Suomi karkottaa pienyrittäjät

Keskiviikko 15.10.2014 klo 12.42

(Aamulehti 30.10.2014)

Aamulehdessä 15.10.2014 julkaistussa jutussa ”Viro houkutteli kasvuyrittäjän veropakolaiseksi” osutaan yhteen tämänhetkisen surkean taloustilanteen isoimmista ongelmakohdista. Suomi tarvitsee tällä hetkellä työpaikkoja kipeämmin kuin pitkään aikaan, ellei koskaan. Suurin osa yksityisen puolen uusista työpaikoista syntyy nimenomaan pieniin kasvuyrityksiin. Investoimalla ja tukemalla pienyrityksiä valtio tekisi palveluksen sekä itselleen että tämän maan yrittäjille. Näin ei ole kuitenkaan tehty ja nyt korjataan mädäntyneet hedelmät.

Viron yritysverotusmalli, jossa yritykseen jätetty voitto on verotonta, suosii ja tukee yritysten kasvua ja investointeja sekä parantaa työllistämisen mahdollisuuksia. Eli siis kaikkia niitä asioita, joita täällä kovaan ääneen kaivataan. Mutta jutussa haastateltu yrittäjä toteaa sen, jonka jokainen tämän maan yrittäjä tietää: kasvava yritystoiminta kannattaa tällä hetkellä aloittaa huomattavasti mieluummin Virossa kuin Suomessa. Jutussa sivutaan myös Suomen byrokratian pyörimisnopeutta; siinä missä Viron kaveri hoiti jo asian moneen kertaan, Suomessa edelleen odotetaan, josko joku vastaisi soittopyyntöihin.

Joten polttava kysymys kuuluu aiotaanko Suomessa katsella ja odotella, kuinka loputkin yrittäjät tuskastuvat ja muuttavat etelään. Tällä hetkellä suomalaistaustaisia yrityksiä on jo lähes 30 000, ja luku nousee päivittäin. Pienyrittäjiä on turha syyllistää ”laivan jättämisestä”, kun he vievät yrityksensä kiitollisimmille apajille. He ovat jo pitkään yrittäneet saada äänensä kuuluville, kuuntelijoita ei ole ollut. Ja vaikka olisikin ollut, tekoja ei ole ollut sitäkään vähää. 

Tällä hetkellä naapurimaamme korjaa hedelmät ahkerien suomalaisten pienyrittäjien työstä. Olisiko aika herätä ja tehdä asialle jotain?

Talouskasvu alkaa pienyrittäjien tukemisesta

Torstai 28.8.2014 klo 14.00

Suomen talousennusteet näyttävät tällä hetkellä lähes katastrofaalisilta. Talouskasvu on optimististenkin ennusteiden valossa nollassa, realististen laskelmien mukaan negatiivista. Suuret pörssiyhtiöt irtisanovat ja lomauttavat minkä ehtivät. Toisin sanoen ei kauhean hyvältä näytä. 

Mistä sitten tulisi uuden talouskasvun siemenet hakea? Kaikki päätöstentekijät ovat liikuttavan yksimielisiä siitä, että työllisyystilanteen parantaminen uusien työpaikkojen myötä olisi se ensimmäinen askel kohti uutta nousua. Tämä on täysin totta; uudet työpaikat lisäävät ihmisten ostovoimaa ja laittavat rahan liikkeelle samalla taloutta elvyttäen. Ja nimenomaan ostovoiman lisääminen on se, mihin pitää tähdätä. On herttaisen yhdentekevää verotetaanko enemmän työtä vai kulutushyödykkeitä, jos lopputulos on ostovoiman kannalta sama. Sen mitä palkansaaja työn verotusta vähentämällä saisi lisää palkkapäivänä käteen, hupenisi kohonneisiin kulutustuotehintoihin. Veroja erilailla kohdentamalla on siis ainakin huomattavan paljon haastavampaa luoda todellista ostovoimaa. Eli siis työpaikkoja lisää!

No mistä niitä työpaikkoja sitten saadaan? Ei tarvitse huimaa tutkimustyötä tehdä selvittääkseen, että suuri osa uusista työpaikoista syntyy tällä hetkellä Pk-yrityksiin sekä ns. mikro-yrityksiin.  Näin ollen tuntuisi loogiselta panostaa nimenomaan tähän sektoriin. Onko näin tehty? Eipä juurikaan.

Pk-yrityksille on kyllä luvattu kasvurahaa ja investointitukia ja jopa yhteisöveroa alennettiin. Asiassa ei ole kuitenkaan huomattu sitä, että suurin osa avuista ei millään tavalla kosketa kaikista pienimpiä yrityksiä, eli 1-5 henkilön yrityksiä. Yhteisöveron alennus ei näitä yrityksiä auta oikeastaan millään lailla. 

Tämän päivän pienyrittäjä hukkuu byrokratiaan. Lupalappuja tuonne, raportteja tänne, selvityksiä verottajalle ja jos on myöhässä, sakot napsuvat. Harmaan talouden kitkeminen on toki tärkeää, mutta se pitäisi pystyä toteuttamaan niin, ettei yrittäjien yritystoiminta kärsi siitä kohtuuttomasti. 

Byrokratian vähentämistäkin tärkeämpää olisi yritysverotuksen uudistaminen kannustavammaksi. Tällä hetkellä pienyrittäjät osakeyhtiömuotoisessa yrityksessä maksavat tuloksestaan verot kahdesti, ensin yhteisöveron muodossa ja sen jälkeen henkilökohtaisessa verotuksessa osingon myötä. Tuskin kukaan tässä maassa pitää kohtuullisena tai oikeudenmukaisena sitä, että joku maksaa kahdet verot samasta tulosta. Saati kohtuuttomana sitä, että käytäntöä muutettaisiin niin, ettei enää joutuisi. On tärkeää muistaa, että pienyrityksessä yrittäjä on lähes aina myös se, joka tekee työn tuloksen eteen. 

Viron verotusmallissa yhtiön tuloksesta maksetaan vero vasta siinä vaiheessa, kun tulos jaetaan omistajille. Oikeudenmukaisuuden lisäksi ko. malli kannustaa yrittäjiä vahvistamaan yhtiönsä tasetta oman pääoman muodossa. Suomessa tämä maksaa yrittäjälle yhteisöveron verran, eli on melko kallista touhua. Vakavaraisemman yhtiön olisi huomattavan paljon helpompi työllistää, investoida sekä kasvaa ja näin ollen parantaa omaa kilpailukykyään. 

Eli jospa viimeinkin kääntäisimme katseet sinne mistä tämän maan talouskasvu voidaan saada aikaiseksi ja ihan oikeasti panostaisimme sinne. 

Vappupuhe Pirkkalan Suupan torilla 1.5.2014

Torstai 1.5.2014 klo 19.30

Vappu on perinteisesti työväen juhla, mutta valitettavasti tänä vappuna tämän maan työväellä ei kauheasti juhlan aihetta ole. Laajamittaiset irtisanomiset, ostovoiman hiipuminen sekä tuloerojen kasvu laittavat mietityttämään mihin tämä maa ihmisineen on menossa. 

Vajaan kuukauden päästä jokaisella, niin köyhällä kuin rikkaalla, niin johtajalla kuin työmiehellä, on mahdollisuus sanoa kantansa julki, kun Euroopan parlamentin vaalit järjestetään 25. päivä tätä kuluvaa toukokuuta. 

Monesti kuuluu ihmisten sanovan, että he eivät viitsi äänestää Eurovaaleissa, koska ne eivät suoranaisesti vaikuta heidän elämäänsä. Tämä kanta on siinä mielessä ymmärrettävä, että kaukana Brysselissä toimiva päätöksenteko monesti tuntuu kaukaiselta ja vieraalta. 

Totuus on kuitenkin täysin toisenlainen. Brysselissä sanellaan jo suuri osa meidän jokapäiväiseen elämään liittyviä asioita, joskus jopa huvittavan yksityiskohtaisesti. Joidenkin mielestä on vieläpä oikein, että Brysselistä kerrotaan, kuinka meidän tulisi elää ja toimia. 

Nykyinen unionin kehitys kohti liittovaltiota ainoastaan vahvistaa keskitettyä Unionin valtaa Suomessa ja vähentää meidän omaa sanavaltaamme maatamme koskevissa asioissa.  Tämä kehitys pitää saada loppumaan. Me Perussuomalaiset uskomme, että suomalaiset ovat yhä ja edelleen parhaat asiantuntijat päättämään omaa maatamme koskevista asioista. 

Tästä tullaankin siihen, mistä tulevissa vaaleissa ihan perinjuurin on kyse: eli siitä haluammeko me olla osa Euroopan yhdysvaltoja vai haluammeko me olla osa Eurooppaa itsenäisenä valtiona. Liittovaltio- ja yhteisvastuulinjaa ajaa käytännössä kaikki muut puolueet Suomessa paitsi me Perussuomalaiset.

Ja toisin kuin väitetään, me emme todellakaan ehdota, että Suomen pitäisi käpertyä itseensä ja haistattaa muulle Euroopalle pitkät. Päinvastoin, me kannatamme Eurooppalaista yhteistyötä ja Eurooppalaista kaupankäyntiä, mutta me haluamme tehdä sitä itsenäisten valtioiden kesken. On naurettavaa väittää, että ainoa mahdollinen tapa tehdä Eurooppalaista yhteistyötä olisi tämä nykyinen unioni ja sen integraatio. 

Näin ollen tulevissa vaaleissa äänestäminen on tärkeämpää kuin ikinä ennen. Äänestämättä jättäminen on käytännössä ääni nykyiselle liittovaltiokehitykselle. Me pirkkalalaiset tiedämme hyvin, miltä tuntuu kuin yritetään väkisin liittää johonkin, mihin meillä ei ole mitään intressejä liittyä.  Me tiedämme miltä tuntuu, kun ehdotetaan, että olisitteko jatkossa itsenäisen kunnan sijaan itsellinen kunta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. 

Joten pidetään yhdessä huolta siitä, että Suomi ei ole jatkossa itsellinen valtio, vaan itsenäinen. 

Kiitos ja hyvää vappua kaikille!

Eurooppalainen kaupunkimalli: paras vaihtoehto?

Torstai 5.12.2013 klo 13.35

(Aamulehti 3.12.2013, Pirkkalainen 4.12.2013)

Tampere-talossa järjestetyssä Seutufoorumissa 27.11.2013 kuntien selvitysmies Rauno Saari toi selkeästi esille mitä mallia hän tulee tammikuun lopulla suosittelemaan Tampereen kaupunkiseudun uudeksi hallintomalliksi: eurooppalainen kaupunki. On hyvä ja välttämätön asia koko kaupunkiseudulle, että yhteistyö- ja hallintomalleja kehitetään sekä päätöksentekoa selkeytetään ja hallinnon kaksiportaisuus toisi varmasti molempia. Eurooppalainen kaupunki -mallissa on kuitenkin yksi ratkaiseva heikkous: se veisi käytännössä ympäristökuntien itsenäisyyden ja keskittäisi kaupunkiseudun vallankäytön uudelle koko seutukunnan valtuustolle jättäen paikalliset ”kaupunginosavaltuustot” toteuttaviksi elimiksi päättävien elimien sijaan. 

Kun halutaan määrittää mitä tarkoittaa itsenäinen kunta, muutama asia nousee ratkaisevaksi. Näitä ovat kunnan oma verotusoikeus, oikeus omaan omaisuuteen sekä vapaus harjoittaa itsenäistä ja pitkäjänteistä maapolitiikkaa. Eurooppalainen kaupunki -mallin myötä ympäryskunnat menettäisivät nämä oikeudet ja niistä tulisi seutuselvittäjän sanoin ”itsellisiä” kuntia itsenäisten sijaan.  Näin ollen suurin pelko on, että paikalliset valtuustot olisivat näennäisiä vallankäyttäjiä ja tämän myötä hallinnon kaksiportaisuus ei käytännössä toteutuisi. Lopputulos olisi lähempänä yksi kunta -mallia kuin mitään muuta. Ja jos jokin olisi kohtalokasta tämän kaupunkiseudun hyvinvoinnille ja elinvoimalle, olisi se yksi iso, massiivinen, pöhöttynyt, kömpelö ja byrokraattinen organisaatio, joka ei kääntyisi tarpeeksi nopeasti vastaamaan ihmisten saati yritysmaailman tarpeisiin. 

Näin ollen tehokkaampi ja luontevampi malli jatkamaan nykyistä syvenevää kaupunkiseudun yhteistyötä olisi sellainen, jossa toteutettaisiin sekä kaksiportaisuus että kuntien itsemääräämisoikeus. Sekä paikallinen että seutuvaltuusto voitaisiin äänestää suorilla vaaleilla. Molemmilla valtuustoilla olisi selkeästi rajatut päätösvallat: seutuvaltuuston luonnollinen rooli olisi päättää koko kaupunkiseutua koskevista ja paikallisen valtuuston paikallisista asioista. Molemmilla olisi verotusoikeus, mikä varmistaisi todellisen vallankäytön mahdollisuuden myös paikallistasolla ja sitä myöden lähidemokratian aidon toteutumisen. Voiko tällainen malli olla mahdollinen saati toimiva? Sitä olisi ehkä kannattanut selvitysvaiheessa kysyä läntiseltä lähinaapurilta, jossa vastaava malli on ollut menestyksekkäästi käytössä jo yli 40 vuotta. 

Monikulttuurisuus ja erilaisuus Suomessa

Keskiviikko 30.10.2013 klo 13.58

Viime aikoina on taas melko lailla ollut pinnalla keskustelu monikulttuurisuudesta ja suvaitsevaisuudesta Suomessa ja en malta olla laittamatta omaa lusikkaani soppaan. Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että ihan ensimmäiseksi määrittelemme monikulttuurisuuden. Jos mietin mitä monikulttuurisuus on parhaimmillaan, se on sitä kun useammat kulttuurit elävät rinta rinnan sulassa sovussa yhteisesti määritettyjen yhteiskuntanormien mukaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvin usein ei sitä ole. Useimmiten konfliktit syntyvätkin nimenomaan siitä, että vierekkäin elävien kulttuurien käsitykset erilaisista asioista ovat hyvin poikkeavia toisistaan. Tässä toki auttaa se, että jokainen viitsii hankkia edes perustiedot toisen kulttuurista. Tämä saattaa olla jopa mielenkiintoista esim. yksi syy miksi itse pidän matkustelusta on nimenomaan muihin kulttuureihin tutustuminen. 

MUTTA tärkein asia, millä tulee yhteiskuntarauha ylläpitää, on yksiselitteisesti maan laki. Mielestäni on äärimmäisen tärkeätä jokaisessa keskustelussa muistaa, että länsimaisessa yhteiskunnassa uskonnot on osa yhteiskuntaa, ei toisinpäin. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonnot ovat velvollisia noudattamaan yhteiskunnan sääntöjä, mutta yhteiskunta ei ole velvollinen noudattamaan uskontojen sääntöjä. Kirkosta voi erota ja uskonnostaan voi luopua, mutta yhteiskunnan jäsenyydestä ja sen mukanaan tuomista velvoitteista ei voi. Suomen laki takaa jokaiselle oikeuden harjoittaa omaan uskontoaan ja hyvä niin. Näin pitääkin olla. Mutta heti kun uskonnon harjoittaminen on ristiriidassa Suomen lakien kanssa, laki voittaa. Näin ollen on aivan yhdentekevää hyväksyykö henkilön oma uskonto eläinten rääkkäämistä, pedofiliaa, homoseksuaalien vainoamista, naisten orjuuttamista jne. , koska Suomen laki EI HYVÄKSY. Uskontoon vetoaminen ei myöskään tällaisissa tilanteissa saisi olla millään tavalla lieventävä asianhaara. 

Uskonnon ja yhteiskunnan suhdetta voidaan tarkastella myös suoranaisten laittomuuksien ulkopuolelta eli jokapäiväisestä elämästä. Mitä yhteiskunnan tulee tarjota uskonnoille ja uskontoaan harjoittaville ihmiselle ja mitä ei? Mielestäni vastaus on selkeä: yhteiskunnan tulee tarjota jokaiselle ihmiselle vapaus harjoittaa uskontoaan (tai olla harjoittamatta) ilman pelkoa ja vainoa niin kauan kuin uskonnon harjoittaminen ei riko yhteiskunnan asettamia rajoja eli Suomen lakia. Tämä on se mitä yhteiskunnan tulee tarjota: vapautta valita. Mutta ei muuta. Jos yhteiskunta haluaa aidosti pysyä erillään uskonnoista, se ei puutu eikä varsinkaan ala luomaan yhteiskuntaa koskevia sääntöjä, jotka perustuvat jonkun uskonnon vaatimuksiin. Kaikkien ihmisten tulisi olla yhdenvertaisia yhteiskunnan silmissä. Näin ollen yhteiskunnan tulee ihmistä katsoessaan olla täysin sokea kaikelle muulle paitsi sille, että kyseessä on yhteiskunnan jäsen, joka on oikeutettu saamaan samanlaisen kohtelun kuin kaikki muutkin yhteiskunnan jäsenet. Uskonnot ja kirkot voivat halutessaan syrjiä tai suosia. Samalla lailla kuin yksityisklubi voi ottaa jäsenikseen ainoastaan ne kenet se hyväksyy. Ne voivat niin tehdä, koska kenenkään ei ole pakko niihin kuulua. Yhteiskunta taasen ei voi valita jäseniään eikä jäsen jäsenyyttään. Näin ollen se ei voi suosia MIHINKÄÄN suuntaan oli se suunta sitten uskonnollinen, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli tai synnyinmaa. 

Jos haluamme olla aidosti tasa-arvoinen maa, se tarkoittaa sitä että ketään ei syrjitä, mutta ei myöskään suosita. Koska jonkun suosiminen on aina jonkun muun syrjimistä. 

Puoluekokous + rasismi Suomessa

Keskiviikko 10.7.2013 klo 12.08

Hyvää keskikesää kaikille!

Olimme Pirkkalan Perussuomalaisten kanssa vahvasti edustettuina Perussuomalaisen puolueen puoluekokokouksessa Joensuussa pari viikkoa sitten, kun meitä oli kokonaisuudessaan seitsemän edustajaa Pirkkalasta. Uskoisin, että harvalla paikallisyhdistyksellä oli näin suurta joukkoa jalkeilla, joten olimme jälleen kerran positiivisesti näkyvillä!

Tapahtuma itsessään oli mielestäni hyvinkin onnistunut. Vaikka uuden puoluejohdon äänestäminen kestikin melko kauan, olivat valinnat onnistuneita ja johtuen suorasta vaalitavasta varmasti jäsenistön enemmistön mielen mukaisia. Ennen kaikkea voimme olla tyytyväisiä siihen, että Timo Soini päätti kuin päättikin jäädä Suomeen havittelemaan pääministeripuolueen paikkaa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Vaikka Timon jääminen pois Eurovaaleista varmastikin pienentää Perussuomalaisten kokonaisäänimäärää, oli ratkaisu mielestäni oikea. Eduskuntavaalit täytyy olla päävaalit puolueelle, jos ja kun tavoitteena on nimenomaan suomalaisten ihmisten ja suomalaisen yhteiskunnan ongelmien ratkaisu. Europarlamentissa maailmanlaajuinen näkyvyys olisi voinut olla suurempi, mutta vaikutusmahdollisuudet tuskin olisivat olleet. Sitä paitsi Timon poisjäännin jälkeenkin Perussuomalaisilla on loistavia ehdokkaita joista valita.

Ennen kaikkea puoluekokouksesta jäi mieleeni tilaisuuden lämminhenkisyys. Mediassa oltiin povailtu jo pitkään riitaisaa kokousta, mutta näin ei käynyt. Totta kai asioista saatettiin olla eri mieltä, mutta yleinen ilmapiiri oli hyvinkin positiivinen. Oli todella mukava tavata ihmisiä eri puolilta Suomea ja keskustella heidän kanssaan päivän polttavista kysymyksistä. Asioista oltiin montaa mieltä ja kuultiin erilaisia näkemyksiä, mutta juuri tämä on puolueemme rikkaus. Meillä on erilaisia ihmisiä, erilaisista lähtökohdista tulleita ihmisiä ja eri puolilta Suomea tulleita ihmisiä. Ja kuten uusi puoluesihteerimme hyvin totesi, meillä saa olla eri mieltä ja meillä saa asioista keskustella. Näin sen pitää ollakin. 

Lopuksi en voi olla sanomatta muutamaa sanaa lähipäivinä (jälleen kerran) puheenaiheeksi noussutta keskustelua Suomen ja suomalaisten rasistisuudesta. ECRI (European Comission against Racism and Intolerance) lähetti Suomelle 49 suositusta siitä miten rasisimia tulisi maassamme kitkeä. Itse kannatan ihmisten absoluuttista tasa-arvoa riippumatta uskonnosta, kulttuurista, ihonväristä tai sukupuolesta. Kaikki toiminta, mikä laittaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan em. asioista johtuen, on tuomittavaa. Näin ollen myös ns. positiivinen syrjintä on mielestäni väärin. Koko termi on muutenkin todella harhaanjohtava johtuen siitä, että kaikkien kannalta positiivista syrjintää ei yksinkertaisesti voi olla. Jonkun kannalta positiivinen syrjintä on AINA jonkun muun kannalta negatiivista syrjintää. Ja ennen kuin joku keksii taas heittää ilmoille lauseita tyyliin "Pitäisikö sitten vammaisten rampit poistaa, koska ne suosivat vammaisia?" tai "Pitäisikö sairaat jättää oman onnensa nojaan, ettei vaan suosita ketään?" haluan korostaa, että vammaisuus tai sairaus EIVÄT OLE sukupuoli, uskonto, ihonväri saatika kulttuuri. Sivistyneen yhteiskunnan tehtävä on huolehtia "heikoimmista" jäsenistään, mutta mielestäni on melko kyseenalaista määrittää yksilön "heikkous" perustuen hänen kulttuuriinsa, uskontoonsa tai sukupuoleensa viitaten.

Itse olen asunut ulkomailla ja muutenkin tutustunut erilaisiin kulttuureihin jo pelkästään senkin takia, että eri kultturien tuntemus on mielestäni rikkaus. Ja näkemäni perusteella voin todeta, että kyllä, maailmassa on rasismia. Todella jopa kuvottavia asioita sattuu päivittäin. MUTTA kyllä rasismi Suomessa on mielestäni melko vähäistä ja harmitonta, jos sitä verrataan maailman muihin maihin. Koska ihan aikuisten oikeasti yhä nykyäänkin on olemassa maita, joissa etniset puhdistukset on tosiasioita ja naisten sekä vähemmistöjen on elettävä jatkuvassa hengenvaarassa. Ja kaiken lisäksi kaikki tämä tapahtuu kyseisen yhteiskunnan hyväksymänä. En suostu uskomaan, että Suomessa asiat olisivat tällä tolalla. Näin ollen pidän jopa melko huvittavana, että EU:n alainen järjestö lähettää nimenomaan Suomelle tällaisia ohjeistuksia. Se on mielestäni suunnilleen sama kuin, että opinto-ohjaaja ottaisi kympin oppilaan puhutteluun kun oppilas saikin vain yhdeksän kokeesta normaalin kympin sijaan ja samanaikaisesti nelosen oppilaat jätettäisiin rauhaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa tapahtuvaan rasismiin saisi puuttua. Totta kai saa, ja pitää. Muistetaan vaan pitää järki päässä tässäkin asiassa ja ehkäpä jopa voitaisiin harrastaa hieman parempaa lähdekritiikkiä kuin mitä ECRI on raportissaan tehnyt. Koska niin kuin ihmisten kanssa yleensä, kaikki mehevät tarinat eivät ole totta vaikka niihin uskominen kuinka ajaisi itselle tärkeää asiaa. 

Kaikesta huolimatta hyvää kesänjatkoa kaikille! 

Missä mennään?

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11.13 - Harri Vuorenpää

Hei ja hyvää (pikkuhiljaa) alkavaa kevättä kaikille! 

Onkohan luontoäiti saanut paikan Suomen hallituksessa kun asiat tuntuvat junnaavan eikä odotettuja muutoksia saada aikaan? Mene ja tiedä. No, eiköhän se kevät ihan oikeastikin kohta ala. 

Hallitus sai viimeinkin tuotua jonkinlaista hahmottelua uusista Sote-alueista, mutta hahmotelma toi jälleen kerran enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Vaikka annetut tavoiteasukasmäärät peruspalveluiden osalta suosivat Pirkkalaa, tavoitteet ja kriteerit muuttuvat viikoittain, selvityksiä annellaan sinne ja tänne ja selvitysmiehen selvitys lähinnä epäselvensi asioita. Hänen mukaansa kunnat eivät tee tarpeeksi yhteistyötä keskenään eivätkä jaa informaatiota toisilleen tarpeeksi läpinäkyvästi. Pirkkala on laittanut huomattavan paljon voimavaroja juuri näiden asioiden parantamiseen jo pitemmän aikaa mikä saa selvitysmiehen arvion hiukka hämmentävään valoon. Muutenkin tuntuu, että uudistusta tehdään lähinnä isojen ja "terveiden peruskuntien" näkökulmasta ja intressejä mukaillen. Tässä siis lyhyesti Sote- ja kuntauudistuksesta päivitystä, toivottavasti kaikki pääsivät kartalle... Itse odotan mielenkiinnolla Kuntaliiton kuntapäiviä, jotka ovat ensi kuun puolessa välissä. Lähden sinne Pirkkalan edustajana kolmen muun Pirkkalan isoimman puolueen edustajan kanssa. Joskohan siellä joku osaisi olla samaa mieltä asiasta edes kyseisen kaksipäiväisen tapahtuman alusta loppuun saakka. 

Itseni valittiin myös paikallisen kyläyhdistyksen Pro Sorkkalan Seutu Ry:n hallitukseen. Kiitän luottamuksesta ja vakuutan, että teen yhdistyksen eteen töitä niin paljon kuin vain suinkin pystyn. Mielestäni kyläyhdistykset on yksi parhaita tapoja nostattaa sitä paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä. Yhteiset tapahtumat, toiminta sekä kylää koskettavista yhteisistä asioista keskusteleminen tuovat ihmisiä varmasti lähemmäksi toisiaan ihan oikeassa maailmassa tämän virtuaalisen sijaan. Itse pitäisin hauskana kehityksenä sitä, että Pirkkalan sisällä olevien eri alueiden välille kehiteltäisiin kaikenlaista hyvähenkistä kilpailutoimintaa. Lajeja varmasti keksittäisiin vaikka kuinka köydenvedosta runonlausuntaan. Tervehenkinen kilpailu lisäisi mielestäni nimenomaan jokaisen alueen ihmisten omaa yhteenkuuluvutta. 

Yksi Sorkkalan seudun puhutuimmista aiheista on tulevat rakennushankkeet , jotka aluetta koskettavat esim. business-alueet, Makkarakorven louhintatyöt sekä hieman kauaskantoisemmat oikorata ja lentokentän alueen uudistukset. Pirkkalan kunnan rakennushankkeet koskettavat Sorkkalan seutua varmasti enemmän kuin mitään muuta Pirkkalan aluetta, joten kyläyhdistyksen hallitus tulee olemaan paljon vartijana alueen asukkaiden intressejä ajaessaan. Ymmärettävästi asukkailla on huoli asiasta, varsinkin kuin informaatio tässäkin asiassa on melko kirjavaa. Itse yritän asiassa olla aktiivinen ja informoida aina kuin asiasta jotain selviää ja totta kai huolehtia siitä, että kunnan asukkaiden mielipiteet kuullaan myös ratkaisuja tehtäessä. 

Mutta auringon paistaessa ei pidä vaipua pelkkiin synkkiin ajatuksiin vaan on uskottava siihen, että näistäkin ongelmista selvitään kun niitä yhdessä hoidetaan!

Tästä se lähtee!

Keskiviikko 23.1.2013 klo 9.34 - Harri Vuorenpää

Hei,

Ensiksi haluan toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta 2013! 

Uusi valtuusto pääsi vihdoin tositoimiin, kun sen ensimmäinen kokous pidettiin tämän viikon maanantaina 21.1.2013. Tokihan toimintaa on ollut sitä ennenkin, kun lautakuntapaikkoja on neuvoteltu poliittisissa valiokunnissa, mutta virallinen startti oli nyt. Tilaisuutena valtuuston kokous oli hyvin pitkälti sitä mitä odotinkin, jopa hiukka rutiininomaisen tuntuinen. Tämä tosin johtui varmasti siitä, että päätettävät asiat oltiin hyvin pitkälti jo saatu neuvoteltua valiokunnissa, joten valtuuston kokoukseen jäi ainoastaan päätösten virallistaminen. Tästä johtuen kokous eteni vauhdikkaasti ja pois päästiin parissa tunnissa. Tästä kiitos kuuluu kaikkien ryhmien neuvottelijoille! Positiivinen yllätys oli myös kuntalaisten määrä lehteriyleisönä. Väkeä oli saapunut todella sankoin joukoin. Kuntalaisten kiinnostus asioihin on aina positiivinen asia!

Kokouksen kohokohta oli eittämättä paljon puhuttu pormestarivaali. Aiheesta on puhuttu paljon, ja paikallislehden sivuilla on näkynyt mitä värikkäämpiä tulkintoja pormestarivaalista, kansan tahdosta ja demokratian toteutumisesta. Koalition kaikki valtuutetut tekivät sen mihin olivat sitoutuneet ja äänestivät Helena RIssasen uudelle kaudelle. Koalitio olisi tämän halunnut tehdä avoimesti avoimella äänestyksellä, mutta kokoomusvaltuutetun pyynnöstä vaali suoritettiin suljettuna. Lopputulokseen se ei onneksi vaikuttanut.

Muutama sananen omasta päätöksestäni tukea Helena Rissasta pormestariksi. Puhun omasta päätöksestäni, koska vaikka olimme puolueena sitoutunut kannattamaan koalition pormestariehdokasta, meillä Perussuomalaisissa saa ja pitää käyttää omaa harkintaa. Mielestäni Hannu Routamaa ei missään nimessä olisi ollut huono vaihtoehto pormestariksi, päinvastoin hänellä olisi varmasti ollut suuri panos annettavana kunnalle. Siitä huolimatta Helena Rissasen kokemus, johtajuus, työskentelykulttuuri sekä poliittisen suhdeverkoston laajuus olivat ne ratkaisevat tekijät, jotka vaakakupin käänsivät Helenalle. Helena on myös tehnyt lyhyessä ajassa uskomattoman kovan työn kunnan hyväksi, mikä kuitenkin on edelleen kesken. Näin ollen on luontevaa, että johtaja joka asiat on aloittanut mallikkaasti myös vie ne loppuun. Näin ollen haluan ennen kaikkea korostaa, että kyseessä oli henkilövaalit. Kunnalle valittiin sopivin henkilö pormestariksi, ei sopivin puolue. 

Kokouksessa valittiin myös kunnalliset luottamuspaikat sekä joitakin ylikunnallisia. Yhtään liioittelematta voidaan todeta, että Perussuomalaisten itselleen neuvottelema määrä luottamuspaikkoja oli erinomainen. Meillä on hallituspaikka, edustus jokaisessa kunnan lautakunnassa sekä useita ylikunnallisia luottamuspaikkoja. Mainitsemisen arvoinen on myös se, että valtuuston toinen varapuheenjohtaja on seuraavat neljä vuotta Perussuomalainen kun Jaana Ristimäki-Anttila tähän valittiin. Onnittelut Jaanalle! Itseni valittiin ympäristölautakuntaan ja odotan todella innolla lautakuntatyöskentelyn alkamista. Pirkkala on tunnettu vihreänä kuntana ja näin ollen pidän paikkaa ympäristölautakunnassa todella vastuullisena. 

Nyt kun lähtölaukaus valtuustolle ja lautakunnille on annettu, alkaa TYÖ. Kunnalla on isoja haasteita sekä kovia päätöksiä edessä. Näitä ei pidä pelätä vaan pitää ottaa haasteet vastaan ja pitää pystyä jopa kääntää ne edukseen. Kovat päätökset täytyy yksinkertaisesti vaan tehdä sen hetkisen parhaan informaation valossa mitä meillä on. Ei se ole sen kummempaa.

Pirkkalalla on kuitenkin mielestäni hyvät mahdollisuudet luovia näistä vaikeista ajoista yli, kunhan vaan kunnan ja kuntalaisten kannalta hyvien päätösten teko ja vastuunkanto on jokaisen valtuustoryhmän yhteinen tavoite.

Blogikirjoitukset

Maanantai 19.11.2012 klo 16.33 - Harri Vuorenpää

Hei,

Tähän blogiin tulen mahdollisimman aktiivisesti kirjoittamaan omia ajatuksiani ajankohtaisista asioista, heti kun tuleva valtuustokausi saadaan käyntiin.