Miksi tutkintojen rahallinen arvo unohdetaan?

Perjantai 16.12.2016 klo 10.41

Viime päivinä on kovasti ollut tapetilla opintotukeen kohdistuneet leikkaukset. Hallitusta on moitittu lyhytnäköiseksi ja koulutusvihamieliseksi ja ylipäätään ollaan oltu kauhean huolissaan siitä, pystyykö kukaan enää opiskelemaan, kun sitä ei tarpeeksi tueta. Asiasta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin tuoda esille asian, joka tuntuu jäävän monien ajattelussa huomiotta. Tämä asia on tutkinnon arvon sivuuttaminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan rahallista arvoa. Toki tutkinnoilla on paljon muutakin arvoa, mutta juuri rahallinen arvo yleensä sivuutetaan.

Usein kuulee puhuttavan, että opintotuki on jonkinlaista korvausta opiskelijalle siitä, että hän opiskelee. Joskus kuulee myös katkeruutta siitä, kuinka kotona oleva työtön saattaa saada enemmän tukia kuin opiskelija. Toisaalta ymmärrän täysin, että se närästää, kun joku joka ”ei tee mitään” saa enemmän kuin se joka ”tekee”. Mutta näistä ajattelumalleista puuttuu kokonaan ajatus siitä, että itse tutkinnolla on myös rahallinen arvo. Jopa melko huomattava, jonka Suomessa saa ilmaiseksi. Kyllä, joudut tekemään töitä ansaitaksesi sen, mutta se työ ei ole vastiketta saamastasi tutkinnosta.

Teoriassa jos mietitään, että yliopistomme ja korkeakoulumme olisivat liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka myisivät tutkintoja, muuttuisi ajattelu melkoisesti. Jos oppilaitokset määrittäisivät hinnan tutkinnolle, joka perustuisi tutkinnon kustannuksiin, olisi jokaisen tutkinnon hinta melko varmasti kymmenissä tuhansissa. On tietenkin hyvä asia, etteivät oppilaitoksemme ole yrityksiä. On myös totta, että tutkinto ei ole automaatio työnsaantiin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jo tutkinto itsessään on rahanarvoinen asia, jonka valtio kustantaa yksityiselle ihmiselle. Vielä kun ottaa huomioon, että valtio rahallisesti tukee sitä, että ihmiset hankkivat itselleen valtion kustantaman rahanarvoisen tutkinnon, on melko vaikea päästä lopputulemaan, missä pitäisi olla huolissaan tämän maan koulutusmahdollisuuksista. Varsinkin, jos asian laittaa kansainväliseen vertailuun.

Jos joku on valmis maksamaan sinulle siitä, että he tarjoavat sinulle sekä rahallisesti että muutenkin huomattavan arvokkaan asian, olisiko hyvä muistaa, että asiat taitavat kuitenkin olla vielä melko hyvin?

Yliopistotutkinto kokonaan muiden rahoilla ei ole tasa-arvokysymys

Keskiviikko 24.2.2016 klo 12.52

Hallitus on suunnittelemassa leikkauksia opintorahaan, jolla jonkin verran siirretään opintojen rahoitusta opintolainojen suuntaan eli opiskelijan itsensä rahoittamiksi. Tästä on jotkin opiskelijajärjestöt ja eritoten johtavat oppositiopoliitikot nostaneet metakan. Rinnastetaan valtionvelkaa yksityisen ihmisen lainanottoon, puhutaan tasa-arvoisista edellytyksistä pärjätä elämässä sekä koulutuksen tasa-arvon murentumisesta jne. 

Hetkinen nyt! Suomessa on edelleen yksi maailman laadukkaimmista peruskouluista, joka luo maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvän yleissivistyksen suomalaisille nuorille ja jonka kaikki käyvät. Tämän jälkeen jokaisella on mahdollisuus edetä opinnoissaan haluamallaan tavalla. Korkea-asteen opintoja tuetaan edelleen poikkeuksellisen paljon. Myönnetään opinto- ja asumistukea omaan asumiseen sekä valtio takaa opintolainojen noston. Ja tämä tehdään kaikille. Kenenkään vanhempien ei tarvitse olla rikkaita tai säästänyt koko lapsen elämän ajan, jotta nuori pääsee opiskelemaan. Eli köyhän perheen lapsi pääsee edelleen korkeatason opintoihin siinä missä rikkaankin perheen. Kyllä tämä mielestäni on edelleen melko tasa-arvoista.

Mitä tulee opintolainan nostamiseen tai sen tarpeeseen, on mielestäni melko erikoista ajatella, että yhteiskunta on velvollinen kustantamaan täysin tutkinnon, jonka ”hyödyn” opiskelija kerää tulevaisuudessa parempana palkkana. Totta kai yhteiskuntakin siitä hyötyy, ei sitä kukaan kielläkään. Mutta jos ihminen ei ole valmis itse sijoittamaan euron latia omaan kymmeniä tuhansia maksavaan tutkintoonsa, on kyse joko itsekkyydestä tai kohtuuttomasta tulevaisuuden pelosta. Opintolainan ehdot ovat todennäköisesti paremmat kuin missään muussa lainassa. Sen lyhentäminen valmistumisen jälkeen on tehty todella joustavaksi. Jopa niin, että melko vaatimattomalla palkalla ei pitäisi ongelmia tulla. Jos opintolainan nostoa pitää ”kohtuuttomana riskinä, koska ei voi tietää tulevaisuudesta”, on ne opposition peräänkuuluttamat ”elämän edellytykset” jo tämän perusteella melko huonoissa kantimissa. 

Ja mikä on tämä ”pakkolaina”? Ilmeisesti jotain sukua ”pakkolaeille? Jos haluaisi sijoittaa johonkin muuhun kuin koulutukseen, esim. asuntoon, on koko lailla yleistä, että siinä kohtaa on ihmisen ”pakko” ottaa lainaa. Harva asuntojakaan käteisellä maksaa, mutta ikinä en ole kuullut tätä sijoitusta kutsuttavan ”pakkolainaksi”. 

Olennainen erotus näiden kahden investoinnin välillä on se, että valtio tukee toista niistä edelleen todella hyvin. Ja näin pitääkin olla.