Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 7257 128
harrivuorenpaaps@gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:48884 kpl

Demokratia työpaikalla

Keskiviikko 8.8.2018 klo 14:00

Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti eilen 7.8. kolumnin ”Työpaikan tyranniasta”. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.

Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole ”ainoastaan töissä täällä”. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.

Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla ”vain töissä”. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että ”demokraattisesti” johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.

Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, työllisyys, demokratia

Yksinyrittäjän verotuksen järjettömyys

Maanantai 4.6.2018 klo 15:44

SDP jatkaa suklaan jakamista yrittäjille, ehdottamalla verolinjauksissaan listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotuksen kiristämistä niin, että kevyesti verotettua osinkoa voisi nostaa yrityksestä määrän, joka on neljä prosenttia yrityksen nettovaroista nykyisen kahdeksan prosentin sijaan.

Tähän ehdotukseen olisi hyvä tuoda näkökulma, joka tänä päivänä on melkoisen yleinen eli yhden ihmisen osakeyhtiön näkökulma. Tällaisia osakeyhtiöitä, joissa on töissä ainoastaan yrittäjä itse, on melko lailla. Miten verotus siis heidän kohdallaan kulkee.

Otetaan esimerkiksi juuri aloittanut yhtiö eli ensimmäisen tilikauden käynyt. Näissä yhtiöissä liikevaihto on harvemmin yli 200 tuhatta euroa ja liikevoitto pyörii usein 5- 10 % tienoilla eli sanotaan tässä tapauksessa 20 tuhatta euroa. Jos tulos ennen veroja on siis 20 tuhatta euroa, on yrittäjällä käytännössä kaksi mahdollisuutta:

  1. Maksaa tuloksesta yhteisövero ja jakaa osinkoja
  2. Maksaa itselleen lisäpalkkaa tuon 20 tuhannen euron verran ja tehdä nollatulos

Kumpi on kannattavampaa verotuksellisesti? Yhteisövero on 20 % eli 4000 euroa. Oletetaan, että yrittäjän ansiotuloveroprosentti on 25 %. Jos hän tämän jälkeen haluaa jakaa osinkona kaikki loput 16 000 euroa, maksaisi hän veroja seuraavasti:

-          8 % nettovarallisuudesta (1280 eur) hän maksaisi pääomatuloa 30 % osuudesta eli 96 euroa.

-          8 % ylimenevästä osuudesta hän maksaisi ansiotuloveroa 75 % osuudesta eli 2760 eur.

-          Näin ollen hän maksaisi henkilökohtaisessa verotuksessaan osingoista veroa yht. 2856 eur, joka on n. 17,9 % 16 000 eurosta.

Eli henkilökohtaisessa verotuksessaan hän siis maksaisi 7,1 prosenttiyksikköä pienempää veroa osinkoja jakamalla kun mitä hän maksaisi suoraa palkkaa nostamalla. Tämä on se kohta missä demarit huutavat yrittäjien suosimisesta. Asia mikä aktiivisesti unohdetaan, on jo tästä summasta maksettu yhteisövero. Aivan, se on yhtiön maksamaa, ei yrittäjän. Ja kyllä, yhtiö on oma juridinen henkilönsä. Mutta tästä huolimatta, käytännössä myös tämän veron maksaa yrittäjä!

Eli lisätään se yhtälöön. Huomataan, että alkuperäisestä yrittäjän keräämästä 20 tuhannen euron voitosta maksetaan veroina 4000 eur + 2856 eur = yht. 6856 eur. Tämä on n. 34,3 % 20 tuhannesta eurosta. Jos yrittäjä olisi maksanut tuon 20 tuhatta euroa palkkana itselleen, olisi vero ollut 5000 euroa eli 1856 euroa vähemmän, koska yhteisöveroa ei olisi maksettu ollenkaan. Vaikka progressio olisi nostanut yrittäjän ansiotuloveroprosentin 30 %:iin, olisi hyöty edelleen 1408 euroa palkan hyväksi.

Mihin tämä sitten johtaa? Tämä johtaa siihen, että esimerkin kaltaisten yritysten ei yksinkertaisesti kannata tehdä voittoa. Jos haluaa vahvistaa tasettaan, mikä sinällään olisi järkevää, se maksaa tuhansia euroja. Eli siis hetkinen nyt? Yrittäjä joutuu maksamaan valtiolle siitä, että hän haluaa vahvistaa oman yrityksensä tasetta itse ansaitsemillaan rahoilla. Kyllä, juuri näin. Vaikka senttiäkään ei olisi vielä yrittäjän omaan taskuun tullut. Se että yrittäjä ei verotuksellisista syistä halua vahvistaa yrityksen tasetta, ei ole hyvä asia. Se tekee yhtiöstä huomattavan paljon haavoittuneemman huonojen aikojen osalta sekä huonontaa esim. yhtiön mahdollisuutta saada vierasta pääomaa.

Näin ollen huomaamme, että demareiden ehdotus on esimerkkiyrityksen kannalta jotain typerän ja merkityksettömän väliltä. Niin kauan kun yhtiön tulosta verotetaan ensin yhtiöltä ja sen jälkeen yrittäjältä näkemättä, että verotettava on käytännössä sama, luodaan kynnys yhtiön orgaaniselle kasvulle, joka parhaassa tapauksessa luo lisätyöpaikkoja.

Niitä oikeita lisätyöpaikkoja. Ei mitään tempputöitä, joilla parannetaan työllisyyslukuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, verotus, työllisyys

Kuka on duunari?

Perjantai 4.5.2018 klo 15:30

Vietimme alkuviikosta vappua, jota pidetään eräänlaisena työläisen juhlana. Monissa vappupuheissa kuuli kerrottavan, kuinka ”duunarin kyykyttäminen” saa riittää ja ”duunarit kantavat tätä maata” jne. Aloin sitten miettimään, että kuka tarkalleen ottaen on ns. duunari? Perinteinen jako on tietysti porvarit ja duunarit, oikea ja vasen. Duunari väittää porvarin riistävän häntä ja porvari väittää duunarin olevan liian tehoton ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta mielestäni tämä jako on vanhentunut. Jos vanha jako oli vertikaalinen oikea vs. vasen, väitän että nykyinen jako on pikemminkin horisontaalinen, eli alakerta vs. yläkerta. Ketä kuuluu alakerran porukkaan? Sinne kuuluu mielestäni yksiselitteisesti työtätekevä kansa. Palkolliset, mutta myös ihan yhtä lailla ne tuhannet pienyrittäjät, jotka vääntävät päivät samaa duunia kuin työntekijänsä ja illalla tekevät firman paperityöt.

Ketä kuuluu yläkertaan? Sinne kuuluu ns. eliitti sekä oikealta ja vasemmalta. Isojen korporaatioiden veroparatiiseihin rahansa kiikuttavat johtajat yhtä lailla kuin hulppeata palkkaa vetävät ammattiyhdistysjohtajat. Eli koko lailla ne kaverit, joiden monikymmenkertainen palkka työtätekevän ihmisen palkkaan verrattuna herättää kysymyksiä vähän väliä.

Mikä tässä ajattelussa on sitten se kaiken ydin? No se on tietenkin se, että nyt olisi korkea aika palkkaa saavan keski- tai pientuloisen ja saman luokan tuloja nauttivan yrittäjän ymmärtää, että heidän välinen nahistelunsa on typerää ja itse asiassa juuri sitä mitä yläkerran väki toivoo. ”Antaa niiden nahistella kuka saa herneet joulupöydästä niin kukaan ei huomaa kun me viemme kinkun”. Toisin sanoen mitä sillä on väliä, tuleeko raha perheen elättämiseen palkkana vai jonain muuna. Olennaista on tulojen määrä ja mihin se riittää. Elättääkö sillä perheen vai ei?

Eli vastauksena otsikon kysymykseen: duunari on pien- tai keskituloinen ihminen, joka tekee töitä elantonsa eteen ja maksaa joka eurosta veroja yhteisen hyvän eteen. Huolimatta siitä millä nimellä kutsutaan sitä pankkitilille tulevaa rahaa. Ja nämä ihmiset todellakin kantavat tätä maata ja heidän kyykyttämisensä tulisi lopettaa. Ja kun tämän maan työtätekevät ihmiset tajuavat olevansa samassa veneessä yhteisellä asialla, saattaa tuskan hiki hiipiä yläkerran ihmisten selkään.

Se on se hetki, kun tämän maan talous saadaan kääntymään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työllisyys, yrittäjyys, duunari

Kolmikanta historiaan, nelikanta tilalle!

Perjantai 2.2.2018 klo 12:56

Tänään lakkoillaan hallituksen ns. aktiivimallia vastaan. Yhtenä sen suurimpana puutteena on ilmeisesti pidetty sitä, että sitä ei ole valmisteltu ”kolmikantaisesti”, kuten yleensä aikaisemmin työmarkkinoihin liittyvät asiat tässä maassa on tehty. Tästä herää auttamatta kysymys siitä, onko kolmikannassa tehdyt päätökset sitten jotenkin parempia? Kuullaanko silloin kaikkia työmarkkinoiden osapuolia?

No ei kuunnella! PK-yritysten kanta ei ole mukana mitenkään. Ottaen huomioon, että suurin osa uusista työpaikoista nykyään syntyy nimenomaan tälle sektorille, on linjaus suorastaan käsittämätön. Jotenkin voisi kuvitella, että maassa jossa työllisyysaste on liian alhainen julkisiin menoihin nähden, olisi syytä kuunnella erityisen herkällä korvalla niitä tahoja, jotka uusia työpaikkoja pääsääntöisesti luovat. Mutta ei.

Välillä tuntuu siltä, että Suomi on vartalo, jonka pää ja molemmat kädet kiistelevät siitä kuka on vartalon tärkein osa ja samaan aikaan kukaan ei kuuntele jalkoja. Ja itse asiassa juuri ne jalat vievät vartaloa eteenpäin.

Useimmat pienyrittäjät ovat yhtä mieltä siitä, että paikallinen sopiminen olisi optimaalisin tapa sopia sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Tämä todennäköisesti lisäisi työpaikkoja ja pienentäisi työttömyyttä. Tähän tavoitteeseen ei valitettavasti ikinä päästä, jos pk-yrittäjien ääni sivuutetaan joka kerta, kun päätöksiä tehdään.

Olisiko syytä unohtaa kolmikanta ja alkaa toteuttamaan nelikantaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työttömyys, kolmikanta, yrittäjyys

Miksei yrittäjä palkkaa?

Perjantai 29.12.2017 klo 17:33

Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin. On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä. Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin kun siihen kannustetaan tai sitä erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.

Ja tästä päästäänkin siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista niin kauan kun pystyvät?

Syy on selkeä. Mikroyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti liian iso riski. Palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua. Ja ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista. Tai kertyvistä lomapäivistä. Tai sopimuksen minimikestosta. Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.

Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea. Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla. Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen.

Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin niin ei välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työllisyys, työttömyys, yrittäjyys

Juhana Vartiaisen kirjoituksesta huomioita

Torstai 24.8.2017 klo 14:51

Juhana Vartiainen julkaisi kirjoituksen koskien turvapaikanhakijoiden palauttamista sekä mahdollista säilöönottoa. Muutamia huomioita kirjoitukseen (lainaukset kursivoituna):

 

Se, että on hakenut turvapaikkaa ja saanut kielteisen viranomaispäätöksen tai oikeuden päätöksen, ei ole peruste ihmisen vapauden riistolle.

 

Vielä vähemmän se on peruste antaa laittomasti maassa olevan kulkea miten huvittaa.

 

Jos palautettavien valvonnan tiivistämistä todella pidetään tarpeellisena, voisi periaatteessa ajatella ”palautuskeskuksia” joissa olisi mahdollista jonkin verran nykyistä tiiviimpi valvonta. Sellaiseenkaan ei tietysti liittyisi vapauden riisto.

 

Miten toteutetaan "jonkin verran tiiviimpi valvonta", jos keskuksesta voi halutessaan kävellä milloin vain pihalle?

 

Jotkut kielteisen päätöksen saaneet voivat koettaa kadota ja siirtyä toiselle paikkakunnalle tai vaikkapa Ruotsiin. He saattavat myös päätyä myös surkeaan asemaan pimeillä työmarkkinoilla, joilla heitä voidaan mielin määrin hyväksikäyttää.

 

Niin, eli miksi olisi hyvä idea päästää heidät vapaasti kulkemaan?

 

Viime vuosien ja vuosikymmenten kokemukset ovat osoittaneet sen, miten epätarkoituksenmukaista on koota katkeria ihmisiä ja erityisesti nuoria miehiä yhteen paikkaan

 

Olisko tarkoituksenmukaisempaa päästää nämä "katkerat nuoret miehet" vapaasti kaduille kulkemaan?

...että ISIL:n hurjimmista ja raaimmista toimijoista useat olivat raaistuneet ja radikalisoituneet nimenomaan Guantánamon vankileirillä.

 

Vertaaminen Guantanamoon aika heikko, moniko sieltä sai lähteä halutessaan kotimaahansa?

 

Ja vaikka eristyksissä ei suorastaan luotaisi jihadisteja, on vaikeaa nähdä, mitä eristyksestä hyödytään. Suomessahan ei ole kovin helppo piileskellä ja lähtökohta on, että ihmiselle kuuluu vapaus. 

 

Mitä eristyksestä hyödytään? No vaikkapa se, ettei Turun tilanne toistu. Jos Suomessa ei ole helppo piileskellä, missä ovat ne sadat kadoksissa olevat?

 

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, pitäisikö tällaiseen viranomaistoiminnan vaikeuttamiseen liittää nykyistä kovempia sanktioita.

 

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että viranomaistoiminnan vaikeuttaminen tulisi ilman muuta olla rangaistavaa.

 

Olemme saaneet lukea tapauksista, joissa ilmeisesti hyvin Suomeen sopeutuneita ja työhalukkaita nuoria on pakolla poistettu maasta, vaikka työpaikka olisi tarjollakin.

 

Jos on hakemassa töitä Suomesta, turvapaikan hakeminen on käytännössä sellaisen järjestelmän hyväksikäyttämistä, mitä ei ole paremman elintason etsimiseen tarkoitettu.

Olen jokseenkin varmaan, että turvapaikan hakijoiden joukossa olisi nuoria miehiä, jotka näkisivät metsäkonekoulutuksen Suomessa parempana vaihtoehtona kuin paluun kotimaahan.

 

Olen jokseenkin varma, että suomalaisten joukossa on nuoria miehiä ja naisia, jotka näkisivät metsäkonekoulutuksen parempana vaihtoehtona kuin työttömyyden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakijat, terrorismi

Tapahtumiin reagoiminen ei ole haudoilla tanssimista

Maanantai 21.8.2017 klo 13:28

Viime aikaisten tapahtumien jälkeen on taas noussut sama fraasi esille, mikä nousee aina traagisten tapahtumien jälkeen: tapahtumilla politiikan teko on haudoilla tanssimista ja kuolleiden häpäisemistä. 

Tämä ajatus on mielestäni yksinkertaisesti typerä. Sen kyllä allekirjoitan, että tapahtumien uhreja tulee kunnioittaa ja erityisesti heidän omaistensa sururauhaa. Uhrien nimillä ja kuvilla mässäily lehdissä ei ole sopivaa. Mutta ajatus siitä, ettei koko kansakuntaa koskettavilla asioilla tulisi olla sijaa poliittisessa keskustelussa, on lähtökohtaisesti absurdi. Eikö juuri tällaiset isot tapahtumat pitäisi olla niitä tapahtumia, jotka koittelevat sitä teemmekö me oikeanlaista politiikkaa ylipäätänsä? Eikö tällaiset tapaukset pitäisi nimenomaan herättää keskustelun siitä, onko poliittiset päätökset olleet oikeita vai ei? Ja ennen kaikkea tulisiko aikaisemmin tehtyjä päätöksiä korjata?

On myös melko erikoista väittää, ettei voisi todeta olleensa oikeassa. Kun jostain varoittelee vuosikaudet ja muut kutsuvat ”pelonlietsojaksi”, pitääkö ihan oikeasti olla vaan suu supussa, kun varoitukset käyvät toteen. Mielestäni ei todellakaan.

Keskustelu pitää olla asiallista. Mutta jos jokin on uhreja halventavaa, niin se, että tapauksia hyssytellään, ei myönnetä virheitä ja jatketaan jääräpäisesti samalla tavalla. Toteutettava politiikka kuuluu muuttua, kun olosuhteet sitä vaativat. Se ei ole haudoilla tanssimista, se on reagoimista. 

Ja jos ei siihen pysty, herää auttamatta kysymys siitä, onko oikea henkilö vastaamaan tämän maan ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terrorismi, politiikka

Yrittäjäeläke vaikka sitten pakolla!

Keskiviikko 5.7.2017 klo 13:55

Telan toimistusjohtaja Suvi-Anne Siimes vaatii Kuntalehdelle antamassaan haastattelussa, että yrittäjiltä vietäisiin vapaus määritellä oma yrittäjäeläke työtulonsa. Siimes mm.  "pitää riskialttiina sitä, että yrittäjäeläkkeessä voi vaikuttaa itse vakuutettavan tulon tasoon." Ja tämän jälkeen eläkeyhtiöiden markkinointilehtisestä tutut litaniat siitä, kuinka Yel vaikuttaa myös esim. sairaspäivärahaan eikä pelkästään eläkkeeseen jne.

Olen huomaavinani jonkinlaisen kehityksen siinä kuinka eläkeyhtiöt suhtautuvat yrittäjien kritiikkiin Yelistä. Yrittäjät ovat siis huomanneet, kuinka Yel on sijoitusmielessä huono, joudut käytännössä maksamaan takuueläkkeestä (joka on muille taattu, siitä ehkäpä nimi takuueläke) ja tämän lisäksi ennalta-arvaamattomat tilanteet pystyy hoitamaan tehokkaammin muilla vakuutuksilla. Useat yrittäjät ovat asiasta keskustellessa kertoneet, kuinka eläkeyhtiöiden markkinointi on selvästi aktivoitunut. Eikä siinä mitään, kyllä markkinoida saa. Mutta onko niin, että markkinointi ei tehoa ja nyt kaivetaan Telan ex-vasemmistolainen toimitusjohtaja naftaliinista kertomaan, kuinka itse asiassa yrittäjät tulisi pakottaa asiaan?

On tämä melkoista! Jos "tuote" on huono, pitäisikö sitä korjata? Sen sijaan, että se työnnetään väkisin kurkusta alas ja lähetetään lasku perässä?

Pitäisikö Suomessa vuonna 2017 ehkä sitten kuitenkin tarjota pakon sijasta ihmisille vapautta valita?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yel, eläke,

Takuueläke yrittäjälle - eikä maksa kuin 130 000 eur

Keskiviikko 28.6.2017 klo 16:06

Puhutaanpa vielä yrittäjien eläkkeistä ja niiden kertymisestä. Suomessa on tällä hetkellä takuueläke, joka siis taataan kaikille. Tämä takuueläke on tällä hetkellä 760,26 €/kk. Jos olen oikein ymmärtänyt, tämän siis saa, jos ei ole mitään muita kertyneitä eläkkeitä. Kuten esim. työeläkettä. Siis toisin sanoen vaikka et ikinä olisi tehnyt päivääkään töitä tai maksanut eläkemaksuja, tämän verran sinulle taataan eläkettä. 

Summa ei tietysti ole kummoinen. Mielenkiinnosta lähdin kokeilemaan, millä maksuilla minä yrittäjänä pääsen samaan. Olen muutaman kuukauden päästä 35-vuotias ja eläkelaskuri ilmoittaa tavoite-eläkeiäkseni 69,5 vuotta. Eli koko lailla 35 vuotta olisi vielä yrittäjäeläkettä maksettava. Laskuri kertoo myös, että jos maksan 9 000 euron työtulon mukaan, on maksuni vuodessa 3 788 euroa. Eli 35 vuoden aikana kutakuinkin 132 580 euroa. Näin menetellen on eläkkeeni 35 vuoden päästä 757 euroa. 

Eli siis hetkinen. Minä joudun maksamaan seuraavan 35 vuoden aikana yli 130 000 euroa siitä, että minulle maksetaan eläkettä saman verran kuin jollekin toiselle, joka ei ole maksanut eläkettään senttiäkään. Jos tuo eläke on sellainen, joka taataan kaikille huolimatta mistään, miksi ihmeessä minä joudun maksamaa siitä asunnon verran rahaa? 

Ja kyllä, Yel on myös muutakin. Se on vakuutus, joka takaa minulle jonkinlaisen toimeentulon, jos työkykyni menee. Mutta tämän varmistamiseen on muitakin keinoja, jotka eivät maksa 4 000 euroa vuodessa. Tai jos maksavat, on niiden turva todennäköisesti hieman eri luokkaa. Ja toisaalta, miksi en laittaisi koko tuota summaa suoraan vakuutuksiin, eikös tuo eläke ollut minulle taattu? Tai ainakin piti olla?

Miksi ei ihmisille voida antaa vapautta ja vastuuta omasta eläkkeestään ja vakuuttamisestaan täysimääräisesti heidän niin halutessaan? Varmasti on ihmisiä, jotka tätä vapautta eivät halua käyttää, mutta yhtä varmasti on niitä, jotka haluavat. 

Yel vapaaehtoiseksi, oikeus vähentää verotuksessa esim. minimityötulon verran vaihtoehtoisia eläke- ja vakuutusmaksuja ja vastuu eläkkeestä ihmisille itselleen heidän niin halutessaan. 

Kiitos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yel, eläke, takuueläke

Puoluekokousvalinnoista

Keskiviikko 7.6.2017 klo 14:13

Perussuomalaisen puolueen puoluekokous lähenee ja koko maa pidättää hengitystään. Mitä tulee tapahtumaan? Kuka on uusi puheenjohtaja? Onko koko maa kriisissä viikonlopun jälkeen? ja niin edelleen. Omasta mielestäni puolueen jäsenten ei pitäisi miettiä hetkeäkään mitään muuta kuin sitä, ketkä ovat juuri sinun mielestäsi parhaat henkilöt tätä puoluetta johtamaan juuri tällä hetkellä. Ja äänestää sen mukaan. Ei sen kummempaa.

Kenestä siis uusi puheenjohtaja? Oma valintani on Jussi Halla-aho. Miksi? Ensinnäkin valinta ei siinä mielessä ollut helppo, että arvostan suuresti Sampo Terhoa ja hänen työtään puolueen eteen. Toivon, että hänellä on avainrooli puolueessamme vaikka Jussista puheenjohtaja tulisikin. Ja näin varmasti onkin. Lisäksi uskon, että Sampo on tulevaisuudessa puolueen puheenjohtaja. 

Mutta tässä kohtaa puolue tarvitsee sen luokan ”keihäänkärkien teroituksen”, jonka mielestäni Jussi pystyy parhaiten tarjoamaan. Ne keihäänkärjet, joihin Perussuomalaiset ovat ihmisten silmissä profiloituneet, ovat valitettavasti päässeet pahasti tylsistymään. Liittovaltion vastustaminen, maahanmuuton järkevöittäminen, euron haitat, itsemääräämisoikeuden palauttaminen jne. Me olemme hallituksessa saaneet asioita eteenpäin, siitä kuuluu kiitos kaikille edustajillemme. Ongelma tällä hetkellä on se, että äänestäjä on menettänyt uskonsa meihin. Syitä tähän on tietysti monia, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että usko meihin on palautettava. Usko siihen, että vaaliuurnille kannattaa vaivautua jatkossakin. 

Tulisiko puolueesta Jussin valinnan myötä ”yhden asian puolue”? Mielestäni tällainen väite on lähinnä huvittava. Miksi tulisi? Meillä on laaja-alaisesti asiantuntemusta puolueessamme kaikilta politiikan sektoreilta, ei se mihinkään häviä. Totta kai me tulemme jatkossakin antamaan omat vastauksemme mihin tahansa politiikan sektoriin. Itse en pidä Jussi Halla-ahoa yhden asian poliitikkona, ja vaikka pitäisinkin, mitä sitten? Käsittääkseni yksi Jussin tavoitteista uutena puheenjohtajana on juuri se, ettei puolueen politiikka enää henkilöityisi ainoastaan puheenjohtajaan. Vaan sen sijaan meidän vahvuus löytyisi siitä, että meillä on järisyttävä määrä asiantuntemusta jäsenistössämme, joka meidän tulee saada esille. Sieltä se meidän politiikkamme kumpuaa, jäsenistä. Ei puheenjohtajasta. 

Kuten sanottua, puheenjohtaja yksin ei pysty vielä mihinkään. Hän tarvitsee jäsenien tuen lisäksi vahvan joukkueen ympärilleen. Tämän joukkueen selkärankana toimii puoluesihteeri. Tähän valintani on Jarmo Keto. Mitä ovat ne asiat, joihin olisin puolueen toiminnassa toivonut enemmän terävyyttä? Ulkoinen ja sisäinen viestintä, organisaation kehittäminen, ihmisten osallistaminen ja motivoiminen, päätöksenteon läpinäkyvyys jne. Kun mietin Jarmon vahvuuksia, vastaavat ne juuri näihin ongelmiin. Hän on viestinnän ammattilainen, kokenut johtaja, ennakkoluuloton uudistaja ja tietää kuinka ihmiset ”otetaan mukaan”. Hän ei pelkää laittaa itseensä likoon. Häntä me tarvitsemme.

Varapuheenjohtajista tuleen ääneni antamaan Simon Elolle. Harvoin tapaa ihmistä, joka on niin asiantunteva, esiintymiskykyinen ja helposti lähestyttävä kuin hän. Simonilla tulee olemaan iso rooli puolueen tulevaisuudessa. Muiden varapuheenjohtajien suhteen teen lopulliset päätökset paikan päällä, esittelypuheet ovat tärkeitä. Ville Tavio, Jani Mäkelä, Juho Eerola, Laura Huhtasaari ovat kaikki vahvoja ehdokkaita, joilta varmasti saa mitä tilaa. Pienyrittäjänä myös Ari Prihti on oiva ehdokas. Puheenjohtajaehdokkaista haluan myös nostaa esille Leena Meren. Jos häntä ei valita puheenjohtajaksi, toivon todella, että hän hakee varapuheenjohtajistoon. 

Presidenttiehdokkaaksemme olisin toivonut Maria Lohelaa. Muistan kun hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi ja oppositio kiukutteli sitä sun tätä. Ei kiukuttele enää. Hän on näyttänyt kuinka yksi valtakunnan arvokkaimmista positioista otetaan haltuun. Hän ei kuitenkaan ole ilmeisesti käytettävissä, joten Jussi Niinistö olisi seuraava valintani. Ensimmäinen puolustusministeri vuosiin, joka on enemmän kuin tehtäviensä tasalla.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tulee puolueen johtoon valituksi kuka tahansa, minä EN AIO kävellä puolueesta. Kuka sitten johtaakin viikonlopun jälkeen, on äärimmäisen tärkeää, että valintojen jälkeen kannatuspinssit heitetään pois ja me kaikki olemme hänen takanaan. Tämä maa tarvitsee Perussuomalaista puoluetta. Jos jollekulle on epäselvää kuinka yhtenäisyys pidetään puheenjohtajavaalin jälkeenkin, kannattaa kokousviikonloppuna kysyä joltain PS-Nuorelta. Siellä tämä taito on osattu aina.

Nähdään Jyväskylässä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puoluekokous, puheenjohtaja

Kokeileva kunta tulee pärjäämään jatkossakin

Keskiviikko 15.3.2017 klo 13:33

Kuntavaalit lähestyvät. Kuntakenttä on ennen näkemättömän myllerryksen edessä. Sote- ja maakuntauudistus tulee viemään kunnilta huomattavan määrän päätösvaltaa tuleville maakuntavaltuustoille. Mitä jää kunnille päätettäväksi? Jääkö mitään? Riittävätkö kuntien verotulot kattamaan ne palvelut, jotka kuntien kontolle jää? Mikä on kuntien tulevaisuus? Pärjäämmekö me?

Nämä kysymykset pyörivät monien entisten ja tulevien kuntapäättäjien mielessä. Itse pidän uutta tilannetta kunnille haasteellisena, muttei mahdottomana. Asenteen täytyy olla kohdallaan. Kunnilla täytyy olla myös tulevaisuudessa roolinsa. Jo pelkästään aidon lähidemokratian toteutuminen sitä vaatii. 

Mitä tämä tulee sitten vaatimaan kunnilta ja ennen kaikkea kuntapäättäjiltä? Se tulee vaatimaan sen hyväksyntää, että asiat muuttuvat. Kunnan tulee olla valmis muuttumaan, kehittymään. Jos lamaantuu muutoksen edessä, tulee muutos väkisin ja jonkun muun sanelema. Näin ollen muutoksen tulee valmistautua ja parhaimmillaan olla itse muutoksen tekijä. Tämä tarkoittaa kokeilemisen kulttuuria. Sitä, että uskalletaan kokeilla sellaista mitä ei ole aikaisemmin kokeiltu. 

Pirkkalassa tämä ajattelu on jo hyvällä mallilla. Olen ollut mukana poliittisen johtamisjärjestelmän kehittämistyöryhmässä, jossa on ollut edustus kaikista puolueista kunnassamme. Työskentely ryhmässä on ollut antoisaa ja yhteistyön henki ollut vahva. Tämän seurauksena Pirkkalassa tulee seuraavalla valtuustokaudella kunnan organisaatioon mukaan valiokunnat lautakuntien rinnalle. Tämän muutoksen ajatuksena kiteytetysti on tuoda luottamushenkilöt mukaan päätöksentekoon jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin yhdessä suunnitteleminen ja visiointi ovat mahdollista. Parhaimmillaan tämä tuo kunnan päätöksentekoon aivan uuden ulottuvuuden, joka lisää kuntamme kykyä reagoida etukäteen tuleviin haasteisiin. 

Valiokunnat ovat vain yksi esimerkki ajattelusta, jota täytyy saada lisää. Ajattelusta, jossa emme sido itseemme ”näin on aina ennenkin tehty”- ajatteluun, vaan uskallamme kokeilla. Kaikkea ei tarvitse muuttaa, se on selvää. Toimivaa ei kannata tieten tahtoen rikkoa. 

Pirkkalan kunnan valtuusto tulee muuttumaan suurelta osalta, moni ns. vanha konkari jää pois. Heille kuuluu suuri kiitos siitä, että Pirkkala on tänä päivänä monella mittarilla valtakunnan kärkeä. Valtuuston uudistuessa on kuitenkin hieno tilaisuus viedä Pirkkalan hallinto ja päätöksenteko entistä enemmän kohti tulevaisuutta. Kaikki lähtee yhteistyöstä. Siitä, että me haluamme saada asiat kuntoon.  

Kaiken keskiössä tulee olla kuntalainen. Ja ajatus siitä, että jokaisella kuntalaisella olisi asiat hyvin Pirkkalassa. Myös tulevaisuudessa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, tulevaisuus, Pirkkala

Rinteen varhaiskasvatuspopulismi

Sunnuntai 5.2.2017 klo 17:48

SDP:n uudelleenvalittu puheenjohtaja Antti Rinne teki melkoisen lupauksen demareiden puoluekokouksessa tänä viikonloppuna koskien varhaiskasvatusta. Rinne lupasi, että jos demarit pääsevät ensi eduskuntavaalien jälkeen valtaan, he tulevat tekemään koko varhaiskasvatuksesta maksutonta. Tämän lisäksi he palauttavat subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaikille.

Ilmainen päivähoito kaikille halukkaille! Kuulostaa varmasti hienolta varsinkin pienituloisen korvaan. Eri keskustelu on tietenkin myös se, tulisiko subjektiivista päivähoito-oikeutta ylipäätään palauttaa. Tästä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Se mitä Rinne ei kertonut, oli se millä tämä maksetaan. Ylipäätään sanojen ”maksuton” tai ”ilmainen” käyttö poliittisia lupauksia tehdessä on aina melko kyseenalainen, koska aina ne palvelut joku maksaa. Se, että itse palvelujen käyttäjät eivät osallistu kustannuksiin, eivät todellakaan tee niistä ilmaisia.

Nyt jäämme siis todellakin mielenkiinnolla odottamaan, millä demarit ja heidän puheenjohtajansa aikovat tämän rahoittaa. Valtion budjetti on edelleen reilusti alijäämäinen ja kunnat painivat velvoitteidensa kanssa. Eli hieman vaikea on nähdä tällaisten heittojen toteutusmahdollisuuksia.

Mutta eihän sitä tiedä, jäädään odottelemaan ratkaisua. Sen verran kuitenkin toivoisi, että rahoitussuunnitelma olisi hieman konkreettisempi kuin ”otetaan hyvätuloiset mukaan taloustalkoisiin” tai ”laitetaan vienti vetämään”. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varhaiskasvatus, populismi, päivähoito

Monikulttuurisuus asepalveluksessa

Sunnuntai 15.1.2017 klo 15:43

Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen kertoo tämän päivän Aamulehden kolumnissaan seuraavaa:

”Kävin viikko sitten Santahaminan varuskuntasaarella Helsingissä….

…Kaikki alokkaat olivat 1970-luvun lopulla kantasuomalaisia – mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Nyt alokasrivistössä oli kaikenvärisiä ja -rotuisia nuoria suomalaisia miehiä. Ehkä suurimpana ryhmänä Suomessa syntyneet somalinuorukaiset.

Oli hienoa katsoa aidosti monikulttuurista Suomea. Ja myös tasa-arvoista Suomea, sillä yhden komppanian päällikkönä on naiskapteeni.

Toivotan lämpimästi kaikki monikulttuurisuuden vastustajat vierailulle Suomen varuskuntiin.”

En ole varma keitä Jokinen tarkoittaa ”monikulttuurisuuden vastustajilla”. Epäilisin kuitenkin, että tässä viitataan kaikkiin niihin ihmisiin, joiden mielestä kaikkien eri kulttuurien rantautuminen Suomeen ei ole sujunut täysin kivuttomasti. Mikä tässä lausunnossa sitten eniten mättää? No, minäpä kerron.

Ensinnäkin itse arvostan kaikkia niitä henkilöitä, jotka päättävät asepalveluksen suorittaa. Riippumatta taustasta, tai sukupuolesta tai riippumatta yhtään mistään. Se, mikä näitä ihmisiä yhdistää, on halu palvella isänmaata ja tarvittaessa myös suojella sitä. Tätä pitää kaikkien kunnioittaa. Mutta miten sitten monikulttuurisuus ilmenee armeijassa?

Armeijassa kaikki ovat samalla viivalla: sama peruskoulutus, samat vaatteet, yhteiset tuvat, sama ruoka jne. Tupia tai ryhmiä muodostettaessa etnisellä alkuperällä ei ole väliä. Jokainen tekee töitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Jos yksilö ”hairahtuu yhteiseltä polulta”, useimmiten se on oma ryhmä, joka hänet ”palauttaa ruotuun”. Vapaamatkustajia ei ole, jokainen tekee kykyjensä ja taitojensa mukaan. Omalla työllään pystyy ansaitsemaan hierarkiassa nousemisen tai mahdollisesti ylimääräisen vapaan.

Miten sitten toimii monikulttuurisuus yhteiskunnassa? Ympäri Eurooppaa syntyy ns. No-go zoneja, jonne edes virkavalta ei enää uskalla mennä. Asukkaat eivät uskalla tulla kodeistaan ulos. Saman taustan olevat kerääntyvät yhdelle alueelle ja muiden taustojen omaavat eivät uskalla sinne tulla. Joillakin alueilla maan lainsäädännön on syrjäyttänyt asukkaiden oma lainsäädäntö. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Jos nykyinen eurooppalainen kehitys heijastuisi varusmiespalvelukseen, olisi se siis kutakuinkin seuraava: eri etnisillä ryhmillä olisi kaikilla omat tupansa. Joihinkin tupiin ei edes kouluttajat uskaltaisi enää mennä. Eri tupien välillä syntyisi selkkauksia ja yhteenottoja. Kranaatit räjähtelisivät kasarmien käytävillä. Jotkut tuvista hylkäisivät armeijan ohjesäännöt ja ottaisivat käyttöön omansa. Ainoastaan osa tuvista tekisi työtä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, osa makaisi tuvissaan ja valittaisi huonosta ruoasta. Ja niin edelleen ja niin edelleen…

Eli kyllä, siinä Jokinen on oikeassa, että suomalaisessa varuskunnassa näkee todennäköisesti parhaiten erilaisten ihmisten välisen yhteistyön hedelmällisyyden. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan muussa yhteiskunnassa toimi ihan samalla lailla. Voi kun toimisikin.

Mutta kun ei toimi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Monikulttuurisuus, asepalvelus

Pienyrittäjyys avainasemassa talouden elpymisessä

Perjantai 30.12.2016 klo 14:23

Suomen talous on huolestuttavassa tilassa. Valtio tekee edelleen reilua alijäämää ja rakenneuudistukset liikkuvat hitaanlaisesti eteenpäin. Nykyinen hallitus on saanut hyviä uudistuksia läpi, mutta edelleen on tehtävää.

Talouden elpymisen kannalta avainasemassa on työllisyyden parantaminen. Uudet työpaikat syntyvät tällä hetkellä pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Näin ollen olisi ehdottoman tärkeää, että varmistaisimme näille yrityksille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Jokainen yritys luo itse oman menestyksensä, mutta valtio voi omilla toimillaan siinä auttaa.

Perussuomalaiset Nuoret julkaisivat tänään Pienyrittäjyys-ohjelman, jossa tuodaan esille kehitysehdotuksia pienyrittäjien tukemiseksi. On varmasti paljon muitakin asioita, joita voidaan kehittää, mutta ohjelmaan on tuotu mielestämme oleellisimmat.

Ohjelmaan voi tutustua tästä, ja kommentointi/mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, työllisyys, yrittäjyys

Miksi tutkintojen rahallinen arvo unohdetaan?

Perjantai 16.12.2016 klo 10:41

Viime päivinä on kovasti ollut tapetilla opintotukeen kohdistuneet leikkaukset. Hallitusta on moitittu lyhytnäköiseksi ja koulutusvihamieliseksi ja ylipäätään ollaan oltu kauhean huolissaan siitä, pystyykö kukaan enää opiskelemaan, kun sitä ei tarpeeksi tueta. Asiasta olen kirjoittanut jo aikaisemmin, mutta nyt haluaisin tuoda esille asian, joka tuntuu jäävän monien ajattelussa huomiotta. Tämä asia on tutkinnon arvon sivuuttaminen. Ja nyt tarkoitan nimenomaan rahallista arvoa. Toki tutkinnoilla on paljon muutakin arvoa, mutta juuri rahallinen arvo yleensä sivuutetaan.

Usein kuulee puhuttavan, että opintotuki on jonkinlaista korvausta opiskelijalle siitä, että hän opiskelee. Joskus kuulee myös katkeruutta siitä, kuinka kotona oleva työtön saattaa saada enemmän tukia kuin opiskelija. Toisaalta ymmärrän täysin, että se närästää, kun joku joka ”ei tee mitään” saa enemmän kuin se joka ”tekee”. Mutta näistä ajattelumalleista puuttuu kokonaan ajatus siitä, että itse tutkinnolla on myös rahallinen arvo. Jopa melko huomattava, jonka Suomessa saa ilmaiseksi. Kyllä, joudut tekemään töitä ansaitaksesi sen, mutta se työ ei ole vastiketta saamastasi tutkinnosta.

Teoriassa jos mietitään, että yliopistomme ja korkeakoulumme olisivat liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, jotka myisivät tutkintoja, muuttuisi ajattelu melkoisesti. Jos oppilaitokset määrittäisivät hinnan tutkinnolle, joka perustuisi tutkinnon kustannuksiin, olisi jokaisen tutkinnon hinta melko varmasti kymmenissä tuhansissa. On tietenkin hyvä asia, etteivät oppilaitoksemme ole yrityksiä. On myös totta, että tutkinto ei ole automaatio työnsaantiin. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jo tutkinto itsessään on rahanarvoinen asia, jonka valtio kustantaa yksityiselle ihmiselle. Vielä kun ottaa huomioon, että valtio rahallisesti tukee sitä, että ihmiset hankkivat itselleen valtion kustantaman rahanarvoisen tutkinnon, on melko vaikea päästä lopputulemaan, missä pitäisi olla huolissaan tämän maan koulutusmahdollisuuksista. Varsinkin, jos asian laittaa kansainväliseen vertailuun.

Jos joku on valmis maksamaan sinulle siitä, että he tarjoavat sinulle sekä rahallisesti että muutenkin huomattavan arvokkaan asian, olisiko hyvä muistaa, että asiat taitavat kuitenkin olla vielä melko hyvin?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Opiskelu, opintotuki, leikkaukset

Onko kansalaisuudella enää mitään merkitystä?

Torstai 24.11.2016 klo 15:27

Yle uutisoi hallituksen viimeisimmästä päätöksestä perua esityksensä kotouttamistuesta seuraavasti:

”Hallitus on perunut lakiesityksensä, jonka mukaan Suomesta oleskeluluvan saaneille työttömille työnhakijoille olisi maksettu työmarkkinatuen sijasta pienempää kotoutumistukea.

Kotoutumistuki olisi ollut suuruudeltaan 90 prosenttia peruspäivärahan määrästä ja sitä olisi maksettu enintään kolme vuotta. 

Esitys päätettiin perua, koska perustuslakivaliokunnalle lausuntoja antaneiden asiantuntijoiden mukaan esitys on ongelmallinen yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta.”

Eli siis ts. maan perustuslaki toteaa, että ”yhdenvertaisuuteen” perustuen kaikille maailman kansoja edustaville ihmisille on taattava samat edut ja oikeudet Suomessa ollessaan kuin Suomen kansalaisille. Onko meillä tosiaan perustuslaki, joka ei anna mitään arvoa kansalaisuudelle? Miksi kukaan maahan muuttava ihminen pitäisi jatkossa Suomen kansalaisuutta hakemisen arvoisena asiana, jos sillä ei ole mitään merkitystä?

Mihin muuhun ”yhdenvertaisuusperiaate” venyy, se jää nähtäväksi. On kuitenkin sietämätön suunta, että Suomen kansalaisuuden merkitys häviää. Jos me olemme ”yhdenvertaisuuden” nojalla kaikki suurta ja onnellista maailmankansaa, tulisiko koko kansalaisuuskäsite lopettaa?

No ei todellakaan pitäisi! Suomen lait, perustuslakia myöten, tulisi olla olemassa suojaamassa nimenomaan Suomen kansalaisten etuja. Ei koko maailman. Suomen kansalaisuuden tulee olla myös muiden tavoiteltavissa, mutta niin, että sen saaminen on palkinto osoitetusta halusta integroitua. Se ei voi olla automaatio. Eikä se varsinkaan voi olla merkityksetön.

Josko me vihdoinkin voisimme alkaa ensisijaisesti kantamaan huolta omista kansalaisistamme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansalaisuus, yhdenvertaisuus

Kunnioittaako parlamentti kansan ääntä?

Torstai 3.11.2016 klo 13:19

Brexitin jälkilöylyt sen kuin kuumenevat. Nyt Britannian korkein oikeus on määrännyt, että maan hallitus ei pysty aloittamaan maan eroneuvotteluita (artikla 50) ilman parlamentin hyväksyntää. Tämä herättää melkoisia kysymyksiä. Mitä tulee parlamentti nyt tekemään? Entä meneekö hallituksen valitus oikeuden päätöksestä läpi? Jos parlamentilla on valta kumota kansanäänestyksen tulos, mikä pointti on sellaisia ylipäätänsä järjestää? 

Joka tapauksessa on selvää, että tämä oikeuden päätös vihastuttaa ihmisten mieliä Britanniassa, ja jopa muuallakin Euroopassa. Se antaa bensaa liekkeihin sille ajattelulle, että jokainen EU-eliitin vastainen äänestys voidaan tarvittaessa kiertää. Demokratia ja Euroopan unioni tuntuvat jatkuvasti karkaavan entistä kauemmaksi toisistaan. 

Nyt vaan toivomme, että parlamentin jäsenillä löytyy sen verran kunnioitusta kansanäänestyksen tulosta kohtaan, että äänestävät sen mukaan. Jos eivät, vihaisten EU-kansalaisten joukko sen kuin kasvaa kasvamistaan.

Mitä siitä seuraa? Ei ainakaan vakautta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Brexit, EU, kansanäänestys

Lähidemokratian joutsenlaulu

Tiistai 25.10.2016 klo 15:22

Maakuntauudistus etenee. Näinä päivinä kunnat antavat vastauksia ministeriön kyselyyn, jossa kunnat kertovat omia kantojaan uudistuksen linjauksista. Uudistuksessa on paljon ongelmakohtia, mutta ehkä huolestuttavin on ns. lähidemokratian massiivinen kaventuminen, erityisesti pienten kuntien osalta.

Mitä tämä tarkoittaa? No, kuten tiedämme, ensimmäiset maakuntavaalit tullaan pitämään alkuvuodesta 2018 presidentinvaalien yhteydessä. Uusi maakuntavaltuusto tullaan valitsemaan niin, että mitään erityistoimia ei tulla tekemään sen eteen, että varmistuttaisiin pienten kuntien edustuksesta uudessa elimessä. Tämä on suoraan todettu ministeritasolta. 

Toki on demokraattista, että ihmiset valitaan sen mukaan kun saavat ääniä, mutta on itsestään selvää, että isojen kaupunkien edustajat tulevat saamaan ääniä huomattavan paljon enemmän kuin pienten kuntien. Mikä taas johtaa väistämättä siihen, että isojen kaupunkien edustus tulevassa maakuntavaltuustossa on merkittävä, pienten edustus jotain minimaalisen ja mitättömän välissä. Pienten kuntien edustajat tulevat olemaan vähän kuin Suomen edustajat Euroopan Unionissa: istutaan kyllä niissä kuuluisissa päättävissä pöydissä, mutta niin pienellä jakkaralla, ettei kukaan kuule tai näe. Sitten kun vielä muistetaan se asia, että tuleva maakuntavaltuusto tulee valitsemaan uuden maakuntahallituksen, johon pienen kunnan edustajalla on todennäköisesti vielä vähemmän asiaa kuin valtuustoon, on vallan keskittäminen isoille kaupungeille saatu mukavaan päätökseen. 

Voidaan tietysti ajatella, että demokratiassa isommalla joukolla tuleekin olla suurempi vaikutusvalta kuin pienemmällä. Toki näin. Mutta jos asiaa ajatellaan sen pienen kunnan kuntalaisen näkökulmasta, joka on tähän saakka voinut ottaa asiassa kuin asiassa yhteyttä siihen oman kunnan tuttuun valtuutettuunsa, asia on hieman eri. Monessa asiassa tämä tuttu valtuutettu joutuu tulevaisuudessa levittelemään käsiään ja toteamaan, että ”nämä asiat päätetään siellä maakunnassa”. 

Suomessa on pitkään pidetty hyvänä asiana sitä, että päätöksenteko tapahtuu mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joihin päätökset vaikuttaa. Tämä on ollut jopa keino saada ihmisiä innostumaan kuntapolitiikkaan lähtemisestä, kun pääsee vaikuttamaan ”oman kunnan asioihin”. No, kohtapa ei enää pääsekään.

Onko tämä suotuisaa kehitystä? Jos on, niin kenen kannalta? 

Ei ainakaan sen epätietoisen kuntalaisen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maakuntauudistus, lähidemokratia

Yrittäjän uran surkein sijoitus: yrittäjäeläke

Maanantai 5.9.2016 klo 17:24

Näin yrittäjäpäivänä on hyvä tuoda yrittäjyyttä ja sen epäkohtia esille. Itse haluaisin tuoda esille asian, josta on kyllä jo aikaisemmin puhuttu, mutta mitään sille ei ole tehty. Kyseessä on yrittäjän maksama eläke eli YEL.

Yrittäjä siis maksaa yrittäjäeläkettä vakuutusyhtiölle ilmoittamansa työtulon perusteella. Työtulon saa aloittava yrittäjä määritellä itse tietyn minimin yläpuolelle. Mitä vähemmän maksat, sitä vähemmän eläkettä kertyy ja päivärahoja muodostuu. Tämä kuulostaa vielä ihan sopuisalta, mutta asia hieman muuttuu siinä kohtaa, kun tajuaa paljonko sitä eläkettä kertyy. 

Otan itseni esimerkiksi: Eläkeyhtiölle määrittelemäni vuositulo on 22 333.85 euroa. Tästä maksan eläkeyhtiölle vakuutusmaksua 5271 euroa vuodessa eli n. 440 euroa joka kuukausi. Harva yrittäjä on ikinä käynyt katsomassa minkälaisen eläkekertymän omat maksut tuottaa. Voipi olla, että harva edes tietää, että sellaisia laskureita on olemassa. 

Minäpä kävin katsomassa oman tilanteeni ja lopputulos oli seuraava: Kun maksan kiltisti eläkeyhtiölle tuon 440 euroa joka ikinen kuukausi siihen saakka kunnes pääsen tavoite-eläkeikääni (69,6 vuotta), saan eläkettä 1269 € kuukaudessa. Olen nyt 33-vuotias, eli toisin sanoen maksuvuosia on edessä vielä n. 36 vuotta eli maksettavaa tulee yhteensä n. 190 000 euroa. 

Kylläpä kuulostaa hyvältä! Revi joka siunaaman kuukausi 440 euroa yrityksesi kassavirrasta seuraavan 36 vuoden ajan niin saat pikkasen alle 1300 euroa kuukaudessa eläkettä. Jos olet siis elossa vielä silloin. Jos heittäisin tikalla lehdestä sijoituskohteen, johon laittaisin tuon vastaavan summan joka kuukausi, olisi se varmasti tuottavampi kohde kuin YEL. Vaikka työntäisin tuon saman summan patjaani joka kuukausi ja nostaisin koko summan pois eläkeikään saavuttaessa, sekin kuulostaa inflaatiosta huolimatta houkuttelevammalta ratkaisulta.

Eli voisiko mahdollistaa yrittäjille, ja miksei tietysti palkansaajillekin, jotain muuta ratkaisua oman eläkepäivien turvaamiseen, kuin tämän nykyisen? Miksei voi yksilölle antaa enemmän vastuuta ja sitä myöden vapautta siitä, että rahat eläkepäiviin tulee turvatuksi? Tämä on varmasti ongelmallista yhteiskunnan tasolta, mutta yksilön tasolta tämä tuntuu tällä hetkellä lähinnä…

No, tiedätte kyllä. 

1 kommentti . Avainsanat: Yrittäjyys, eläke, YEL

Terrorists welcome?

Keskiviikko 31.8.2016 klo 11:30

Iltalehti uutisoi tänään tuoreen Irak-raportin julkistamistilaisuudesta, jossa käsitellään Irakin tilannetta, pakolaisuutta ja terrorismia. Julkistamistilaisuudessa puhunut Irakilaiskirjailija Yousif Haddad kertoo jutun mukaan seuraavaa: 

”Hallituksen joukot ovat voittamassa Isisiä Irakissa. Jos niin tapahtuu, taistelijat lähtevät sieltä pois. He eivät lähde sieltä Marsiin, Kuuhun vaan Eurooppaan. Sadoilla heistä on kansalaisuus Euroopassa.

– Suomesta taistelijoita on 50. He kaikki ovat terrorijärjestöjen palveluksessa. He ovat entistä vihaisempia (kun he palaavat). Unelmat on murskattu. Meidän täytyy olla silloin valmiina.”

Hieman epäselväksi jää mihin meidän tulisi hänen mukaansa olla valmiina. Raportin kirjoittaja sosiaaliantropologi Marko Juntunen esittää oman näkemyksensä:

”Tulijat pitäisi ottaa yhteiskunnan jäseneksi, muistuttaa Kiila-palkinnolla viime vuonna palkittu kirjailija.

– Pitää mahdollistaa opiskelu, työnteko – pitää saada heidät oikeasti yhteiskuntaan.”

Eli siis vuosia terroristijärjestön riveissä taistelleet, ties mihin kauheuksiin syyllistyneet, tulisi toivottaa tervetulleeksi takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan ja varmistaa, että heillä on kaikki hyvin. Työ- ja opiskelumahdollisuudet ja ties mitä muuta. 

Siis mitä ihmettä? Minkälaisen viestin me haluamme välittää maailmalle sillä, että meidän mielestämme terrorismi ei ole millään tavalla rangaistava teko? Sen sijaan se näyttä olevan teko, jonka jälkeen tekijä ei ainoastaan armahdeta, vaan sen lisäksi pidetään tärkeänä asiana saada tällainen ihminen osaksi yhteiskuntaamme. 

No, minä olen hieman eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että meidän tulee olla valmiina. Meidän tulee olla valmiina ”vastaanottamaan” nämä ihmiset, jonka jälkeen meidän tulee varmistaa, etteivät he todellakaan pääse osaksi tätä yhteiskuntaa. He eivät ole sitä ansainneet. 

Minkälainen yhteiskunta vastaanottaa vapaaehtoisesti terroristit ja rikoksista rankaisemisen sijaan tarjoaa hyvää elämää? Toivon todella, ettei ainakaan tämä yhteiskunta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terrorismi, kotoutus, isis

Vanhemmat kirjoitukset »