. 

Nyt kun lähtölaukaus valtuustolle ja lautakunnille on annettu, alkaa TYÖ. Kunnalla on isoja haasteita sekä kovia päätöksiä edessä. Näitä ei pidä pelätä vaan pitää ottaa haasteet vastaan ja pitää pystyä jopa kääntää ne edukseen. Kovat päätökset täytyy yksinkertaisesti vaan tehdä sen hetkisen parhaan informaation valossa mitä meillä on. Ei se ole sen kummempaa.

Pirkkalalla on kuitenkin mielestäni hyvät mahdollisuudet luovia näistä vaikeista ajoista yli, kunhan vaan kunnan ja kuntalaisten kannalta hyvien päätösten teko ja vastuunkanto on jokaisen valtuustoryhmän yhteinen tavoite.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valtuusto, Pirkkala, luottamuspaikat, lautakunta

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »