Ammattiliittojen kohtuulliset osinkojuhlat

Keskiviikko 9.3.2016 klo 23.02

Vasemmistopuolueet ja eritoten ammattiliitot ovat kovin sanoin arvostelleet suomalaisten yhtiöiden osingonjakoa aikana, jolloin tavallisilla ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa ja työpaikkoja menetetään jatkuvasti. Yksi liitoista käynnisti jopa kampanjan asian tiimoilta, ja nimesi sen ”Osinkojuhlat 2016”. Kampanjassa mainitaan mm. seuraavaa: 

”….tämän kevään osingot voivat olla kaikkien aikojen suurimmat. Ja tämä tilanteessa, jossa liki kaikilta muilta yhteiskuntaryhmiltä odotetaan joustamista ja uhrautumista.”

”…yksi kampanjan tavoitteista on herättää yhteiskunnallista kohtuullisuuskeskustelua.”

Kauniita lauseita. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että kauniit lauseet eivät taida koskea liittoja itseään. Muun muassa Iltasanomat uutisoivat, kuinka vuokrajätti VVO on nostanut maksamiaan osinkoja samaan hulppeaan vauhtiin kuin vuokriaan. Jutusta ilmenee, että VVO:n maksamat osingot ovat nousseet v. 2004 5,7 miljoonasta eurosta vuoden 2015 37 miljoonaan euroon. Eli siis viime vuonna maksettiin yli kuusinkertainen osinko verrattuna vuosikymmen sitten maksettuihin osinkoihin. Samaan aikaan asuntojen vuokrat ovat nousseet jatkuvasti. 

Ja kelle näitä osinkoja maksetaan?  Jutussa todetaan näin:

” Viimeisten 12 vuoden aikana Suomen suurin yksityinen vuokranantaja on tulouttanut omistajilleen yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Siitä reilu puolet on mennyt ammattiliitoille, joista suurin osa on SAK:laisia liittoja.”

Ketään ei varmasti yllätä, että yksi omistajista on juuri em. kampanjan aloittanut liitto. Ja jotta ”kohtuullisuus”, ”joustaminen” ja ”uhrautuminen” saadaan vielä paremmin keskusteluun mukaan, on muistettava, että ammattiliitot ovat yleishyödyllisiä liittoja, jotka eivät maksa penniäkään veroa osingoistaan. 

No niin, kohtuullisuuskeskustelu” alkakoon!

Vasemmisto haluaa jakaa muiden omaisuutta mielivaltaisesti

Maanantai 1.2.2016 klo 18.18

Kansan Uutiset julkaisi 1.2.2015 nettisivuillaan uutisen otsikolla ”Osa osingoista työntekijöiden rahastoon”. Uutisessa Vasemmistonuoret kertoivat” kolme keinoa lisätä työntekijävaltaa yrityksissä”. Vaikka kahdesta muustakin keinosta voisi keskustella, haluan keskittyä juurikin tähän otsikossa mainittuun keinoon.

Vasemmistonuoret siis ehdottavat, että ”…keino lisätä työntekijöiden valtaa on perustaa työntekijöiden rahastoja, joihin siirretään osa yritysten osingoista. Niiden avulla työntekijät voivat hankkia yrityksen vähitellen itselleen.

– Tämä purkaa yhteiskunnan omistussuhteita ja estää omaisuuden kasaantumista harvoille. Sen lisäksi se antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen…”

Siinä ajatuksessa, että työntekijät hankkivat yrityksen itselleen ei ole mitään erikoista. Päinvastoin monessa tapauksessa se on jopa mielekästä, että yhtiössä työtä tekevät ihmiset myös vastaavat yhtiöstä kokonaisuudessaan. Mutta ajatus siitä, että osa yrityksen jakamasta osingosta ”siirretään” työntekijöiden rahastoon, on melko tyrmäävä. Oletan, että ehdottajat lähtevät siitä ajatuksesta, ettei yhtiön työntekijöillä ole omistusosuutta yhtiöön ja siitä huolimatta heillä tulisi olla oikeus osinkoon. Eli yhtiön omistaja/yrittäjä kantaa riskin esim. yhtiön lainojen takauksesta, mutta on velvollinen luovuttamaan osan hänelle kuuluvista osingoista ihmisille, jotka eivät kanna mitään riskiä yhtiön velvoitteista. Oikeudenmukaista? No ei!

Jos työsuhteessa oleva ihminen haluaa ”pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin” tai osuuden yhtiön osingoista, hänellä on siihen kaksi oivallista tapaa:

1. 1. Hän OSTAA käyvällä hinnalla yrittäjältä osuuden yhtiöstä ja osallistuu yhtiön omistajana yhtiön velvoitteisiin osuutensa mukaisesti
2. Hän perustaa oman yhtiön, takaa itse yhtiön kaikki lainat ja kantaa kaikki riskit. Tämän jälkeen hän voi huoletta jakaa itselleen osinkoja niin paljon kuin sielu ja yhtiön tase kestää. Päätökset hän saa ja myös joutuu tekemään. 

Ei se sen monimutkaisempaa ole. Tuottoa saa sen mukaan kuin kantaa riskiä. Työn suorittamisella ei ole oikeutettu osinkoihin, sillä on oikeutettu saaman korvaus tehdystä työstä eli palkka. On myös hyvä huomata, että nykyaikana monet yrittäjät eritoten pienissä yrityksissä ovat molempia, sekä omistajia että suorittavan työn tekijöitä. 

Se, että halutaan ”estää omaisuuden kasaantumista harvoille” sillä, että siirretään rahaa mielivaltaisesti yrittäjältä työntekijälle, ei ole mitään muuta kuin ryöstö.