Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 7257 128
harrivuorenpaaps@gmail.com

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:48894 kpl

Demokratia työpaikalla

Keskiviikko 8.8.2018 klo 14:00

Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti eilen 7.8. kolumnin ”Työpaikan tyranniasta”. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.

Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole ”ainoastaan töissä täällä”. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.

Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla ”vain töissä”. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että ”demokraattisesti” johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.

Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, työllisyys, demokratia

Lähidemokratian joutsenlaulu

Tiistai 25.10.2016 klo 15:22

Maakuntauudistus etenee. Näinä päivinä kunnat antavat vastauksia ministeriön kyselyyn, jossa kunnat kertovat omia kantojaan uudistuksen linjauksista. Uudistuksessa on paljon ongelmakohtia, mutta ehkä huolestuttavin on ns. lähidemokratian massiivinen kaventuminen, erityisesti pienten kuntien osalta.

Mitä tämä tarkoittaa? No, kuten tiedämme, ensimmäiset maakuntavaalit tullaan pitämään alkuvuodesta 2018 presidentinvaalien yhteydessä. Uusi maakuntavaltuusto tullaan valitsemaan niin, että mitään erityistoimia ei tulla tekemään sen eteen, että varmistuttaisiin pienten kuntien edustuksesta uudessa elimessä. Tämä on suoraan todettu ministeritasolta. 

Toki on demokraattista, että ihmiset valitaan sen mukaan kun saavat ääniä, mutta on itsestään selvää, että isojen kaupunkien edustajat tulevat saamaan ääniä huomattavan paljon enemmän kuin pienten kuntien. Mikä taas johtaa väistämättä siihen, että isojen kaupunkien edustus tulevassa maakuntavaltuustossa on merkittävä, pienten edustus jotain minimaalisen ja mitättömän välissä. Pienten kuntien edustajat tulevat olemaan vähän kuin Suomen edustajat Euroopan Unionissa: istutaan kyllä niissä kuuluisissa päättävissä pöydissä, mutta niin pienellä jakkaralla, ettei kukaan kuule tai näe. Sitten kun vielä muistetaan se asia, että tuleva maakuntavaltuusto tulee valitsemaan uuden maakuntahallituksen, johon pienen kunnan edustajalla on todennäköisesti vielä vähemmän asiaa kuin valtuustoon, on vallan keskittäminen isoille kaupungeille saatu mukavaan päätökseen. 

Voidaan tietysti ajatella, että demokratiassa isommalla joukolla tuleekin olla suurempi vaikutusvalta kuin pienemmällä. Toki näin. Mutta jos asiaa ajatellaan sen pienen kunnan kuntalaisen näkökulmasta, joka on tähän saakka voinut ottaa asiassa kuin asiassa yhteyttä siihen oman kunnan tuttuun valtuutettuunsa, asia on hieman eri. Monessa asiassa tämä tuttu valtuutettu joutuu tulevaisuudessa levittelemään käsiään ja toteamaan, että ”nämä asiat päätetään siellä maakunnassa”. 

Suomessa on pitkään pidetty hyvänä asiana sitä, että päätöksenteko tapahtuu mahdollisimman lähellä niitä ihmisiä, joihin päätökset vaikuttaa. Tämä on ollut jopa keino saada ihmisiä innostumaan kuntapolitiikkaan lähtemisestä, kun pääsee vaikuttamaan ”oman kunnan asioihin”. No, kohtapa ei enää pääsekään.

Onko tämä suotuisaa kehitystä? Jos on, niin kenen kannalta? 

Ei ainakaan sen epätietoisen kuntalaisen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maakuntauudistus, lähidemokratia

Pärjäävätkö sote-uudistuksessa parhaiten lobbaavat kunnat?

Tiistai 17.5.2016 klo 20:39

Sote-uudistuksesta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula oli tänään vierailulla Pirkkalassa kertomassa uusimmista sote-uudistuksen linjauksista. Kuten ministeri itsekin totesi, paljon on vielä tehtävää ja monesta osa-alueesta riittää vielä keskusteltavaa. Itse haluaisin nostaa esille asian, josta ei vielä kauheasti ole puhuttu ja joka kuitenkin on jo selkeästi päätetty. Tämä asia on tulevien maakuntavaltuustojen keskeinen rooli sotessa.

Ministerin puheista sai täysin selkeästi sen kuvan, että maakuntavaltuusto on jatkossa se joka päättää. Piste. Kuntien epämääräinen rooli tulee olemaan toteutuksen valvominen. Millä keinoin, kukaan ei tiedä. Ja kun kysyttiin, miten tullaan tulevissa maakuntavaaleissa varmistamaan pienten kuntien edustus maakuntavaltuustossa, oli vastaus, että ei mitenkään. Maakuntavaltuustossa päättävät kuulemma ”ihmiset, ei kunnat”. 

Ja tästä päästään siihen todelliseen huolenaiheeseen eli lähidemokratian massiiviseen kaventumiseen erityisesti pienissä kunnissa. Ministerillä on mitä ilmeisimmin sellainen kuvitelma, että tulevat maakuntavaltuutetut ovat jonkinlaista uutta poliitikko-rotua, sellaista joka ei aja oman kunnan etua vaan sen sijaan ajattelee objektiivisesti koko maakunnan etua. Ajatus on kaunis, mutta itse en usko tähän hetkeäkään. Mielestäni on täysin selvää, että maakuntavaltuustossa olevat ihmiset ajavat ensisijaisesti oman kuntansa tai kaupunkinsa etua. Minkään muun ajatteleminen on täysin naiivia. 

Eli mitkä tulevat olemaan pienen kunnan aseet vaikuttaa maakuntavaltuustossa päätettäviin sote-asioihin, jos kyseisessä konklaavissa istuu 0-2 edustajaa omasta kunnasta? Ministeri jo aika selkeästi rivien välissä sen kertoikin: ”Alkakaa nyt ihmeessä nopeasti vaikuttaa niihin ihmisiin ja niissä pöydissä, jotka tulevat esim. päättämään siitä, kenen terveyskeskus jää ja kenen ei”. Eli toisin sanoen pienen kunnan täytyy alkaa lobbaamaan ja yrittää kaikin keinoin vaikuttaa maakuntavaltuustossa istuviin isojen kaupunkien edustajiin, että josko he voisivat tuon meidän terveyskeskuksen säilyttää. Vääjäämätön lopputulos tässä on tietenkin se, että tämä poliittinen lobbaus siirtyy takahuoneisiin, saunatiloihin sekä muihin virkistystilaisuuksiin. Mihin tahansa, jossa saadaan maakuntavaltuutetut suosiolliselle päälle juuri meidän kunnan asiaa kohtaan. 

Kunnissa valmistellaan juuri seuraavien vuosien talousarvioita. Olisiko nyt korkea aika lisätä budjettiin kohta ”lobbausrahat”?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, maakunta, demokratia