Parempaa verovälttelyä?

Torstai 30.1.2020 klo 11.47

Minua on jo pitkään mietityttänyt eräs yritystoiminnan ulkomaille siirtämiseen liittyvä väite: kun siirrät toimintasi edullisemman yritysverotuksen maahan, olet yhtä kuin veronkiertäjä tai verojen välttelijä. ”Viet vanhusten rahat”, kun et maksakaan verojasi Suomeen vaan siihen maahan, jossa yritystoimintaa harjoitat.

Kuitenkin samaan aikaan Suomesta lähtee jatkuvasti ulkomaille palkansaajia paremman palkan ja edullisemman verotuksen perässä. Eli toisin sanoen suuremman käteen jäävän rahan perässä. Tätä ei taasen pidetä mitenkään outona tai vääränä. Päinvastoin, tämä on jopa eräänlaista suomalaisen osaamisen viemistä maailmalle. Kukaan ei mainitse sanallakaan, että ihan samalla lailla ne veroeurot tässäkin kuviossa valuvat jonnekin muualle kuin kotimaahan.

Minun mielestäni kumpikaan näistä ei pitäisi olla tuomittavaa. On vain luonnollista, että ihmiset etsivät parasta mahdollista ”tuottoa” omalle työpanokselleen. Ja jos haluamme, että yritykset pysyvät Suomessa maksamassa veroja, on meidän ihan oikeasti paneuduttava siihen miksi he näin tekisivät.

Pakottamaan jääminen tai muualle lähtijöiden haukkuminen ei todellakaan ole ratkaisu. Ratkaisu on katsoa mitä ne maat, johon yritykset meiltä lähtevät, tekevät meitä paremmin yritysten toimintaedellytysten kannalta.

Verotuksesta voitaisiin vaikka aloittaa.

Tulorekisteri tappaa yhdistykset

Sunnuntai 17.3.2019 klo 19.33

Vuoden alusta voimaan tullutta tulorekisteriuudistusta on arvosteltu monilla tavoin. Yksi huolestuttavimmista ilmiöistä on tulorekisterin vaikutukset yhdistystoimintaan. Uudistuksen myötä verottaja vaatii, että esim. kaikki yhdistyksien järjestämästä kilpailutoiminnasta saadut palkinnot tulee ilmoittaa verottajalle. Aikaisemmin on noudatettu sadan euron rajaa eli sitä pienimpiä palkintoja ei ole tarvinnut ilmoittaa.

Mihin tämä sitten on johtanut? Se on johtanut siihen, että yhdistyksille ja seuroille on tullut huomattava määrä byrokratiaa lisää. Ja ne jotka eivät tätä byrokratiaa hallitse, joutuvat sen hoitamaan ostopalveluna. Tämä on johtanut jo monissa seuroissa ja yhdistyksissä siihen, että moni varsinkin pieni toimija harkitsee vakavissaan toiminnan lopettamista. Suomi on aina ollut yhdistysten luvattu maa ja yhdistystoiminta on ollut monelle iso osa elämää. Yhdistysten järjestämä toiminta ja esim. kilpailut ovat monille tärkeitä ja odotettuja tapahtumia. Nyt tämä kaikki on vaakalaudalla, koska verottaja vaatii ilmoituksen pilkkikisasta voitetusta 50 euron kalastusvälineestä

Onko tässä mitään järkeä ja kuka tästä hyötyy? Tuskin kukaan. On vaikea kuvitella, että nämä muutaman kympin kilpailupalkinnot näyttelevät minkäänlaista roolia tämän maan verokertymässä.

Mitäpä jos pidettäisiin yhdistystoiminta voimissaan ja seurojen järjestämät kilpailut edelleen ihmisten kalentereissa ja lopetettaisiin tämä järjettömyys?

Yksinyrittäjän verotuksen järjettömyys

Maanantai 4.6.2018 klo 15.44

SDP jatkaa suklaan jakamista yrittäjille, ehdottamalla verolinjauksissaan listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotuksen kiristämistä niin, että kevyesti verotettua osinkoa voisi nostaa yrityksestä määrän, joka on neljä prosenttia yrityksen nettovaroista nykyisen kahdeksan prosentin sijaan.

Tähän ehdotukseen olisi hyvä tuoda näkökulma, joka tänä päivänä on melkoisen yleinen eli yhden ihmisen osakeyhtiön näkökulma. Tällaisia osakeyhtiöitä, joissa on töissä ainoastaan yrittäjä itse, on melko lailla. Miten verotus siis heidän kohdallaan kulkee.

Otetaan esimerkiksi juuri aloittanut yhtiö eli ensimmäisen tilikauden käynyt. Näissä yhtiöissä liikevaihto on harvemmin yli 200 tuhatta euroa ja liikevoitto pyörii usein 5- 10 % tienoilla eli sanotaan tässä tapauksessa 20 tuhatta euroa. Jos tulos ennen veroja on siis 20 tuhatta euroa, on yrittäjällä käytännössä kaksi mahdollisuutta:

1. Maksaa tuloksesta yhteisövero ja jakaa osinkoja
2. Maksaa itselleen lisäpalkkaa tuon 20 tuhannen euron verran ja tehdä nollatulos

Kumpi on kannattavampaa verotuksellisesti? Yhteisövero on 20 % eli 4000 euroa. Oletetaan, että yrittäjän ansiotuloveroprosentti on 25 %. Jos hän tämän jälkeen haluaa jakaa osinkona kaikki loput 16 000 euroa, maksaisi hän veroja seuraavasti:

-          8 % nettovarallisuudesta (1280 eur) hän maksaisi pääomatuloa 30 % osuudesta eli 96 euroa.

-          8 % ylimenevästä osuudesta hän maksaisi ansiotuloveroa 75 % osuudesta eli 2760 eur.

-          Näin ollen hän maksaisi henkilökohtaisessa verotuksessaan osingoista veroa yht. 2856 eur, joka on n. 17,9 % 16 000 eurosta.

Eli henkilökohtaisessa verotuksessaan hän siis maksaisi 7,1 prosenttiyksikköä pienempää veroa osinkoja jakamalla kun mitä hän maksaisi suoraa palkkaa nostamalla. Tämä on se kohta missä demarit huutavat yrittäjien suosimisesta. Asia mikä aktiivisesti unohdetaan, on jo tästä summasta maksettu yhteisövero. Aivan, se on yhtiön maksamaa, ei yrittäjän. Ja kyllä, yhtiö on oma juridinen henkilönsä. Mutta tästä huolimatta, käytännössä myös tämän veron maksaa yrittäjä!

Eli lisätään se yhtälöön. Huomataan, että alkuperäisestä yrittäjän keräämästä 20 tuhannen euron voitosta maksetaan veroina 4000 eur + 2856 eur = yht. 6856 eur. Tämä on n. 34,3 % 20 tuhannesta eurosta. Jos yrittäjä olisi maksanut tuon 20 tuhatta euroa palkkana itselleen, olisi vero ollut 5000 euroa eli 1856 euroa vähemmän, koska yhteisöveroa ei olisi maksettu ollenkaan. Vaikka progressio olisi nostanut yrittäjän ansiotuloveroprosentin 30 %:iin, olisi hyöty edelleen 1408 euroa palkan hyväksi.

Mihin tämä sitten johtaa? Tämä johtaa siihen, että esimerkin kaltaisten yritysten ei yksinkertaisesti kannata tehdä voittoa. Jos haluaa vahvistaa tasettaan, mikä sinällään olisi järkevää, se maksaa tuhansia euroja. Eli siis hetkinen nyt? Yrittäjä joutuu maksamaan valtiolle siitä, että hän haluaa vahvistaa oman yrityksensä tasetta itse ansaitsemillaan rahoilla. Kyllä, juuri näin. Vaikka senttiäkään ei olisi vielä yrittäjän omaan taskuun tullut. Se että yrittäjä ei verotuksellisista syistä halua vahvistaa yrityksen tasetta, ei ole hyvä asia. Se tekee yhtiöstä huomattavan paljon haavoittuneemman huonojen aikojen osalta sekä huonontaa esim. yhtiön mahdollisuutta saada vierasta pääomaa.

Näin ollen huomaamme, että demareiden ehdotus on esimerkkiyrityksen kannalta jotain typerän ja merkityksettömän väliltä. Niin kauan kun yhtiön tulosta verotetaan ensin yhtiöltä ja sen jälkeen yrittäjältä näkemättä, että verotettava on käytännössä sama, luodaan kynnys yhtiön orgaaniselle kasvulle, joka parhaassa tapauksessa luo lisätyöpaikkoja.

Niitä oikeita lisätyöpaikkoja. Ei mitään tempputöitä, joilla parannetaan työllisyyslukuja.

Kysymys Antti Rinteelle aliverotuksesta

Maanantai 15.8.2016 klo 15.45

Sdp:n kansanedustaja Pia Viitanen esittää, että hallituksen tulisi ottaa käyttöön ”vielä hyödyntämättömät tulovirrat valtion budjetissa”. Hänen mukaansa esim. finanssisektori on ”aliverotettu” ja näin ollen sieltä löytyisi kivasti lisää verotettavaa. Jutussa esitetään mm. seuraavia ajatuksia: 

” Sipilän hallituksen kannattaisi nyt ottaa pieni askel veropohjan laajentamisen suuntaan.”

”Tämä (finanssisektori) olisi hänen mukaansa samalla varsin oikeudenmukainen tulonlähde, sillä monet sopimuksiin sijoittajat ovat hyvin varakkaita.”

”Hän peräänkuuluttaakin hallitukselta nyt kaikkien kivien kääntämistä valtion budjetin tulopohjan laajentamiseksi. Valtion taloudellinen liikkumavara on Viitasen mukaan hyvin pieni ja siksi nyt tarvitaan fiksuja uusia avauksia.”

Eli jos nyt todellakin tarvitaan ”fiksuja uusia avauksia” ja Sdp on valmis ”kääntämään kaikki kivet” valtion tulopohjan laajentamiseksi, onko Sdp ja Antti Rinne vihdoinkin valmis keskustelemaan ammattiyhdistysliikkeiden verovapaudesta? Vai onko tämä se kivi, jota ei saa kääntää? Antti Rinne suosii itse eduskunnassa kysymyksiä esittäessään usein tyyliä ”vastatkaa kyllä tai ei”. Nyt olisi mielestäni korkea aika häneltä itseltään kysyä em. mainittu kysymys juurikin näillä saatesanoilla.

Viitanen jatkaa: ”En voi ymmärtää, että hallitus jättää tässä taloustilanteessa selviä tulonlähteitä huomioitta.”

En minäkään. 

Ammattiliittojen kohtuulliset osinkojuhlat

Keskiviikko 9.3.2016 klo 23.02

Vasemmistopuolueet ja eritoten ammattiliitot ovat kovin sanoin arvostelleet suomalaisten yhtiöiden osingonjakoa aikana, jolloin tavallisilla ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa ja työpaikkoja menetetään jatkuvasti. Yksi liitoista käynnisti jopa kampanjan asian tiimoilta, ja nimesi sen ”Osinkojuhlat 2016”. Kampanjassa mainitaan mm. seuraavaa: 

”….tämän kevään osingot voivat olla kaikkien aikojen suurimmat. Ja tämä tilanteessa, jossa liki kaikilta muilta yhteiskuntaryhmiltä odotetaan joustamista ja uhrautumista.”

”…yksi kampanjan tavoitteista on herättää yhteiskunnallista kohtuullisuuskeskustelua.”

Kauniita lauseita. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että kauniit lauseet eivät taida koskea liittoja itseään. Muun muassa Iltasanomat uutisoivat, kuinka vuokrajätti VVO on nostanut maksamiaan osinkoja samaan hulppeaan vauhtiin kuin vuokriaan. Jutusta ilmenee, että VVO:n maksamat osingot ovat nousseet v. 2004 5,7 miljoonasta eurosta vuoden 2015 37 miljoonaan euroon. Eli siis viime vuonna maksettiin yli kuusinkertainen osinko verrattuna vuosikymmen sitten maksettuihin osinkoihin. Samaan aikaan asuntojen vuokrat ovat nousseet jatkuvasti. 

Ja kelle näitä osinkoja maksetaan?  Jutussa todetaan näin:

” Viimeisten 12 vuoden aikana Suomen suurin yksityinen vuokranantaja on tulouttanut omistajilleen yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Siitä reilu puolet on mennyt ammattiliitoille, joista suurin osa on SAK:laisia liittoja.”

Ketään ei varmasti yllätä, että yksi omistajista on juuri em. kampanjan aloittanut liitto. Ja jotta ”kohtuullisuus”, ”joustaminen” ja ”uhrautuminen” saadaan vielä paremmin keskusteluun mukaan, on muistettava, että ammattiliitot ovat yleishyödyllisiä liittoja, jotka eivät maksa penniäkään veroa osingoistaan. 

No niin, kohtuullisuuskeskustelu” alkakoon!

Hyvätuloisen kyykytys

Keskiviikko 3.6.2015 klo 16.13

Uusi hallitusohjelma puhuttaa tällä hetkellä kiivaasti ympäri sosiaalista mediaa. Erityisesti leikkaukset ja tulkinnat kaikkien osallistumisesta yhteisiin talkoisiin ovat olleet tapetilla. Itseni on nyt pakko puuttua yhteen hokemaan, jota tällä hetkellä hoetaan enemmän kuin mitään muuta: hyvätuloiset eivät osallistu! Tällä pyritään siis sanomaan, että hyvätuloisten pitäisi osallistua yhteisiin taloustalkoisiin huomattavasti enemmän kuin nyt ja että ainoastaan pienituloiset kantavat raskaitten aikojen painon selässään!

Ihan ensimmäiseksi näitä väitteitä tarkasteltaessa on syytä jälleen kerran laittaa termit ojennukseen. Kuka on hyvätuloinen, kuka huonotuloinen ja kuka on rikas? Erilaisia raja-arvoja on varmasti esitetty paljonkin, mutta olennaista tässä keskustelussa olisi tajuta ero hyvätuloisen ja rikkaan välillä. Tällä hetkellä molemmat ryhmät paiskataan armotta tuohon pienen ihmisen kurimusta edesauttavien paholaisten ryhmään, jotka eivät kanna korteensa kekoon yhteisen hyvinvointivaltiomme puolesta. 

Teen oman määritelmäni ja totean, että yli 50 000 euroa ansiotuloina vuodessa tienaava voi sanoa olevansa ihan hyvin tienaava. Ennen kuin kukaan pillastuu, en väitä, että 45 000 tienaava olisi pienituloinen. Ohimennen huomautettakoon, että itse en ole määritelmän mukainen hyvätuloinen. Hieman ihmisen vähennyksistä riippuen, 50 000 euroa ansiotuloina tienaavan ansiotuloveroprosentti on suunnilleen 30-35 %. Tästä ylöspäin progressio huolehtii, että ehkä n. 80 000 vuosituloilla aletaan makselemaan jo reilusti yli 40 % veroa. 100 000 euroa tienaavan kohdalla voidaankin jo todennäköisesti todeta, että n. puolet tienesteistä menee veroihin. 

Tästä tullaankin siihen perustavaa laatua olevaan kysymykseen: Voiko joku väittää, että ihminen, joka laittaa joka toisen työllään tienaamistaan euroista yhteisen hyvinvointivaltiomme ylläpitoon, ei kanna omaa korteensa kekoon? Itse väittäisin, että juurikin nämä ihmiset kantavat. Ja voipi olla, että motivaatio tämän jatkamiseen ei ainakaan parane nykyisellä leimaamisella. Rikkaan ja hyvätuloisen niputtaminen samaan joukkoon on yhtä virheellistä kuin pienyrittäjän ja pörssiyhtiön suuromistajan niputtaminen samaan kastiin. 

Se, pitäisikö oikeasti rikkaiden osallistua enemmän ja millä lailla, on sitten eri keskustelu.