Lyömäase vihapuhe

Perjantai 4.10.2019 klo 13.35

Tänään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lähes puolet kansanedustajista ja heidän avustajistaan ja kolmannes kuntapäättäjistä ovat olleet vihapuheen kohteena.

En ole itse ikinä arvostanut ihmisiä, jotka eivät kykene argumentoimaan omaa kantaansa toisen henkilöön menemättä. Ja toki itsekin saanut oman pienen osani keskustelun tasosta.

Mutta… Jos vihapuheen määritelmä on tässä:

”Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.”

Tapahtumiin reagoiminen ei ole haudoilla tanssimista

Maanantai 21.8.2017 klo 13.28

Viime aikaisten tapahtumien jälkeen on taas noussut sama fraasi esille, mikä nousee aina traagisten tapahtumien jälkeen: tapahtumilla politiikan teko on haudoilla tanssimista ja kuolleiden häpäisemistä. 

Tämä ajatus on mielestäni yksinkertaisesti typerä. Sen kyllä allekirjoitan, että tapahtumien uhreja tulee kunnioittaa ja erityisesti heidän omaistensa sururauhaa. Uhrien nimillä ja kuvilla mässäily lehdissä ei ole sopivaa. Mutta ajatus siitä, ettei koko kansakuntaa koskettavilla asioilla tulisi olla sijaa poliittisessa keskustelussa, on lähtökohtaisesti absurdi. Eikö juuri tällaiset isot tapahtumat pitäisi olla niitä tapahtumia, jotka koittelevat sitä teemmekö me oikeanlaista politiikkaa ylipäätänsä? Eikö tällaiset tapaukset pitäisi nimenomaan herättää keskustelun siitä, onko poliittiset päätökset olleet oikeita vai ei? Ja ennen kaikkea tulisiko aikaisemmin tehtyjä päätöksiä korjata?

On myös melko erikoista väittää, ettei voisi todeta olleensa oikeassa. Kun jostain varoittelee vuosikaudet ja muut kutsuvat ”pelonlietsojaksi”, pitääkö ihan oikeasti olla vaan suu supussa, kun varoitukset käyvät toteen. Mielestäni ei todellakaan.

Keskustelu pitää olla asiallista. Mutta jos jokin on uhreja halventavaa, niin se, että tapauksia hyssytellään, ei myönnetä virheitä ja jatketaan jääräpäisesti samalla tavalla. Toteutettava politiikka kuuluu muuttua, kun olosuhteet sitä vaativat. Se ei ole haudoilla tanssimista, se on reagoimista. 

Ja jos ei siihen pysty, herää auttamatta kysymys siitä, onko oikea henkilö vastaamaan tämän maan ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. 

Pakkokantele

Tiistai 3.3.2015 klo 14.59

Dialogi suomalaisen koulun musiikin tunnilta:

Opettaja: No niin, ottakaapa kanteleet esiin niin alamme harjoittelemaan. 

Oppilas: Voinko esittää kysymyksen, joka on askarruttanut mieltäni? Minkä takia meidän kaikkien oppilaiden on opeteltava soittamaan kanteletta? Itse kuitenkin haluaisin opetella soittamaan jotain muuta instrumenttia. 

Opettaja: No kyllähän sinä tiedät, että kaikkien kansalaisten on opeteltava soittamaan kanteletta, näin on päätetty. Musiikin opiskelu on ensiarvoisen tärkeää!

Oppilas: Ymmärrän kyllä, että musiikin opiskelu on tärkeää, mutta miksi sitten juuri kanteletta pitää osata soittaa? Eikö olisi parempi opetella jotain yleisempää ja hyödyllisempää soitinta kuten esimerkiksi viulua tai pianoa?

Opettaja: Kanteleen soitto kuuluu meidän kaikkien yleissivistykseen. Ja eritoten jos haluaa opetella jonkun muun soittimen, on ensiarvoisen tärkeää opetella ensiksi soittamaan kanteletta. Kun on kanteleen soiton opetellut, on huomattavasti helpompi opetella muita soittimia. 

Oppilas: Niin, tokihan musiikin opiskelu voidaan lukea yleissivistyksen piiriin, mutta ei kai nyt sellaisen marginaalisoittimen kuin kanteleen opettelu voi yleissivistykseen kuulua. Sehän tarkoittaisi, että suurin osa maailman muusta väestä olisi sivistymättömiä, kun ei osaa soittaa kanteletta. Ja ihan varmasti toisen soittimen opettelu auttaa seuraavan soittimen opettelussa. Mutta jos haluan opetella soittamaan pianoa, parhaiten opin soittamalla pianoa. 

Opettaja: No mutta tämän maan historiaan kantele kuuluu, jopa tärkeänä osana!

Oppilas: Ei kai sitä kukaan kielläkään, mutta historiaan kuuluu myös paljon muutakin, jota ei tänä päivänä kuitenkaan kannata jokaiselle opettaa. Ja eikös kanteleen soiton opettelun pakollisuus ole vain muutaman vuosikymmenen vanha juttu. Joka tapauksessa pianon, viulun, kitaran tai rumpujen opettamisesta olisi kuitenkin paljon enemmän hyötyä, koska ne ovat paljon yleisempiä instrumentteja maailmalla. Eikä se tietenkään sitä tarkoittaisi, etteikö ne, jotka haluavat kanteletta soittaa, voisivat sitä opetella edelleen. 

Opettaja: No mutta tiedäthän sinä, että tässä maassa on olemassa pieni joukko ammattikanteleensoittajia, joiden oikeutta soittaa kannelta me emme saa väheksyä! Heillä pitää olla oikeus soittaa kanteletta ja heille pitää turvata tilat siihen joka puolella maata.

Oppilas: No totta kai heidän oikeuksiaan tulee valvoa. Mutta miten sillä, että me kaikki opettelemme soittamaan kanteletta, turvataan kenenkään oikeuksia? Sitä paitsi, eikös tämä ryhmä ammattikanteleensoittajia tule pääosin yhdeltä tietyltä alueelta? Minkä takia heille pitää varata soittotiloja ympäri maata? Eikös nämä käyttämättömät soittotilojen varaukset ole pois kaikkien muiden instrumenttien harjoituksilta?

Opettaja: Mutta jos kanteleen pakko-opetus lopetetaan, kukaan ei opettele musiikkia enää ja yleinen musiikin osaaminen maassamme laskee!

Oppilas: Eikös me voitaisi edelleen edellyttää kaikilta musiikin opiskelua, mutta niin, että instrumentin valinnan tekisi jokainen itse. Näin saisimme paljon motivoituneempia musiikin harrastajia ja ennen kaikkea todella laajan kirjon eri instrumenttien osaajia. Siitähän olisi hyötyä koko maalle!

Opettaja: Ei se vaan nyt käy! Tässä maassa jokainen opettelee soittamaan kanteletta ja sillä hyvä!

Oppilas: Huokaus…. Minä en ainakaan tähän enää suostu. Minä teen kansalaisaloitteen kanteleen pakollisen opettelun lopettamisesta. Kai meillä nyt on sen verran järkeviä ja osaavia päättäjiä tässä maassa, että he lopettavat tämän hulluuden…

Tarinan jatko selviää muutaman päivän sisällä…