Talous raiteiltaan?

Perjantai 14.5.2021 klo 16.47

Viikon vieras-kirjoitus Pirkkalaisessa 28.4.2021

Kuntavaalit lähenevät ja keskustelu poliittisista kysymyksistä Pirkkalassa tiivistyy. Aiheita on monia, mutta ehkä kuitenkin eniten keskustelua herättävä on mahdollinen seuturaitiotien tulo Pirkkalaan. Onko mieltä vai ei?

Me Perussuomalaiset olemme asian suhteen äärimmäisen kriittisiä. On totta, että lopullisia laskelmia taloudellisesta kannattavuudesta tai vaihtoehtojen kustannuksista ei ole vielä tehty. On kuitenkin äärimmäisen vaikea nähdä, että ratikan tulo Pirkkalaan olisi kokonaisuutta katsoen kunnan ja ennen kaikkea kuntalaisten etu.

Miksi näin? Ensinnäkin Naistenmatkantien varsi tulisi ampua täyteen asukkaita, jotta ratikan tulo olisi edes mahdollinen. Väkimäärä ko. tien varressa tulisi vähintään tuplata! Ja vaikka kyseessä on joukkoliikennekäytävä, on syytä kysyä haluammeko me, että Pirkkalassa näyttää rakentamisen osalta yhtä tiiviiltä kuin vaikkapa naapurissa Härmälässä? Me Perussuomalaiset haluaisimme, että Pirkkalaan saapumisen huomaa muustakin kuin ”Pirkkala”-kyltistä rajalla. Vaikka esimerkiksi viihtyisämmästä ja väljemmästä rakentamisesta.

On myös syytä huomata, että ratikka palvelisi pääasiassa tuon joukkoliikennekäytävän varrella asuvia. Ja itse asiassa heitäkin aikaisempaa kehnommin tien varressa olevien pysäkkien vähentyessä reilusti. Me muut täällä vähän reunemmalla emme tulisi jatkossakaan pääsemään yhdellä kulkumuodolla Tampereen keskustaan, jos joukkoliikennettä haluaisimme käyttää. Ihan samalla lailla se ratikka joudutaan ”syöttämään” linja-autoilla muualta kunnasta, on se päätepysäkki sitten Härmälässä tai Suupalla.

Tärkein kriteeri on kuitenkin talous. Pirkkalan kunnan investointibudjetit ovat jo nyt äärirajoilla, elintärkeiden uusien koulujen ja päiväkotien rakentamisia ei yksinkertaisesti ole voinut lykätä. Ratikka tulisi olemaan monen kymmenen miljoonan investointi, muodostetaan sen rahoitus sitten miten tahansa. On todella vaikea nähdä, että investointi maksaisi itseään takaisin. Vaikutukset maan arvoon tai kunnan houkuttelevuuteen eivät tule sitä kattamaan.

On myös vaikea ajatella, että Pirkkalan houkuttelevuus uusien asukkaiden saamisessa olisi kiinni ratikan tulemisesta. Hyvin on pärjätty tähänkin saakka sillä saralla. Joku voisi jopa ajatella, että kunnan houkuttelevuus perustuu osaltaan siihen, että olemme lähellä Tamperetta, mutta emme ole kaupunginosa. Vaan itsenäinen ja omaleimainen kunta. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Politiikka ja poliittiset päätökset ovat hyvin monesti priorisointia. On turha kuvitella, että johonkin laitetut rahat eivät olisi pois jostain muualta. Kyllä ne ovat. Emme halua vähätellä toimivaa joukkoliikennettä, mutta mm. terveyspalvelut, varhaiskasvatus, perusopetus ja yleinen turvallisuus ovat kuitenkin meidän listassamme edellä. On myös tosiasia, että kuntatalous tulee olemaan vaikeiden aikojen edessä ympäri maata, eikä Pirkkala ole tässä poikkeus. Talouden tasapainottaminen tulee olemaan todellinen haaste myös meillä. On hyvä tiedostaa, että tasapainossa oleva kuntatalous on paras itsenäisyyden tae.

Mielenkiinnolla odotan tulevia laskelmia, jotka osoittavat näkemyksemme raitiotien vaikutuksista vääräksi. En kuitenkaan pidätä hengitystäni niitä odotellessa. Ja jos nyt pitäisi nappia painaa, olisi se ”Ei”.

Hieman taloudesta

Keskiviikko 16.12.2020 klo 19.58

Pirkkalan kunnan talousarviovaltuusto pidettiin 7.12.2020, kokouksessa päätettiin siis vuoden 2021 talousarviosta. Talousarvion mukaan kunnan tulos tulee olemaan ensi vuonna n. 10 miljoonaa euroa pakkasella. Tämä ei tietysti kovin mairittelevaa ole. Huolestuttavinta tässä on se, että kunnan taseessa oleva aikaisempien vuosien kertynyt ylijäämä 43 miljoonaa euroa pienenee kertarysäyksellä saman verran. Arvioiden mukaan suunta pysyy samana ja jo v. 2023 kertynyttä ylijäämää on enää n. 21 miljoonaa euroa. Muutamassa vuodessa tullaan siis syömään yli puolet pois.

Osasyynä negatiivisiin tuloksiin on kunnan massiiviset investoinnit, joiden myötä esim. investointien poistot ovat ensi vuonna n. 13 miljoonaa. On tietenkin hyväkin asia, että kunnassa investoidaan. Se on monella tapaa elinvoimaisen kunnan merkki. Paine käyttötalouteen on kuitenkin kova. Tasapainoinen talous vaatisi, että kunnan vuosikate kattaa myös poistot. Nyt ei olla edes lähellä.

Toimintamenojen kasvu on myös melkoista, n. 5 % kasvua joka vuosi. Onkin hyvä huomata, että kun puhutaan leikkauksista kunnan toimintamenoihin, ei oikeasti puhuta leikkauksista vaan kulujen kasvun leikkaamisesta. Kulut siis kasvavat joka tapauksessa, mahdollisilla leikkauksilla pyritään ainoastaan hillitsemään kasvua.

Yritystonttien myynti on ollut tuottoisaa kunnalle ja sitä on hoidettu hyvin. Tonttien myynnistä saaduilla tuotoilla on kuitenkin jo vuosikaudet paikattu käyttötalouden vajausta. Nyt kun myytävät tontit ovat loppumassa tai vähintäänkin vähenemässä, on kunnalla edessään jälleen yksi vuositasolla useamman miljoonan kuoppa käyttötaloudessaan, joka pitäisi jotenkin paikata.

Myös kunnan velan kasvu on huolestuttavalla tasolla. Isot investoinnit vaikuttavat toki tähänkin. Mutta jos kunnan lainakanta oli v. 2017 39 miljoonaa ja vuonna 2021 tulee olemaan 82 miljoonaa, voidaan todeta kasvuvauhdin olevan melkoinen. Todennäköisesti muutamassa vuodessa luku on 100 miljoonaa.

Jos sote-uudistus toteutuu vuoden 2023 alusta, se ei ainakaan tule parantamaan tilannetta. Toki sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut siirtyvät kunnalta maakunnalle, mutta niin siirtyy iso osa verotuloistakin. Jäljelle jäävällä veromäärällä tulisi pystyä kattamaan kaikki kunnalle jäävät palvelut ja se tulee todennäköisesti olemaan todella haastavaa.

Pandemian taakse ei pidä mennä. Se on totta kai osaltaan vaikuttanut heikkenevään talouteen, mutta kyllä ongelmat ovat olleet olemassa jo kauan ennen sitä. Pandemia on ehkä ainoastaan tuonut ne selvemmin esille.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kunnassa on jo aloitettu talousohjelma, jolla pyritään nimenomaan hillitsemään kulujen kasvua. On varmaan kaikille selvää, että ei olemassa mitään yksittäistä hokkuspokkus-temppua talouden korjaamiseksi. Kombinaatio, missä pyritään kuluja hillitsemään ja tuottoja kasvattamaan, on varmasti ainoa oikea. Tuottojen kannalta olennaista on, että pidämme Pirkkalan edelleen elinvoimaisena ja vetovoimaisena kuntana, johon halutaan muuttaa niin ihmisten kuin yritysten toimesta. Veronkorotusten tie on kuitenkin käyty loppuun, siihen ei pidä enää lähteä. Veronkorotusten vaikutus on todennäköisesti pitkässä juoksussa negatiivinen.

Vaikka luvut ja ennustukset ovat synkän kuuloisia, ei pidä vaipua epätoivoon. Nämä ovat ongelmia, joihin varmasti löytyy ratkaisuja, kun otetaan härkää sarvista ja aletaan niitä ratkomaan yhteistyössä, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ensimmäinen askel kohti ratkaisuja on, että jokainen kuntapäättäjä tai sellaiseksi haluava tunnustaa tilanteen vakavuuden ja sen, että ongelmien lykkääminen tulevaisuuteen ei johda kuin moninkertaisesti pahempiin ongelmiin itsenäisen Pirkkalan kannalta.

Vielä kerran yrittäjäeläkkeestä!

Tiistai 10.11.2020 klo 13.30

Suomen Yrittäjien nettisivuilla pohditaan yrittäjäeläkkeen kannattavuutta ja Varman asiantuntija toteaa 9.11.2020 julkaistussa jutussa hätkähdyttävän ”faktan”: sinulla tarvitsee olla jopa miljoona euroa säästössä, jos aiot pärjätä omilla säästöilläsi yelin sijaan.

Tarkastellaanpa tätä hieman. Jutussa todetaan, että tuolla miljoonalla pärjäät n. 30 vuotta, mutta sitten se on loppu. Tässä on ilmeisesti ajateltu niin, että tuo miljoona jaetaan noille vuosille jolloin keskimääräinen käytettävä raha on n. 33 000 euroa ennen veroja.

Tämä on kuitenkin hieman outoa ajattelua, koska tässä oletetaan että tuo miljoona euroa on sullottuna johonkin patjan väliin missä se odottaa vuosi toisensa jälkeen muuttumattomana. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että sinulla on miljoona euroa eläkeikään saapuessasi niin todennäköisesti olet ne jollain tavalla sijoittanut. Jos lisäksi oletetaan, että sijoituksesi tuottavat n. 5 % vuosituottoa, rahasi kasvavat 50 tuhatta euroa vuodessa. Jos siis nostat joka vuosi tuon tuoton ulos ja maksat siitä pääomatuloveron, jää sinulle elämiseen 35 000 euroa. Tällä summalla useimmat elelevät eläkepäivillä ihan kivasti ja mikä parhainta: miljoonan pääomasi ei muutu!

Eli ajatus siitä, että tuo miljoonan pääoma on ”syöty” 30 vuoden kuluessa, vaatii kyllä melko paljon rankempaa rahankäyttöä.

Tähän voi sitten tietysti todeta, että kenellä on miljoona säästössä eläkkeelle tullessa? Ei varmaankaan kovin monella. Se vaatisi melko kovaa säästämistä. Mutta mitäpä jos tätäkin vertaillaan yel-maksuihin? Mitä pitäisi maksaa, että pääsisi samanlaiseen yrittäjäeläkkeeseen kuin em. 35 000 euroa vuodessa nettona?

Kokeilin asiaa omalta kohdaltani. Oletettu eläkeikäni on n. 31 vuoden päässä. Paljonko minun pitäisi maksaa, jotta saisin eläkettä n. 2 900 euroa käteen kuukaudessa? Tarkistin asian eläkeyhtiön laskurilla ja vastaus oli, että maksaessani n. 17 000 euroa vuodessa (n. 1 400 eur/kk) yel-maksuja seuraavan 31 vuoden ajan saisin eläkettä bruttona n. 3 500 eur. Tämä siis tarkoittaisi, että maksaisin eläkeyhtiölle seuraavan 31 vuoden ajan yhteensä n. 527 000 eur.

Mitäpä jos tämän maksun sijaan sijoittaisin tuon 1 400 euroa joka kuukausi ja saisin siitä keskimäärin em. 5 % vuosituoton. Paljonko minulla olisi kasassa 31 vuoden päästä?

Vastaus: minulla on kasassa n. 1,24 miljoonaa euroa.

Eli kumpi houkuttelee enemmän: 2 900 euroa käteen joka kuukausi vai saman verran käteen ja miljoona tilillä? Ja selvennökseksi: ei minulla ole 1 400 euroa sijoittaa joka kuukausi. Mutta jos olisi, en laittaisi sitä yrittäjäeläkkeeseen.

On tietysti totta, että yrittäjäeläke liittyy myös muihin elämänalueisiin kuin eläkkeeseen, mutta niitäkin voi paikata toisilla instrumenteilla.

Tosin on säästämisessäkin kompastuskiviä. Ainakin toimittaja Julia Thuren on sellaisen löytänyt, kun hän toteaa, että ” Ajatus siitä, että säästää indeksirahastoon, kusee siinä kohtaa, kun et tiedä, koska sä kuolet.”

Täytyypä tarkastella omia yel-papereitani löytyykö sieltä vastaavaa tietoa…

Työvoimaa hinnalla millä hyvänsä?

Keskiviikko 21.11.2018 klo 17.36

Nyt kun lähestulkoon joka puolella hoetaan mantraa ”Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa”, olisi ehkä syytä määritellä tietyt reunaehdot siitä mistä oikeasti puhutaan. Tällä hetkellä tuntuu, että termi ”työperäinen maahanmuutto” saattaa käsittää keskustelijasta riippuen vähän mitä sattuu.

Ensimmäinen kysymys on se, että onko työperäinen maahanmuuttaja ihminen, joka tulee hakemaan töitä Suomesta vai onko hänellä työpaikka valmiina? Ja jos on työpaikka valmiina niin onko se ns. kuinka vakaalla pohjalla? Eli onko Suomeen tuleva työntekijä tosiasiallisesti työnhaussa muutaman kuukauden päästä? Toinen kysymys mikä pitäisi esittää kaikille ulkomaista työvoimaa vaativille on se, että tuleeko heidän mielestään tänne työtä tekemään tulevan ihmisen olla taloudellisilta nettovaikutuksiltaan positiivinen vai ei? Eli siis tuleeko hänen maksamiensa verojen kattaa esim. kaikki hänen saamansa sosiaalikulut? Yksinkertaisesti sanottuna, joutuuko suomalainen yhteiskunta maksumieheksi hänen työllistymisessään?

Mistä tullaan yhteen perustavaa laatua olevaan kysymykseen eli siihen, että tulisiko kaikki ulkomailta tuleva työvoima työllistyä vain ja ainoastaan yksityiselle sektorille? Koska Suomen pöhöttyneen julkisen sektorin kasvattaminen ulkomailta tulevalla työvoimalla on takuuvarmasti valtion budjetin kannalta negatiivista. Tämä pätee erityisesti niihin töihin, jotka syntyvät maahanmuuton oheistuotteena eli siis tulkit ja kaiken maailman tukihenkilöt.

Olen samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee osaajia. Eli siis koulutettuja ja yksityiselle puolelle lisäarvoa tuovia ulkomaalaisia asiantuntijoita. Siksi ihmettelen vaatimusta tarveharkinnan poistosta. Suuri osa ns. osaajista on jo poistettu tarveharkinnasta. Miksi meidän siis tulisi päästää täysin vapaasti EU ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevia ihmisiä Suomeen töihin, jotka todennäköisesti tulisivat töihin nimenomaan pienpalkkaisille aloille? Missä hyvin suurella todennäköisyydellä Suomen valtio jäisi heidän kanssaan maksupuolelle? Puhumattakaan kolmansista maista tulleista lukutaidottomista ja kouluttamattomista ihmisistä?

Eli voisitteko työperäisen maahanmuuton välttämättömyyttä huutavat aivan ensimmäiseksi kertoa, mitä tämä välttämättömyys pitää sisällään? Ja oletteko sitä mieltä, että työvoimaa pitää Suomeen saada hinnalla millä hyvänsä?

Hinnalla, jonka suomalainen veronmaksaja sitten loppu viimein maksaa.

Demokratia työpaikalla

Keskiviikko 8.8.2018 klo 14.00

Pienyrittäjyys avainasemassa talouden elpymisessä

Perjantai 30.12.2016 klo 14.23

Suomen talous on huolestuttavassa tilassa. Valtio tekee edelleen reilua alijäämää ja rakenneuudistukset liikkuvat hitaanlaisesti eteenpäin. Nykyinen hallitus on saanut hyviä uudistuksia läpi, mutta edelleen on tehtävää.

Talouden elpymisen kannalta avainasemassa on työllisyyden parantaminen. Uudet työpaikat syntyvät tällä hetkellä pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Näin ollen olisi ehdottoman tärkeää, että varmistaisimme näille yrityksille parhaat mahdolliset toimintaedellytykset. Jokainen yritys luo itse oman menestyksensä, mutta valtio voi omilla toimillaan siinä auttaa.

Perussuomalaiset Nuoret julkaisivat tänään Pienyrittäjyys-ohjelman, jossa tuodaan esille kehitysehdotuksia pienyrittäjien tukemiseksi. On varmasti paljon muitakin asioita, joita voidaan kehittää, mutta ohjelmaan on tuotu mielestämme oleellisimmat.

Ohjelmaan voi tutustua tästä, ja kommentointi/mielipiteet ovat enemmän kuin tervetulleita!

Kaksi miljardia lisää ostovoimaan?

Perjantai 5.2.2016 klo 13.37

Kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: Suomen talous on kuralla ja jotain pitäisi tehdä. Kehitettäviä asioita on varmasti useita, mutta yhtenä suurimmista ongelmista pidetään ihmisten ostovoiman hupenemista. Ostovoima vähenee, raha ei liiku ja talous jähmettyy. Mitä asialla voisi tehdä?

Työeläkerahastojen käyttämistä vaikeata tilannetta helpottamaan on jo esitetty useamman kerran. Itse olen pyöritellyt ajatusta, jossa käytetään ko. rahastoja hyväksi, mutta jokainen palkansaaja voisi päätöksen tehdä henkilökohtaisesti omalta kohdaltaan. Eli kuinka?

Työeläkemaksu v. 2016 on 24,6 % palkasta. Tästä 5,7 % on työntekijän osuus, jonka työnantaja pidättää palkasta. Mitä jos antaisimme palkansaajalle mahdollisuuden valita kuinka paljon hän tuolla omalla osuudellaan haluaa eläkettään kerryttää? Toisin sanoen ihmisellä olisi mahdollisuus valita esim. vuodeksi eteenpäin kuinka paljon hän tulee maksamaan tuota omaa osuuttaan eli hän voisi tiputtaa tuon 5,7 % halutessaan vaikka nollaan. Tai jotain siltä väliltä. Työnantaja ei joutuisi maksamaan puuttuvaa osaa vaan työntekijän eläkemaksu olisi yksinkertaisesti sen verran matalampi ja eläkekertymä sen verran suhteessa pienempi. 

Esimerkki: palkansaaja x tienaa 2 200 euroa kuukaudessa. Hän on nuori kaveri, jota eläkekertymä ei huoleta ihan niin paljoa kuin perheen laskut ja päivittäiset menot. Hän päättää tiputtaa oman osuutensa eläkemaksusta 5,7 % => 0,0 %. Työnantaja ei pidätä häneltä palkkalaskelmalla ollenkaan työeläkemaksua ja työnantaja maksaa eläkeyhtiölle työeläkemaksua 24,6 % - 5,7 % = 18,9 %. Työntekijän eläke karttuu 18,9 % mukaisesti. Ja mikä tärkeintä, työntekijä saisi kuukausipalkasta käteen 125,40 € enemmän, jonka hän tulisi todennäköisesti käyttämään suoraan kulutukseen. Vuositasolla käteen jäävä osuus olisi n. 1 500 euroa. 

Uskoisin, että monia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän rahan riittäminen jokapäiväisiin menoihin kuin tuleva mahdollinen eläke, jonka saaminen saattaa olla muutenkin monen mutkan takana. Näin ollen, jos näitä palkansaaja x:iä olisi 1,5 miljoonaa ja kaikki päätyisivät samaan ratkaisuun, olisi kuukausittainen muutos ostovoimaan n. 187,5 miljoonaa euroa ja vuositasolla n. 2,25 miljardia euroa. Kaikki eivät mahdollisuutta tietenkään välttämättä käyttäisi kokonaan, mutta kaikki lisäys ostovoimaan olisi tässä taloustilanteessa varmasti tervetullutta. 

Olisiko tässä aineksia talouden piristysruiskeeksi, vaikka edes väliaikaisesti?

Pienyrittäjät lakkoon!

Keskiviikko 9.9.2015 klo 12.16

Hallitus toi omat toimenpiteensä talouden tasapainottamiseksi julki ja odotettu huuto alkoi. Ei todennäköisesti mennyt kuin tunteja, kun palkansaajajärjestöt puhuvat avoimesti lakoista ja ennennäkemättömästä sanelupolitiikasta. Tällä hetkellä kuulemma kaikki revitään palkansaajan selkänahasta. Ymmärrän kyllä sellaisten ihmisten harmistuksen, joita leikkaukset tulevat koskemaan. Meidän perhe on yksi niistä. Siitä huolimatta on pakko tuoda pienyrittäjän näkemys siihen, kuinka hurjia nämä leikkaukset oikeasti ovat. 

Sunnuntaisin ei palkansaaja saa enää 200 % palkkaa, ja mietitään kiinnostaako enää ketään mennä sunnuntaisin töihin. Leikkaus oli kuitenkin 25 %, eli saattaa se jotain kiinnostaa tuolla 175 % palkallakin. Pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa. 

Mitenkäs nämä sairaslomat? Ensimmäinen sairasloma menee työntekijän omaan piikkiin ja siitä eteenpäin saa enää 85 % palkkaa siitä, että sairastaa. No, yrittäjällä menee kaikki lyhytaikaiset sairaslomat ”omaan piikkiin”. Huolimatta siitä onko yrittäjä itse vai yrittäjän lapsi sairaana. Ja jos työ on sen luonteista, että se täytyy nimenomaan sinä päivänä saada tehdyksi, se käydään tekemään. Kyllä, sairaana. Ja on hyvä muistaa, että tällaisissa yrityksissä missä työ pitää saada tehdyksi, palkansaajan sairastuessa hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä käy häntä tuuraamassa. Se, onko yrittäjä myös sairaana, on yhdentekevää. 

Julkisten lomien vähentäminen se vasta radikaalilta tuntuukin! Palkallinen kesäloma on enää viitisen viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa kaikkia kesäfestareita edes kiertämään? Jälleen vertailun vuoksi: pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää. Joka päivä, kun ei laskuja lähde asiakkaalle, ei myöskään ole tuloja. Kahden arkipyhän muuttamisesta palkattomaksi en viitsi edes kommentoida. 

Nykyään kuulee usein, että yrittäjät valittavat jatkuvasti. Tällä hetkellä se ei kyllä ole yrittäjät, jotka valittavat. Tällä hetkellä suurin valitus kuuluu ryhmältä, joka väittää että kaikki revitään heidän selkänahoistaan. He eivät kuitenkaan suostu huomaamaan, että maassa on vielä yksi ryhmä, jonka etuja ei aja oikeastaan kukaan. Ja joiden edut ja turvat ovat vielä huomattavasti huonommat. Tähän kohtaan yleensä heitetään, että ”valintakysymyksiä”. Toki näinkin, mutta samalla logiikalla kukaan ei voisi valittaa. Kaikki me olemme työmme valinneet. Olisi vain hyvä huomata, että omien etujen huonontuessa maassa saattaa olla niitä, joilla ei kyseisiä etuja ole ikinä ollutkaan. 

Vaikka se olisi käytännössä mahdotonta, pelkkänä ajatusleikkinäkin on mukava miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän maan pienyrittäjät menisivät yhtä aikaa lakkoon. 

Silloin täällä vasta nesteessä oltaisiin.

Realismia maahanmuuttokeskusteluun

Lauantai 7.2.2015 klo 14.58

Perussuomalainen puolue julkaisi tällä viikolla maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa siitä kuinka Suomeen kohdistuvaa maahanmuuttoa ja sen kontrollointia tulisi kehittää. Itse tutustuin kyseiseen tekstiin muutama päivä sen julkistamisen jälkeen, joten julkisuudessa oli jo siinä vaiheessa ehditty asiasta useiden tahojen toimesta keskustella. Se, että Jussi Halla-Aho oli kyseisen ohjelman päälaatija, ei varmasti ainakaan vähentänyt keskustelua. Poliittisten kilpailijoiden kommenteissa vilisi termejä kuten ”rasismi”, ”vihamielisyys”, ”herrakansa-ajattelu”, ”perustuslainvastaisuus” jne. Mielenkiinnolla aloin siis ohjelmaa lukemaan pohtien löydänkö viitteitä tekstistä näihin asioihin. Seuraavassa otteita ohjelmasta ja kommenttini niihin: 

”Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka on siis pidettävä erillään työperäisen maahanmuuton hallinnoinnista. Suurin osa maahanmuuttajista tulee Suomeen töihin ja osallistuu panoksellaan yhteiskunnan rakentamiseen.”

Mielestäni tämä kohta pitäisi olla sanomattakin selvää. Aivan liian usein nämä kaksi sekoitetaan iloisesti keskenään. Näin saadaan raflaavan kuuloisia kannanottoja, jotka eivät todellisuudessa tarkoita mitään. Esimerkiksi humanitaarisesta maahanmuutosta keskusteltaessa otetaan esiin vanha patruunakulttuuri Finlaysonin ja kumppaneiden johdolla, jotka olivat tietenkin maahanmuuttajia. Se mitenkä 150 vuotta sitten eläneet tehdaspatruunat liittyvät nykypäivän maahanmuuttoon, jää aina hieman epäselväksi. Työperäinen ja humanitaarinen maahanmuutto ovat täysin erillisiä kokonaisuuksia, joita ei pitäisi sekoittaa mitenkään keskenään. Lainauksen toinen lause on hämmentävä: Perussuomalainen puolue ilmaisee virallisessa ohjelmassaan suurimman osan maahanmuuttajista olevan tämän yhteiskunnan rakentajia siinä kuin muutkin! Kuinka avoimesti rasistinen puolue voi näin toimia?

”Maahanmuuton vähentäminen edistää ulkomaalaisten integraatiota, koska tällöin resursseja vapautuu erityisesti haasteellisten yksilöiden ja ryhmien integroimiseen. Myös kantaväestön hyväksyntä harjoitettua maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan kasvaa, kun maahanmuuttoa toteutetaan hallitulla tavalla.”

Meillä ei ole loputtomia resursseja humanitaarisen maahanmuuton toteuttamiseen. Ei ole vaikka kuinka haluttaisiin auttaa. Näin ollen on vain järkevää, että käytämme käytössämme olevat rajalliset resurssit mahdollisimman tehokkaasti. Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että tulokkaiden integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ensiarvoisen tärkeää kaikkien osapuolten kannalta. Tämä onnistuu vain, jos resurssimme kohdennetaan niin, että integrointiin on tarpeeksi resursseja jokaisen tulijan kohdalla. Jälleen toisen lauseen kohdalla ”herrakansapuolue” yllättää peräänkuuluttamalla kantaväestön hyväksynnän tärkeyttä maahanmuuttoa kohtaan. 

”…pakolaiskiintiön koko pitää sopeuttaa yleiseen taloustilanteeseen. Jos valtiontalous on alijäämäinen, menoja rahoitetaan velanotolla ja perustoimintoja leikataan, myös pakolaiskiintiötä on leikattava.”

Onko tämä jonkun mielestä epäselvää? Jos taloutemme sakkaa ja yksinkertaisesti kulutamme enemmän kuin tienaamme, jotain on tehtävä. Joko pitää tienata enemmän tai vastaavasti kuluttaa vähemmän. Koska tuo lisää tienaaminen ei ainakaan lyhyellä välillä onnistu, on välttämätöntä karsia kuluja. Kulujen karsimisessa tärkeintä on kulujen priorisointi. Mikä on ehdottoman välttämätöntä ja mikä ei? Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa karsimme jo yhteiskunnan peruspalveluita, kuten turvallisuutta ja terveydenhuoltoa. Näin ollen on melko kyseenalaista kuvitella, että olisi kuluja joita ei mitkään leikkaukset koske. 

”Suomalaisia työnantajia pitäisi nykyistä enemmän kannustaa palkkaamaan työttömiä suomalaisia tai maahanmuuttajataustaisia nuoria sen sijaan, että työvoimaa alettaisiin hakea maamme rajojen ulkopuolelta. ”

Olipa rasistinen ja muukalaisvihamielinen heitto Perussuomalaiselta puolueelta kannustaa suomalaisia työnantajia palkkaamaan maahanmuuttajataustaisia nuoria. Ajatus nyt vaan siitä, että meidän pitäisi kärrätä työvoimaa muualta samaan aikaan kun maassamme on satojatuhansia työttömiä, on absurdi. 

”Lisäksi tällaiset maahanmuuttajat tulee hajasijoittaa eri puolille Suomea sinne, missä heidän asumisensa voidaan edullisimmin järjestää. ” … ”Omilla varoillaan hän luonnollisesti on oikeutettu valitsemaan itse asuinpaikkansa.”

Kun resurssit ovat rajalliset, onko typerää hakea kustannustehokuutta? Onko mitään järjellistä syytä, että ihmisiä sijoitetaan maan ylivoimaisesti kalliimmalle alueelle? Käsittääkseni maassamme olisi tilaa myös muualla, missä asuntojen hinnat olisivat murto-osan pääkaupunkiseudun hinnasta. Tätä muualle kuin pääkaupunkiseudulle sijoittamista on julkisuudessa arvosteltu Suomen perustuslain vastaiseksi, koska jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa ja oikeus liikkua vapaasti maassamme. Itse uskoisin, että perustuslaki viittaa ihmisten oikeuteen asua missä haluaa nimenomaan silloin kun he itse kustantavat asumisensa. On melko outo ajatus, ettei valtio voisi määrätä asunnon sijaintia, johon valtion kustannuksella ihminen muuttaa. 

”Tasa-arvon tulee tarkoittaa mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksien tasa-arvoa. Ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen. Yhteiskunnan on tarjottava kaikille samat kouluttautumismahdollisuudet, mutta niiden hyödyntäminen on lähtökohtaisesti yksilön omalla vastuulla.”

Tämä on mielestäni yksi ohjelman parhaista toteamuksista. Nyky-yhteiskunnan yksi suurimpia ongelmia on laajalle levinnyt ajattelutapa siitä, että yhteiskunnan tulee tarjota kaiken hopeatarjottimella. Jos yksilö ei saa haluamaansa, syy on yhteiskunnan eikä yksilön vähimmässäkään määrin. Tällainen ajattelu ei ole mitään muuta kuin turmiollista. Yhteiskunnan tehtävä on nimenomaan tarjota jäsenilleen yhtäläiset mahdollisuudet, ei muuta. Mahdollisuuksien käyttäminen on itsestä kiinni, ei yhteiskunnasta. Tämä on tasa-arvoa. 

”Turvapaikkamenettely on tarkoitettu henkilöille, jotka kokevat kotimaassaan vainoa. Jos humanitaarisin perustein oleskeluluvan, ja mahdollisesti myöhemmin kansalaisuuden, saanut lomailee kotimaassaan, lähettää sinne lapsiaan ”kulttuuria oppimaan”, tai pahimmassa tapauksessa osallistuu siellä sotatoimiin, voidaan päätellä, että hän itse ei pidä lähtömaataan liian vaarallisena. Tällaisissa tapauksissa suojeluntarpeen tulee katsoa päättyneen ja oleskelulupa pitää peruuttaa.”

Jos minua tai perhettäni vainottaisiin jossain päin maailmaa, itse en lähtökohtaisesti lähtisi lomailemaan kyseiseen paikkaan. Saati lähettäisi lapsiani. Tästä ei varmaan sen enempää tarvitse kommentoida. Mitä tulee sotatoimiin osallistumiseen ulkomailla ilman Suomen valtion mandaattia, pitäisi se kriminalisoida ja maahan paluu estää tällaisilta henkilöiltä. 

”Ulkomaalaislain mukaan se, että ulkomaalainen toistuvasti turvautuu toimeentulotukeen, on peruste oleskeluluvan lakkauttamiselle. Kuitenkin sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö estää toimeentulotukipäätöksiä tekevää viranomaista ilmoittamasta tällaisista asiakkaista ulkomaalaisviranomaisille.”

Suomen viranomaiset eivät pysty kommunikoimaan toistensa kanssa, ja näin ollen eivät pysty toteuttamaan tehtäviään Suomen lain mukaisesti. Tähän täytyy tulla välitön muutos, jotta viranomaiset pystyvät hoitamaan tehtävänsä.  

”Vain selkeä ja läpinäkyvä tieto lopettaa maahanmuuttajien saamiin tulonsiirtoihin liittyvän spekulaation ja mahdollistaa maahanmuuton kustannusten realistisen arvioinnin ja ennakoinnin. ”

Heijastetaan tämä ajatus yritysmaailmaan. Yhtiön tuloslaskelmassa on epämääräinen kuluerä. Yhtiön hallitus kysyy yhtiön toimitusjohtajalta mikä tämä kulu on? Toimitusjohtaja toteaa, että ”ei oikein tiedä, on vaikea arvioida mistä se tulee, tuo luku ei varmaan edes käsitä kaikkea, jne jne.”. Mikä olisi lopputulos? Toimitusjohtaja etsisi uusia töitä! Ei voi olla olemassa kuluja, joista kukaan ei osaa esittää vedenpitäviä lukuja. Mikään ei edistä huhuihin ja epämääräisiin tietoihin perustuvia ennakkoluuloja niin paljon kuin tällainen toiminta. Miten voi olla, että jälleen kerran ainoastaan ”rasistipuolue” vaatii kustannusten läpinäkyvyyttä, jotta vääriin tietoihin perustuvat ennakkoluulot saataisiin karsittua!?

”… kehitysyhteistyön tavoitteeksi pitäisi ottaa kestävä kehitys kohdemaissa.”… ”Käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että apua vastaanottava maa ei saa samanaikaisesti käyttää suhteettomasti omia varojaan asevarusteluun tai hallitsevan eliitin ylellisyysmenoihin. Hyvä hallinto, oikeusvaltio ja kansalaisvapaudet ovat kehitysmaiden taloudellisen nousun avaimia. ”

Afrikan maiden talouksien nousu omille jaloilleen olisi kaikkien etu. Tässä ei ole mitään epäselvää. Nykyisellä kehitysavulla niin ei tule tapahtumaan. Onko joku eri mieltä siitä, että suomalaisen veronmaksajan rahoja ei tulisi käyttää ihmisoikeuksia polkevien diktaattorien asehankintoihin tai moottoriveneisiin? 

”… EU:n tulee puuttua siihen (Afrikan väestökasvun myötä kasvava köyhyys) edistämällä taloudellista toimeliaisuutta, hyvää hallintoa sekä tyttöjen ja naisten asemaa Afrikassa. Avainsana on tulosvastuullinen ja tiukasti ehdollinen kehitysapu.”

Onko väärin vaatia edes jonkinlaista tulosvastuullisuutta niistä miljardeista, joita kyseiseen maanosaan on lähetetty? Tulosvastuullisuus nimenomaan edistäisi ja motivoisi avunsaajia tekemään sitä tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Naisten aseman parantaminen on todistetusti avain yhteiskunnan demokrattiseen ja tasa-arvoiseen kehitykseen. 

”Suomen on pysyttävä avoimena yhteiskuntana niille, joilla on kyky ja halu huolehtia omista asioistaan ja elää talossa talon tavalla.”

Elä elämääsi lakeja ja tapoja kunnioittaen niin olet tervetullut! Rasistista? No ei. 

Lopputulemana voidaan todeta, että kyseinen ohjelma on realistinen, reaalimaailmaan pohjautuva, välttämätön sekä toteutuessaan tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta lisäävä. Eri mieltä saa olla, kunhan:

 1. lukee kyseisen ohjelman ennen kuin kommentoi 

2. perustelee mielipiteensä

Mihinkään perustumattomia heittoja rasismista, herrakansa-ajattelusta ja muusta hölynpölystä toki sananvapauden nimissä voi esittää, mutta suosittelisin harkitsemaan vaikka vain oman uskottavuuden säilyttämiseksi. 

Euro-junan päätepysäkki

Tiistai 30.12.2014 klo 12.44

Viimeisimmät uutiset Kreikan poliittisesta myllerryksestä on nostanut jälleen kerran yhteisen valuuttaliittomme euron ja sen toimivuuden ihmisten huulille. Euro valuutta-alueena rikkoo useaa keskeistä talousoppia toimivista valuuttaliitoista. Ensinnäkin yhteiseen valuuttaan kuuluvat jäsenet olisi hyvä olla suunnilleen samalla tasolla taloudelliselta profiililtaan. Näin ei tietenkään euro-alueen kohdalla ole, koska euroon on poliittisista syistä hyväksytty jäsenmaita joiden ei siihen olisi pitänyt kriteerien mukaan päästä. Tämä on johtanut vääjäämättä tilanteeseen, jossa eri alueet ovat kärsineet ns. liian vahvasta valuutasta, joka on heijastunut heidän talouteensa mm. viennin heikentymisenä. Euro-alueen sisäisen taloudellisen eriarvoisuuden myötä alueen maat voidaankin nykyään lukea kahteen kastiin: ”varakkaisiin” ja ”ongelmissa oleviin”.  Ja näiltä varakkailta, joihin Suomi vielä luetaan, odotetaan heikompien taloudellista avustamista ”yhteisen hyvän nimissä”. Tämä tulonsiirtokehitys tulee todennäköisesti vain voimistumaan tulevaisuudessa, esimerkiksi Etelä-Euroopan maiden velanottotahti alkaa olla päätähuimaavalla tasolla, joka ei voi kestää loputtomiin. Voidaan siis olettaa, että yhteisvastuupolitiikka tulee jatkumaan, todennäköisesti voimistumaan. 

Euron selkeä haitta Suomen kannalta on myös kontrollin puute omaan valuuttaan. Euron arvon kontrollointi ei ole Suomen käsissä eikä näin ollen käytettävissä suhdannevaihteluiden tasaamiseen devalvoinnin myötä. Ja koska valuutalle ei pystytä suorittamaan ulkoista devalvointia, syntyy maassamme sisäistä devalvaatiota eli palkkatason alenemista, kustannusten nousua, ostovoiman heikkenemistä jne. Tämä kehitys on jo kaikkien nähtävissä joka puolella Eurooppaa. 

Merkittäviä positiivisia puolia nykyiseen euroon kuulumiseen on haastavaa löytää. Voidaan siis todeta, ettei Suomen jäsenyys nykyisessä valuuttaunionissa ole tämän maan tai sen ihmisten kannalta kannatettava asia ja näin ollen pitäisi välittömästi aloittaa toimet siitä irtaantumiseen ja vaihtoehtojen kartoittamiseen. Yhtenä vaihtoehtona voitaisiin pitää esim. yhteisen Pohjoismaisen valuuttaliiton perustamista, mutta tämä ei tuskin ole mahdollista ainakaan nopealla aikavälillä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi palaaminen omaan kelluvaan valuuttaan. Näin saisimme kontrollin takaisin ja pystyisimme aloittamaan tarvittavat toimenpiteet taloutemme voimistamiseksi. Euro voisi käytännön syistä olla jonkin aikaa rinnakkaisvaluuttana, mutta tavoitteena tulisi olla siitä täydellinen irtautuminen. 

Tämänhetkisessä Euroopan taloustilanteessa voidaan nähdä, että omaa valuuttaa käyttävät valtiot ovat selvinneet taantumasta keskimääräisesti muita paremmin. Tästä huolimatta esim. korkotaso kyseisissä maissa ei ole suurempi kuin euro-maissa, vaikka korkojen nousulla halutaan pelotella omaan valuuttaan siirtymisen negatiivisena puolena. 

Euro on kuin juna, jonka raiteet päättyvät mereen. Junan kuljettajina toimivat ovat vauhtisokeudessaan mahdotonta enää vakuuttaa pysäyttämään junaa, he päinvastoin lisäävät vauhtia. Kysymys kuuluu mitä tekee matkustajavaunussa istuva Suomi? Nyt tarvitsemme rohkeita päätöksiä ja toimintaa päätösten mukaisesti. Käsien päällä istuminen saa riittää. Miksi Suomi jättäytyisi valuuttaliittoon, joka on Suomelle ja ennen kaikkea suomalaisille ihmisille selkeästi haitallinen? Miksi me istuisimme edelleen junassa, kun raiteet loppuvat?