Eurooppalainen identiteetti fantasiaa

Tiistai 14.7.2015 klo 16.20

Kreikan tukipakettien uutisoinnin myötä on tullut jälleen kerran pinnalle erikoinen ajatus: mikä on tämä unelma yhdestä ja yhtenäisestä Euroopasta ja miksi se on tavoittelemisen arvoinen asia? On saatu lukea kuinka mm. Suomi on tuhoamassa ”yhteisen Euroopan unelmaa”. Mikä tämä Euroopan federalistien unelma sitten on? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kansallisvaltioiden lopettaminen, tai ainakin niiden vaikutusvallan vähentäminen, sekä koko Euroopan muuttaminen yhden lipun alle laulamaan yhtä kansallishymniä yhteisessä pääkaupungissamme Brysselissä, jossa maksuvälineenä on tietenkin yhteinen valuuttamme euro.

Monella federalistilla tarkoitusperät ovat varmasti vilpittömät ja he vakaasti uskovat, että tällaisella kehityksellä pystymme lopettamaan erimielisyydet ja toimimaan yhtenä rintamana maailmanmarkkinoilla rauhan ja hyvinvoinnin puolesta. Vaikka idea on kaunis, todellisuus ei sitä kohtaa.

Eurooppalaiset ihmiset ovat kautta aikain luoneet oman identiteettinsä kansallisvaltioiden ympärille. Vaikka nationalismilla on aikojen saatossa ratsastettu sairaisiin ja hirvittäviin tekoihin, ei nationalismin saama yltiönegatiivinen leima ole kuitenkaan reilu. Kansallismielisyydestä on kuitenkin kummunnut myös paljon hyvää. Erityisesti silloin kun se koetaan yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä voimistamana positiivisena tekijänä.

Mistä tulemmekin siihen alkuperäiseen kysymykseen: voiko Euroopan asukkaista tulla eurooppalaisia? No, käsi ylös kuinka moni esittelee itsensä kaukomailla eurooppalaiseksi? Euroopan kansat ovat monella tapaa niin erilaisia, että niiden keinotekoinen änkeäminen yhteen ja samaan muottiin ei yksinkertaisesti tule toimimaan. Kreikkalainen on edelleen kreikkalainen ja suomalainen on edelleen suomalainen. Ja molemmat ovat sitä ylpeästi. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö nämä kaksi erilaista ihmistä voisi olla hyviä ystäviä ja saada yhdessä merkittäviä asioita aikaiseksi. Ilman, että joku yrittää heistä molemmista tehdä jotain mitä he eivät ole, eivätkä halua olla.

Naapurin kanssa voi pärjätä myös ilman, että menee hänen kanssaan naimisiin ja perustaa yhteisen perheen. Oli se naapuri sitten mistä tahansa kotoisin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Eurooppa, integraatio, nationalismi

Euro-junan päätepysäkki

Tiistai 30.12.2014 klo 12.44

Viimeisimmät uutiset Kreikan poliittisesta myllerryksestä on nostanut jälleen kerran yhteisen valuuttaliittomme euron ja sen toimivuuden ihmisten huulille. Euro valuutta-alueena rikkoo useaa keskeistä talousoppia toimivista valuuttaliitoista. Ensinnäkin yhteiseen valuuttaan kuuluvat jäsenet olisi hyvä olla suunnilleen samalla tasolla taloudelliselta profiililtaan. Näin ei tietenkään euro-alueen kohdalla ole, koska euroon on poliittisista syistä hyväksytty jäsenmaita joiden ei siihen olisi pitänyt kriteerien mukaan päästä. Tämä on johtanut vääjäämättä tilanteeseen, jossa eri alueet ovat kärsineet ns. liian vahvasta valuutasta, joka on heijastunut heidän talouteensa mm. viennin heikentymisenä. Euro-alueen sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden myötä alueen maat voidaankin nykyään lukea kahteen kastiin: ”varakkaisiin” ja ”ongelmissa oleviin”. Ja näiltä varakkailta, joihin Suomi vielä luetaan, odotetaan heikompien taloudellista avustamista ”yhteisen hyvän nimissä”. Tämä tulonsiirtokehitys tulee todennäköisesti vain voimistumaan tulevaisuudessa, esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden velanottotahti alkaa olla päätähuimaavalla tasolla, joka ei voi kestää loputtomiin. Voidaan siis olettaa, että yhteisvastuupolitiikka tulee jatkumaan, todennäköisesti voimistumaan.

Euron selkeä haitta Suomen kannalta on myös kontrollin puute omaan valuuttaan. Euron arvon kontrollointi ei ole Suomen käsissä eikä näin ollen käytettävissä suhdannevaihteluiden tasaamiseen devalvoinnin myötä. Ja koska valuutalle ei pystytä suorittamaan ulkoista devalvointia, syntyy maassamme sisäistä devalvaatiota eli palkkatason alenemista, kustannusten nousua, ostovoiman heikkenemistä jne. Tämä kehitys on jo kaikkien nähtävissä joka puolella Eurooppaa.

Merkittäviä positiivisia puolia nykyiseen euroon kuulumiseen on haastavaa löytää. Voidaan siis todeta, ettei Suomen jäsenyys nykyisessä valuuttaunionissa ole tämän maan tai sen ihmisten kannalta kannatettava asia ja näin ollen pitäisi välittömästi aloittaa toimet siitä irtaantumiseen ja vaihtoehtojen kartoittamiseen. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin pitää esim. yhteisen Pohjoismaisen valuuttaliiton perustamista, mutta tämä ei tuskin ole mahdollista ainakaan nopealla aikavälillä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi palaaminen omaan kelluvaan valuuttaan. Näin saisimme kontrollin takaisin ja pystyisimme aloittamaan tarvittavat toimenpiteet taloutemme voimistamiseksi. Euro voisi käytännön syistä olla jonkin aikaa rinnakkaisvaluuttana, mutta tavoitteena tulisi olla siitä täydellinen irtautuminen.

Tämänhetkisessä Euroopan taloustilanteessa voidaan nähdä, että omaa valuuttaa käyttävät valtiot ovat selvinneet taantumasta keskimääräisesti muita paremmin. Tästä huolimatta esim. korkotaso kyseisissä maissa ei ole suurempi kuin euro-maissa, vaikka korkojen nousulla halutaan pelotella omaan valuuttaan siirtymisen negatiivisena puolena.

Euro on kuin juna, jonka raiteet päättyvät mereen. Junan kuljettajina toimivat ovat vauhtisokeudessaan mahdotonta enää vakuuttaa pysäyttämään junaa, he päinvastoin lisäävät vauhtia. Kysymys kuuluu mitä tekee matkustajavaunussa istuva Suomi? Nyt tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja toimintaa päätösten mukaisesti. Käsien päällä istuminen saa riittää. Miksi Suomi jättäytyisi valuuttaliittoon, joka on Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille ihmisille selkeästi haitallinen? Miksi me istuisimme edelleen junassa, kun raiteet loppuvat?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talous, euro, valuutta, liitto

Yhteystiedot

Kävijälaskuri

Eurooppalainen identiteetti fantasiaa

Euro-junan päätepysäkki