Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 7257 128
harrivuorenpaaps@gmail.com

Harri Vuorenpään tukiyhdistys:
NDEAFIHH
FI88 1782 3500 0036 25

Kaikenkokoiset lahjoitukset otetaan kiitollisuudella vastaan!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:52627 kpl

Terrorists welcome?

Keskiviikko 31.8.2016 klo 11:30

Iltalehti uutisoi tänään tuoreen Irak-raportin julkistamistilaisuudesta, jossa käsitellään Irakin tilannetta, pakolaisuutta ja terrorismia. Julkistamistilaisuudessa puhunut Irakilaiskirjailija Yousif Haddad kertoo jutun mukaan seuraavaa: 

”Hallituksen joukot ovat voittamassa Isisiä Irakissa. Jos niin tapahtuu, taistelijat lähtevät sieltä pois. He eivät lähde sieltä Marsiin, Kuuhun vaan Eurooppaan. Sadoilla heistä on kansalaisuus Euroopassa.

– Suomesta taistelijoita on 50. He kaikki ovat terrorijärjestöjen palveluksessa. He ovat entistä vihaisempia (kun he palaavat). Unelmat on murskattu. Meidän täytyy olla silloin valmiina.”

Hieman epäselväksi jää mihin meidän tulisi hänen mukaansa olla valmiina. Raportin kirjoittaja sosiaaliantropologi Marko Juntunen esittää oman näkemyksensä:

”Tulijat pitäisi ottaa yhteiskunnan jäseneksi, muistuttaa Kiila-palkinnolla viime vuonna palkittu kirjailija.

– Pitää mahdollistaa opiskelu, työnteko – pitää saada heidät oikeasti yhteiskuntaan.”

Eli siis vuosia terroristijärjestön riveissä taistelleet, ties mihin kauheuksiin syyllistyneet, tulisi toivottaa tervetulleeksi takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan ja varmistaa, että heillä on kaikki hyvin. Työ- ja opiskelumahdollisuudet ja ties mitä muuta. 

Siis mitä ihmettä? Minkälaisen viestin me haluamme välittää maailmalle sillä, että meidän mielestämme terrorismi ei ole millään tavalla rangaistava teko? Sen sijaan se näyttä olevan teko, jonka jälkeen tekijä ei ainoastaan armahdeta, vaan sen lisäksi pidetään tärkeänä asiana saada tällainen ihminen osaksi yhteiskuntaamme. 

No, minä olen hieman eri mieltä. Siitä olen samaa mieltä, että meidän tulee olla valmiina. Meidän tulee olla valmiina ”vastaanottamaan” nämä ihmiset, jonka jälkeen meidän tulee varmistaa, etteivät he todellakaan pääse osaksi tätä yhteiskuntaa. He eivät ole sitä ansainneet. 

Minkälainen yhteiskunta vastaanottaa vapaaehtoisesti terroristit ja rikoksista rankaisemisen sijaan tarjoaa hyvää elämää? Toivon todella, ettei ainakaan tämä yhteiskunta. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terrorismi, kotoutus, isis

Orpon puheesta

Maanantai 22.8.2016 klo 17:33

Kokoomuksen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri Petteri Orpo piti suurlähettiläspäivillä puheen, johon on yksinkertaisesti pakko hieman kommentoida. Orpo toteaa seuraavaa:

”Suomen hyvinvointi perustuu kansainvälisyyteen.”

Tästä perusajatuksesta voinemme kaikki olla koko lailla samaa mieltä. Hän kuitenkin jatkaa: 

”…meidän ei pidä aliarvioida sitä, että Suomesta ja Euroopasta löytyy iso joukko ihmisiä, joille kansainvälisyys ja avoimuus ovat uhka. Ihmisiä, jotka haluavat rajat kiinni ja Euroopan unionin hajalle.”

Eli siis keskustelu Euroopan unionista eroamisesta ja rajojen kiinni laittamisesta ovat yhtä kuin kansainvälisyyden ja avoimuuden vastustaminen. Orpo toteaakin, että ”flirttailu” näiden asioiden kanssa on ”vahingollista”. 

No niin. Miten ihmeessä olemme ajautuneet siihen pisteeseen, että kansainvälisyys on sama asia kuin Euroopan unioni? Eikö siis kansainvälisiä suhteita, kauppaa tai investointeja yksinkertaisesti voi olla ilman tähtilipun tuomaa siunausta? Nämä ovat mielestäni valideja kysymyksiä, joita tulisi tarkastella ja joista tulisi keskustella. En väitä omaavani niihin yksiselitteisiä vastauksia, niitä tuskin edes on. Mutta miten ihmeessä vaihtoehdoista keskusteleminen tai niiden esittäminen on vahingollista? Itänaapurissa varmasti osataan vastata tähän…

Mitä tulee rajat kiinni-heittoon, tuskin kukaan vakavasti otettava poliitikko esittää muurin rakentamista rajalle. Mutta jos tällä viitataan esim. vaatimuksiin tiukentuvasta maahanmuuttopolitiikasta, jota naapurimme muuten tekevät kiihtyvällä tahdilla meihin nähden, meidän pitää aivan ehdottomasti puhua siitä kuinka auki ne meidän rajat ovat ja kenelle. Tuo vapaa liikkuvuus ei ole osoittautunut täydelliseksi siunaukseksi ihan kaikille Euroopassa. Mutta tekeekö ihmisestä automaattisesti ”sisäänpäinkäpertyjän” tai ”impivaralaisen”, jos haluat turvata rajasi ja kyseenalaistaa sen, onko EU paras ratkaisu kansainväliselle ja avoimelle Euroopalle. Mielestäni ei  tee. 

Lopuksi Orpo vielä toteaa, että Turkin viisumihelpotukset Eurooppaan ovat edelleen täysin mahdolliset. Turkin syöksyminen totaaliseen diktatuurin ei ilmeisesti tässä kohtaa haittaa. Orpo lopettaa: 

”Olisi meiltä kovin lyhytnäköistä ajaa Turkki kauemmaksi Euroopasta.”

Viimeaikaisten uutisten valossa ei se välttämättä kauhean viisasta ole myöskään Turkkia päästää yhtään lähemmäksi Eurooppaa. 

Lopuksi haluaisin vielä esittää, että sanaa flirttailu ei enää ikinä käytettäisi poliittisessa keskustelussa. 

1 kommentti . Avainsanat: Kansainvälisyys, keskustelu, EU

Kysymys Antti Rinteelle aliverotuksesta

Maanantai 15.8.2016 klo 15:45

Sdp:n kansanedustaja Pia Viitanen esittää, että hallituksen tulisi ottaa käyttöön ”vielä hyödyntämättömät tulovirrat valtion budjetissa”. Hänen mukaansa esim. finanssisektori on ”aliverotettu” ja näin ollen sieltä löytyisi kivasti lisää verotettavaa. Jutussa esitetään mm. seuraavia ajatuksia: 

Sipilän hallituksen kannattaisi nyt ottaa pieni askel veropohjan laajentamisen suuntaan.”

”Tämä (finanssisektori) olisi hänen mukaansa samalla varsin oikeudenmukainen tulonlähde, sillä monet sopimuksiin sijoittajat ovat hyvin varakkaita.”

”Hän peräänkuuluttaakin hallitukselta nyt kaikkien kivien kääntämistä valtion budjetin tulopohjan laajentamiseksi. Valtion taloudellinen liikkumavara on Viitasen mukaan hyvin pieni ja siksi nyt tarvitaan fiksuja uusia avauksia.”

Eli jos nyt todellakin tarvitaan ”fiksuja uusia avauksia” ja Sdp on valmis ”kääntämään kaikki kivet” valtion tulopohjan laajentamiseksi, onko Sdp ja Antti Rinne vihdoinkin valmis keskustelemaan ammattiyhdistysliikkeiden verovapaudesta? Vai onko tämä se kivi, jota ei saa kääntää? Antti Rinne suosii itse eduskunnassa kysymyksiä esittäessään usein tyyliä ”vastatkaa kyllä tai ei”. Nyt olisi mielestäni korkea aika häneltä itseltään kysyä em. mainittu kysymys juurikin näillä saatesanoilla.

Viitanen jatkaa: ”En voi ymmärtää, että hallitus jättää tässä taloustilanteessa selviä tulonlähteitä huomioitta.”

En minäkään. 

2 kommenttia . Avainsanat: Verotus, budjetti, AY-liike

Lälläslää, ei ollut islamisti!

Lauantai 23.7.2016 klo 15:47

Jälleen kerran on tapahtunut järkyttävä viattomiin ihmisiin kohdistuva massamurha, tällä kertaa Saksassa. Eri lähteistä tihkuva tieto on edelleen epämääräistä, todennäköisimmältä tällä hetkellä näyttää, että kyseessä oli mielenterveyspotilas, joka oli saanut ”innostusta” mm. Breivikiltä. Tämä tieto on synnyttänyt erikoisen reaktion. Tämän aamun teemana on ollut nimitellä viime yönä jälleen uutta islamistien iskua pelkääviä ilkkuviksi rasisteiksi ja esitetty tapahtuma jotenkin erilaisena uuden motiivin valossa. Muutama huomio:

1. Viimeaikaisten terrori-iskujen valossa on täysin luonnollista olettaa, että kyseessä olisi ollut jälleen islamistien isku. Jos useiden islamisti-iskujen jälkeen tekijän motiivi onkin jonkin toisenlaisen hulluuden motivoimaa, ei se muuta aikaisemmin tapahtunutta. 

2. En ymmärrä miten tieto siitä, että kyseessä ei ollut tällä kertaa islamistien tekemä isku, huojentaa ketään. Viattomia ihmisiä kuoli jälleen kerran silmittömän hyökkäyksen kohteena. Breivikin ihailu on täysin yhtä sairasta kuin terroristien ihailu. 

3. Fakta, minkä pitäisi olla tämänkin hyökkäyksen jälkeen kaikista tärkein, on se, että Euroopan turvallisuustilanne tavallisen ihmisen silmissä on heikentynyt viimeisen vuoden aikana merkittävästi. Se, että ihmisiä tapetaan silmittömästi, kun he ovat katsomassa ilotulitusta, syömässä McDonaldsissa tai kuuntelemassa konserttia, on todellisuutta, joka iskee vasten kasvoja.

Pelolle ei pidä antaa valtaa. Niinhän sitä on jo rutiininomaisesti muistettu kertoa tämänkin iskun jälkeen. Vaikka pelolle ei pidä antaa valtaa, kyllä tässä hiukka alkaa väkisinkin pelko hiipimään puseroon. Jokaisen iskun jälkeen on mielessä pyörinyt ajatus siitä, että hei, tuo olisi ollut juuri sellainen paikka/tilaisuus, jossa olisin itse saattanut olla perheeni/vaimoni kanssa. Henkilö joka väittää, ettei tämä ole pelottava ajatus, valehtelee. 

Pelolle ei myöskään saa antaa sellaista valtaa, että me vaan odottelemme seuraavaa iskua ja toivomme, ettei omat läheisemme osu seuraavan hullun tielle. Mikä ikinä kyseisen hullun motivaationa onkaan, sillä ei ole väliä.

Tuskin sillä oli väliä uhreillekaan tai heidän omaisilleen. Ei Munchenissa, ei Nizzassa, Ei Brysselissä, ei Pariisissa…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terrorismi, München,

Kauanko olemme valmiita odottamaan EU:n uudistumista?

Keskiviikko 29.6.2016 klo 19:55

Suomen kansanäänestys Euroopan unionin jäsenyydestä on torpattu monella suulla. Syitä on monia: Puhuminen siitä on vastuutonta ja aiheuttaa epävakautta, kansalta on jo kysytty, aika ei ole oikea ja ennen kaikkea pitäisi olla tarkka suunnitelma siitä, mitä tehdään jos tulos olisi eroaminen. Tämä siitäkin huolimatta, että kansanäänestyksen lopputulos voi aivan hyvin olla myös unioniin jääminen. Yleinen konsensus EU-kannattajien leirissä tuntuu olevan se, että nyt pitää unionia uudistaa ja Suomen pitää olla taas kerran niissä kuuluisissa päättävissä pöydissä sitä tekemässä. Unionia pitää kuulemma tehostaa lähemmäksi ihmisiä ja kansallisvaltioita. Tai jotain sinne päin. 

Tätä keskustelua unionin liittovaltiokehityksen hidastamisesta/estämisestä on kuitenkin käyty nyt jo useita vuosia. Ja paljonko se on hidastunut?

Eli käännetäänpä tämä asia toisinpäin. Jos suunnitelma tulee olla, onko näin ollen siis oikein olettaa, että näillä ”unionin uudistajilla” on selkeä suunnitelma siitä kuinka Suomi tulee niissä päättävissä pöydissä tätä tekemään? Kuinka kauan olemme valmiita odottelemaan, että unionin suunta kääntyy takaisin kohti sen alkuperäistä ajatusta? Mitä ovat ne konkreettiset asiat, joiden täytyy muuttua, jotta voimme todeta onnistunemme unionin uudistamisessa? Vai olemmeko valmiita odottelemaan vaikka tuomiopäivään saakka sitä, että josko se kohta?

Loputon status quon vaaliminen vakauden nimissä voi joskus olla myös pelon aiheuttamaa lamaantumista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, Fixit, kansanäänestys

Miksi Suomen EU-uskovaiset pelkäävät kansanäänestystä?

Tiistai 28.6.2016 klo 10:00

Brexitin jälkimainingeissa on syntynyt voimakasta keskustelua siitä, tulisiko myös Suomessa järjestää kansanäänestys jäsenyydestä Euroopan unionissa. Ottaen huomioon, että viimeksi suomalaisilta kysyttiin EU-jäsenyydestä pari vuosikymmentä sitten, olisi ehkä syytä. Varsinkin kun unioni on jotain ihan muuta kuin viimeksi äänestettäessä mainostettiin. 

Vähemmän yllättäen ajatus on tyrmätty saman tien, jopa hyvin korkeilta tahoilta. Turha sitä kai on kansalta kysyä. Varsinkin kun juuri kysyttiin pari vuosikymmentä sitten. Brittien halu uusia muutama päivä sitten suoritettu äänestys on monella suulla todettu perustelluksi vaateeksi, mutta suomalaisilta ei tarvitse ilmeisesti kysyä edes kerran vuosikymmenessä onko kukaan täällä tullut katumapäälle.

Hämmentävintä tässä on kuitenkin se, että samoilla EU-kannattajien suilla vakuutellaan, että suomalaiset ovat niin fiksuja ja koulutettuja, että varmasti ovat unionin kannalla. Ei epäilystäkään. Onko siis joku syy, miksei unioniuskovaiset halua ottaa itselleen ”varmaa voittoa” kansanäänestyksestä. Sillähän sitä sitten tukkisi kriitikkojen suun pitkäksi aikaa, kun Suomen EU-myönteinen kansa antaisi siunauksensa. 

Vai voisiko kuitenkin olla niin, että tietyissä piireissä pääministeriä myöden on puseroon hiipinyt epäilys, että Suomenkin kansa saattaisi äänestää ”väärin”? 

Vähän niin kuin britit. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: EU, Brexit, Fixit, kansanäänestys

Ylpeys kotimaasta syntiä vasemmistolle

Perjantai 17.6.2016 klo 15:52

Vasemmistoliitto esittää uudessa tavoiteohjelmassaan seuraavaa:  

”Kansallismielisyyden ja äärioikeiston nousu ympäri Eurooppaa torjutaan johdonmukaisella vasemmistolaisella politiikalla.”

Vaikka todennäköisesti olen eri mieltä vasemmiston kanssa äärioikeiston määritelmästä, ensimmäisen kohdan ymmärrän. Kaikkien ääriliikkeiden torjuminen on tärkeää yleisen turvallisuuden kannalta. Mutta asia, mitä en ymmärrä alkuunkaan on tarve ”torjua kansallismielisyys”!

Miten voi kansallismielisyys olla niin negatiivinen asia, että pitää torjua? Onko siis kaikki ylpeys omasta kotimaasta sellaista syntiä vasemmistolle, että se pitää saada poistettua. Entä ihmiset, jotka ovat ylpeitä suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista, ovatko he kaikki ”ääri-ihmisiä”, joiden ajatukset tulee tuhota? 

Kansallismielisyys on parhaimmillaan yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä, joka antaa ihmiselle voimaa ja uskoa jokapäiväiseen elämään. Se on parhaimmillaan sitä, kun poliittisia ääripäitä edustavat ihmiset pukevat maajoukkueen fanipaidan päälle ja menevät halliin yhdessä laulamaan Saravon Pekkaa. Tai sitä, kun ihminen valitsee kotimaisen tuotteen ruokakaupasta ulkomaisen sijaan, koska hän haluaa tukea suomalaista työtä ja yrittäjyyttä.

En väitä, etteikö olisi olemassa ihmisiä, jotka käyttävät kansallismielisyyttä väärin omien sairaiden tarkoitusperiensä ajamiseen. Mutta tekeekö tämä kansallismielisyydestä syntiä, mikä pitää torjua? No ei todellakaan tee!

Mikä on sitten isänmaan merkitys vasemmistolle, jää jokaisen itse tulkittavaksi. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kansallismielisyys, vasemmisto

Pärjäävätkö sote-uudistuksessa parhaiten lobbaavat kunnat?

Tiistai 17.5.2016 klo 20:39

Sote-uudistuksesta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula oli tänään vierailulla Pirkkalassa kertomassa uusimmista sote-uudistuksen linjauksista. Kuten ministeri itsekin totesi, paljon on vielä tehtävää ja monesta osa-alueesta riittää vielä keskusteltavaa. Itse haluaisin nostaa esille asian, josta ei vielä kauheasti ole puhuttu ja joka kuitenkin on jo selkeästi päätetty. Tämä asia on tulevien maakuntavaltuustojen keskeinen rooli sotessa.

Ministerin puheista sai täysin selkeästi sen kuvan, että maakuntavaltuusto on jatkossa se joka päättää. Piste. Kuntien epämääräinen rooli tulee olemaan toteutuksen valvominen. Millä keinoin, kukaan ei tiedä. Ja kun kysyttiin, miten tullaan tulevissa maakuntavaaleissa varmistamaan pienten kuntien edustus maakuntavaltuustossa, oli vastaus, että ei mitenkään. Maakuntavaltuustossa päättävät kuulemma ”ihmiset, ei kunnat”. 

Ja tästä päästään siihen todelliseen huolenaiheeseen eli lähidemokratian massiiviseen kaventumiseen erityisesti pienissä kunnissa. Ministerillä on mitä ilmeisimmin sellainen kuvitelma, että tulevat maakuntavaltuutetut ovat jonkinlaista uutta poliitikko-rotua, sellaista joka ei aja oman kunnan etua vaan sen sijaan ajattelee objektiivisesti koko maakunnan etua. Ajatus on kaunis, mutta itse en usko tähän hetkeäkään. Mielestäni on täysin selvää, että maakuntavaltuustossa olevat ihmiset ajavat ensisijaisesti oman kuntansa tai kaupunkinsa etua. Minkään muun ajatteleminen on täysin naiivia. 

Eli mitkä tulevat olemaan pienen kunnan aseet vaikuttaa maakuntavaltuustossa päätettäviin sote-asioihin, jos kyseisessä konklaavissa istuu 0-2 edustajaa omasta kunnasta? Ministeri jo aika selkeästi rivien välissä sen kertoikin: ”Alkakaa nyt ihmeessä nopeasti vaikuttaa niihin ihmisiin ja niissä pöydissä, jotka tulevat esim. päättämään siitä, kenen terveyskeskus jää ja kenen ei”. Eli toisin sanoen pienen kunnan täytyy alkaa lobbaamaan ja yrittää kaikin keinoin vaikuttaa maakuntavaltuustossa istuviin isojen kaupunkien edustajiin, että josko he voisivat tuon meidän terveyskeskuksen säilyttää. Vääjäämätön lopputulos tässä on tietenkin se, että tämä poliittinen lobbaus siirtyy takahuoneisiin, saunatiloihin sekä muihin virkistystilaisuuksiin. Mihin tahansa, jossa saadaan maakuntavaltuutetut suosiolliselle päälle juuri meidän kunnan asiaa kohtaan. 

Kunnissa valmistellaan juuri seuraavien vuosien talousarvioita. Olisiko nyt korkea aika lisätä budjettiin kohta ”lobbausrahat”?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, maakunta, demokratia

Suomen vastuu siirtomaiden riistosta

Sunnuntai 10.4.2016 klo 12:34

Twitterissä leviää viesti, jossa todetaan näin: ”On varmaan siistiä olla valkoinen ja edustaa vain itseään eikä koko rotua”. Huolimatta siitä halutaanko rasismikeskustelussa puhua roduista vai ei, on tällä viestillä kuitenkin sanoma, mistä voitaneen olla yhtä mieltä. Eli siis se, että yksilö on vastuussa omista tekemisistään ja koko ihmisryhmän syyllistäminen yksilön teoista on lähtökohtaisesti typerää ja väärin. 

No, Ylen sivuilla 9.4. julkaistussa jutussa Arkkipiispa Kari Mäkinen toteaa. että ”Meillä on täällä enemmän kuin meille kohtuullisesti kuuluu”. Tästä lauseesta olisi jo mielenkiintoista keskustella enemmänkin, mutta karvat nousevat lopullisesti pystyyn seuraavan jutussa esitetyn kohdan myötä:

  Eurooppalaisilla on jo historiallinen vastuu ja rooli maailman tilanteesta ajatellen esimerkiksi kolonialismin perintöä, jota länsimaat kantavat…”.

Eli siis ts. myös suomalaisilla on vastuu maailman tilanteesta perustuen länsimaiden kantamaan kolonialismin perintöön. En ole historian tutkija, mutta kohtuu varma olen siitä, että Suomella ei ole ikinä ollut yhden yhtäkään siirtomaata missään päin maailmaa. Monella muulla Euroopan maalla oli ja toiminta siirtomaissa ei tietenkään ollut mikään ylpeyden aihe kyseisille maille. Mutta miten ihmeessä voi olla perusteltua syyllistää Suomea ja suomalaisia ihmisiä siitä, mitä Euroopan muut maat ovat historiassaan tehneet ja mihin Suomella ei ole ollut osaa eikä arpaa?

Eli voisiko tuon twitterissä levinneen viestin kääntää myös muotoon ”Olisi varmaan siistiä olla joku muu kuin eurooppalainen niin ei tarvitsisi kantaa vastuuta kuin omista teoistaan:” 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rasismi, siirtomaat, arkkipiispa

Ammattiliittojen kohtuulliset osinkojuhlat

Keskiviikko 9.3.2016 klo 23:02

Vasemmistopuolueet ja eritoten ammattiliitot ovat kovin sanoin arvostelleet suomalaisten yhtiöiden osingonjakoa aikana, jolloin tavallisilla ihmisillä on taloudellisesti tiukkaa ja työpaikkoja menetetään jatkuvasti. Yksi liitoista käynnisti jopa kampanjan asian tiimoilta, ja nimesi sen ”Osinkojuhlat 2016”. Kampanjassa mainitaan mm. seuraavaa: 

”….tämän kevään osingot voivat olla kaikkien aikojen suurimmat. Ja tämä tilanteessa, jossa liki kaikilta muilta yhteiskuntaryhmiltä odotetaan joustamista ja uhrautumista.”

”…yksi kampanjan tavoitteista on herättää yhteiskunnallista kohtuullisuuskeskustelua.”

Kauniita lauseita. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että kauniit lauseet eivät taida koskea liittoja itseään. Muun muassa Iltasanomat uutisoivat, kuinka vuokrajätti VVO on nostanut maksamiaan osinkoja samaan hulppeaan vauhtiin kuin vuokriaan. Jutusta ilmenee, että VVO:n maksamat osingot ovat nousseet v. 2004 5,7 miljoonasta eurosta vuoden 2015 37 miljoonaan euroon. Eli siis viime vuonna maksettiin yli kuusinkertainen osinko verrattuna vuosikymmen sitten maksettuihin osinkoihin. Samaan aikaan asuntojen vuokrat ovat nousseet jatkuvasti. 

Ja kelle näitä osinkoja maksetaan?  Jutussa todetaan näin:

” Viimeisten 12 vuoden aikana Suomen suurin yksityinen vuokranantaja on tulouttanut omistajilleen yhteensä noin 150 miljoonaa euroa. Siitä reilu puolet on mennyt ammattiliitoille, joista suurin osa on SAK:laisia liittoja.”

Ketään ei varmasti yllätä, että yksi omistajista on juuri em. kampanjan aloittanut liitto. Ja jotta ”kohtuullisuus”, ”joustaminen” ja ”uhrautuminen” saadaan vielä paremmin keskusteluun mukaan, on muistettava, että ammattiliitot ovat yleishyödyllisiä liittoja, jotka eivät maksa penniäkään veroa osingoistaan. 

No niin, kohtuullisuuskeskustelu” alkakoon!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ammattiliitot, osingot, verotus

Yliopistotutkinto kokonaan muiden rahoilla ei ole tasa-arvokysymys

Keskiviikko 24.2.2016 klo 12:52

Hallitus on suunnittelemassa leikkauksia opintorahaan, jolla jonkin verran siirretään opintojen rahoitusta opintolainojen suuntaan eli opiskelijan itsensä rahoittamiksi. Tästä on jotkin opiskelijajärjestöt ja eritoten johtavat oppositiopoliitikot nostaneet metakan. Rinnastetaan valtionvelkaa yksityisen ihmisen lainanottoon, puhutaan tasa-arvoisista edellytyksistä pärjätä elämässä sekä koulutuksen tasa-arvon murentumisesta jne. 

Hetkinen nyt! Suomessa on edelleen yksi maailman laadukkaimmista peruskouluista, joka luo maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvän yleissivistyksen suomalaisille nuorille ja jonka kaikki käyvät. Tämän jälkeen jokaisella on mahdollisuus edetä opinnoissaan haluamallaan tavalla. Korkea-asteen opintoja tuetaan edelleen poikkeuksellisen paljon. Myönnetään opinto- ja asumistukea omaan asumiseen sekä valtio takaa opintolainojen noston. Ja tämä tehdään kaikille. Kenenkään vanhempien ei tarvitse olla rikkaita tai säästänyt koko lapsen elämän ajan, jotta nuori pääsee opiskelemaan. Eli köyhän perheen lapsi pääsee edelleen korkeatason opintoihin siinä missä rikkaankin perheen. Kyllä tämä mielestäni on edelleen melko tasa-arvoista.

Mitä tulee opintolainan nostamiseen tai sen tarpeeseen, on mielestäni melko erikoista ajatella, että yhteiskunta on velvollinen kustantamaan täysin tutkinnon, jonka ”hyödyn” opiskelija kerää tulevaisuudessa parempana palkkana. Totta kai yhteiskuntakin siitä hyötyy, ei sitä kukaan kielläkään. Mutta jos ihminen ei ole valmis itse sijoittamaan euron latia omaan kymmeniä tuhansia maksavaan tutkintoonsa, on kyse joko itsekkyydestä tai kohtuuttomasta tulevaisuuden pelosta. Opintolainan ehdot ovat todennäköisesti paremmat kuin missään muussa lainassa. Sen lyhentäminen valmistumisen jälkeen on tehty todella joustavaksi. Jopa niin, että melko vaatimattomalla palkalla ei pitäisi ongelmia tulla. Jos opintolainan nostoa pitää ”kohtuuttomana riskinä, koska ei voi tietää tulevaisuudesta”, on ne opposition peräänkuuluttamat ”elämän edellytykset” jo tämän perusteella melko huonoissa kantimissa. 

Ja mikä on tämä ”pakkolaina”? Ilmeisesti jotain sukua ”pakkolaeille? Jos haluaisi sijoittaa johonkin muuhun kuin koulutukseen, esim. asuntoon, on koko lailla yleistä, että siinä kohtaa on ihmisen ”pakko” ottaa lainaa. Harva asuntojakaan käteisellä maksaa, mutta ikinä en ole kuullut tätä sijoitusta kutsuttavan ”pakkolainaksi”. 

Olennainen erotus näiden kahden investoinnin välillä on se, että valtio tukee toista niistä edelleen todella hyvin. Ja näin pitääkin olla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Opintotuki, leikkaukset, opiskelu

Kaksi miljardia lisää ostovoimaan?

Perjantai 5.2.2016 klo 13:37

Kaikki ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: Suomen talous on kuralla ja jotain pitäisi tehdä. Kehitettäviä asioita on varmasti useita, mutta yhtenä suurimmista ongelmista pidetään ihmisten ostovoiman hupenemista. Ostovoima vähenee, raha ei liiku ja talous jähmettyy. Mitä asialla voisi tehdä?

Työeläkerahastojen käyttämistä vaikeata tilannetta helpottamaan on jo esitetty useamman kerran. Itse olen pyöritellyt ajatusta, jossa käytetään ko. rahastoja hyväksi, mutta jokainen palkansaaja voisi päätöksen tehdä henkilökohtaisesti omalta kohdaltaan. Eli kuinka?

Työeläkemaksu v. 2016 on 24,6 % palkasta. Tästä 5,7 % on työntekijän osuus, jonka työnantaja pidättää palkasta. Mitä jos antaisimme palkansaajalle mahdollisuuden valita kuinka paljon hän tuolla omalla osuudellaan haluaa eläkettään kerryttää? Toisin sanoen ihmisellä olisi mahdollisuus valita esim. vuodeksi eteenpäin kuinka paljon hän tulee maksamaan tuota omaa osuuttaan eli hän voisi tiputtaa tuon 5,7 % halutessaan vaikka nollaan. Tai jotain siltä väliltä. Työnantaja ei joutuisi maksamaan puuttuvaa osaa vaan työntekijän eläkemaksu olisi yksinkertaisesti sen verran matalampi ja eläkekertymä sen verran suhteessa pienempi. 

Esimerkki: palkansaaja x tienaa 2 200 euroa kuukaudessa. Hän on nuori kaveri, jota eläkekertymä ei huoleta ihan niin paljoa kuin perheen laskut ja päivittäiset menot. Hän päättää tiputtaa oman osuutensa eläkemaksusta 5,7 % => 0,0 %. Työnantaja ei pidätä häneltä palkkalaskelmalla ollenkaan työeläkemaksua ja työnantaja maksaa eläkeyhtiölle työeläkemaksua 24,6 % - 5,7 % = 18,9 %. Työntekijän eläke karttuu 18,9 % mukaisesti. Ja mikä tärkeintä, työntekijä saisi kuukausipalkasta käteen 125,40 € enemmän, jonka hän tulisi todennäköisesti käyttämään suoraan kulutukseen. Vuositasolla käteen jäävä osuus olisi n. 1 500 euroa. 

Uskoisin, että monia kiinnostaa tällä hetkellä enemmän rahan riittäminen jokapäiväisiin menoihin kuin tuleva mahdollinen eläke, jonka saaminen saattaa olla muutenkin monen mutkan takana. Näin ollen, jos näitä palkansaaja x:iä olisi 1,5 miljoonaa ja kaikki päätyisivät samaan ratkaisuun, olisi kuukausittainen muutos ostovoimaan n. 187,5 miljoonaa euroa ja vuositasolla n. 2,25 miljardia euroa. Kaikki eivät mahdollisuutta tietenkään välttämättä käyttäisi kokonaan, mutta kaikki lisäys ostovoimaan olisi tässä taloustilanteessa varmasti tervetullutta. 

Olisiko tässä aineksia talouden piristysruiskeeksi, vaikka edes väliaikaisesti?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, ostovoima

Vasemmisto haluaa jakaa muiden omaisuutta mielivaltaisesti

Maanantai 1.2.2016 klo 18:18

Kansan Uutiset julkaisi 1.2.2015 nettisivuillaan uutisen otsikolla ”Osa osingoista työntekijöiden rahastoon”. Uutisessa Vasemmistonuoret kertoivat” kolme keinoa lisätä työntekijävaltaa yrityksissä”. Vaikka kahdesta muustakin keinosta voisi keskustella, haluan keskittyä juurikin tähän otsikossa mainittuun keinoon.

Vasemmistonuoret siis ehdottavat, että ”…keino lisätä työntekijöiden valtaa on perustaa työntekijöiden rahastoja, joihin siirretään osa yritysten osingoista. Niiden avulla työntekijät voivat hankkia yrityksen vähitellen itselleen.

– Tämä purkaa yhteiskunnan omistussuhteita ja estää omaisuuden kasaantumista harvoille. Sen lisäksi se antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen…”

Siinä ajatuksessa, että työntekijät hankkivat yrityksen itselleen ei ole mitään erikoista. Päinvastoin monessa tapauksessa se on jopa mielekästä, että yhtiössä työtä tekevät ihmiset myös vastaavat yhtiöstä kokonaisuudessaan. Mutta ajatus siitä, että osa yrityksen jakamasta osingosta ”siirretään” työntekijöiden rahastoon, on melko tyrmäävä. Oletan, että ehdottajat lähtevät siitä ajatuksesta, ettei yhtiön työntekijöillä ole omistusosuutta yhtiöön ja siitä huolimatta heillä tulisi olla oikeus osinkoon. Eli yhtiön omistaja/yrittäjä kantaa riskin esim. yhtiön lainojen takauksesta, mutta on velvollinen luovuttamaan osan hänelle kuuluvista osingoista ihmisille, jotka eivät kanna mitään riskiä yhtiön velvoitteista. Oikeudenmukaista? No ei!

Jos työsuhteessa oleva ihminen haluaa ”pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin” tai osuuden yhtiön osingoista, hänellä on siihen kaksi oivallista tapaa:

  1. 1. Hän OSTAA käyvällä hinnalla yrittäjältä osuuden yhtiöstä ja osallistuu yhtiön omistajana yhtiön velvoitteisiin osuutensa mukaisesti
  2. Hän perustaa oman yhtiön, takaa itse yhtiön kaikki lainat ja kantaa kaikki riskit. Tämän jälkeen hän voi huoletta jakaa itselleen osinkoja niin paljon kuin sielu ja yhtiön tase kestää. Päätökset hän saa ja myös joutuu tekemään. 

Ei se sen monimutkaisempaa ole. Tuottoa saa sen mukaan kuin kantaa riskiä. Työn suorittamisella ei ole oikeutettu osinkoihin, sillä on oikeutettu saaman korvaus tehdystä työstä eli palkka. On myös hyvä huomata, että nykyaikana monet yrittäjät eritoten pienissä yrityksissä ovat molempia, sekä omistajia että suorittavan työn tekijöitä. 

Se, että halutaan ”estää omaisuuden kasaantumista harvoille” sillä, että siirretään rahaa mielivaltaisesti yrittäjältä työntekijälle, ei ole mitään muuta kuin ryöstö. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, osingot, riski

Maahanmuuttokritiikki on maahanmuuttajan etu

Maanantai 14.12.2015 klo 13:49

Iltalehti uutisoi 12.12.2015 otsikolla ”Ulkomaalaistaustaisen perheen arkea Suomessa: Lapsia haukutaan apinoiksi, päälle syljetään”. Uutisessa todetaan heti alkuunsa näin: ”Maahanmuuttokriittisyys on sana, jonka suojissa toisen värisiä ja muualta Suomeen tulleita ihmisiä kohdellaan avoimen rasistisesti.” 

Haluaisin tehdä selväksi asian, jonka itseni lisäksi jokainen tuntemani kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuva ihminen varmasti allekirjoittaa: julkinen solvaaminen, lasten päälle sylkeminen, polttopullojen heittäminen, väkivalta tai väkivaltaan yllyttäminen ketään kohtaan eivät ole maahanmuuttokritiikkiä! Ne ovat rikoksia, täysin tuomittavaa touhua! Mutta oman kokemukseni mukaan n. 99 % ns. maahanmuuttokriitikoista on tästä asiasta täysin samaa mieltä kanssani. Me haluamme tuoda kritiikkimme esille niin kuin se sivistyneessä oikeusvaltiossa tulee tehdä: keskustelemalla, kirjoittamalla ja jopa rauhallisella mielenosoittamisella. Tähän on jokaisella tässä maassa oikeus, kunhan sen asiallisesti ja lain puitteissa suorittaa. Se ei todellakaan ole mitään ääriajattelua. 

Tuo 1 %, joka ei tätä tajua, vain ja ainoastaan haittaa omalla toiminnallaan minkäänlaisen ratkaisukeskeisen kommunikaation mahdollisuutta. Kaikista eniten tämä toiminta haittaa niitä ”maahanmuuttokriitikoita”, jotka haluavat tuoda mielipiteensä julki asiallisesti. Tämä 1 % kaikessa yksinkertaisuudessaan syyttää ketä tahansa ko. ryhmän jäsentä jonkun toisen rikoksista. Jokainen yksilö vastatkoon omista rikoksistaan, oli sitten kyse maahanmuuttajan tai maahanmuuttokriitikon tekemistä rikoksista. Kummassakaan tapauksessa ei pitäisi ”rikoksesta” syyllistää kaikkia ryhmän jäseniä. 

Kun asiallisesti mielipiteensä esittävät yksilöt niputetaan syyllisiksi ääripäidensä tekoihin, sillä on yksi varma uhri. Se maahanmuuttaja, joka haluaa kotiutua ja kunnioittaa lakia ja kanssaihmisiään.Tai on jo sitä tehnyt vuosikaudet. Hän on se, joka kärsii eniten siitä, kun keskustelu vaiennetaan syyttävillä yleistyksillä. Puolin ja toisin. Hänen etunsa olisi se, että maahanmuuttoon liittyvistä asioista, niin positiivisista kuin negatiivista, puhuttaisiin avoimesti ja jopa kriittisesti. 

Iltalehden juttu päättyy näin: ”Toisaalta syyrialaismies myös ymmärtää suomalaisten reaktioita. - On väärin, että turvapaikanhakua käytetään väärin ja maahan tulee yksilöitä, jotka syyllistyvät rikoksiin ja jotka ovat itse taistelijoita. Helposti käy niin, että väärillä perusteilla apua huutavat hankaloittavat niiden asemaa, jotka huutavat apua tosissaan.”

Kuulosti melko maahanmuuttokriittiseltä… 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maahanmuutto, keskustelu

Itsenäisyysjulistus ajankohtaisempi kuin koskaan

Lauantai 5.12.2015 klo 12:41

Suomen senaatti antoi joulukuun 4. 1917 esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Suomen eduskunta hyväksyi esityksen 6. joulukuuta 1917, ja tästä päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä. Tuo esitys oli Suomen itsenäisyysjulistus. Mitä tuossa julistuksessa sitten sanottiin?

Poimin muutamia kohtia: 

”Suomen eduskunta on… asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen.”

”Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen.”

”Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana.”

”…yhtenä nykyisen maailmasodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena.”

”Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen toteuttamiseksi, jonka suorittamisella se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa.”

”Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut.”

Näitä ensimmäisten maan isien ajatuksia lukiessa tulee väistämättä mieleen nykyhetki. Olemmeko me enää maa, jossa nämä asiat toteutuvat? Toivoisin, että jokainen voisi ottaa hetken ajastaan ja miettiä asiaa. Jotkut saattavat todeta, että aika oli tuolloin eri. Toki oli, mutta onko maan ja ihmisten haasteet sitten kuitenkaan pohjimmiltaan muuttuneet? Jälleen kerran me elämme aikaa, jossa väkivalta ja epävakaus nostavat päätään, taloudellinen ahdinko on tosiasia ja kansakunnan kahtiajakautumisesta on jo selviä viitteitä. 

Huomenna sunnuntaina juhlimme jälleen kerran itsenäisyyttämme. Sinä päivänä, jos minä, olisi hyvä kerrata niitä ajatuksia, jonka varaan tämä maa alun perin haluttiin rakentaa. Viimeinen lainaus ei olisi välttämättä huono idea lukea ääneen esimerkiksi työmarkkinaosapuolten neuvotteluissa. 

Hyvää itsenäisyyspäivää jo etukäteen kaikille! Toivottavasti se sujuu rauhallisesti ja kanssaihmisiä kunnioittaen… 

1 kommentti .

Isoveli/-sisko valvoo Suomessakin!

Tiistai 24.11.2015 klo 19:17

Kempeleen tapaus on tuonut esille asian, joka on mielestäni huomattavan paljon huolestuttavampi kuin mikään yksittäinen rikostapaus. Yle uutisoi tänään, että poliisi on huolissaan turvapaikanhakijoiden harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä. Tämä on tietenkin äärimmäisen huolestuttavaa jo sinänsä, mutta pysäyttävin asia kyseisessä uutisessa oli kohta, jossa asiaa kommentoinut poliisipäällikkö ilmoitti, ettei ”halua kertoa omalla nimellään turvapaikanhakijoihin liittyvästä ilmiöstä”!

Mitä tämä tarkoittaa? Korkeassa asemassa oleva poliisiviranomainen, joka on verorahoilla palkattu huolehtimaan meidän kaikkien turvallisuudesta, ei uskalla kertoa rikollisuuteen liittyvästä ilmiöstä! Se, että hän ei uskalla tehdä jotain, kertoo mielestäni ainoastaan yhdestä asiasta: hänet on pakotettu olemaan hiljaa! Viranomaisten hiljentäminen, jota suurin meistä on tottunut näkemään enimmäkseen television rikossarjoissa tai uutisissa diktatuurisista maista, on käsittämätön ilmiö omassa kotimaassamme, jota olemme naiivisti pitäneet esimerkkinä avoimuudesta ja rehellisyydestä tällaisissa asioissa. 

Tämä herättää muutaman todella huolestuttavan kysymyksen. Ensinnäkin kuka tai mikä on se taho, jota viranomaiset ”pelkäävät” näin paljon? Toisekseen mikä on motiivi sille, että viranomaisten suu halutaan näin sulkea, ettei viranomaiset pysty enää julkisuudessa esiintymään omalla nimellään ja kasvoillaan? Nämä kysymykset ovat mielestäni äärimmäisen huolestuttavia, jopa pelottavia. Varsinkin omassa kotimaassamme. 

Pahaa pelkään, että vastaukset ovat vielä huolestuttavampia ja pelottavampia. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakijat, poliisi, rikollisuus

Lapselle subjektiivinen oikeus vanhempiinsa

Tiistai 10.11.2015 klo 19:01

Hallituksen kaavailema subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on noussut tapetille, ainakin opposition puheissa. Opposition mielestä rajoituksen myötä lasten yhdenvertaisuus kärsii ja heidän varhaiskasvatuksensa vaarantuu. Onko todellakin näin?

Tällä hetkellä subjektiivinen päivähoito-oikeus voi olla kokopäiväinen eli kotona oleva vanhempi voi siis viedä lapsensa hoitoon aamusta iltaan. Tätä oikeutta ollaan rajoittamassa niin, että kotona oleva vanhempi voi viedä lapsen hoitoon vain osaksi päivää. Eli toisin sanoen rajoituksen vastustajat ovat sitä mieltä, että lapsen tulevaisuus heitetään härskisti romukoppaan, jos kotona koko päivän viettävä vanhempi ei saa viedä lastansa koko päiväksi muualle hoitoon!

Kukaan ei varmasti ole eri mieltä siitä, että lapsen varhaiskasvatus on tärkeää ja ns. ”maksaa” itsensä takaisin tulevaisuudessa. Kukaan ei varmaan myöskään kiellä sitä, etteikö meillä olisi tärkeätä työtä tekeviä kovan luokan ammattilaisia päiväkodeissa tätä työtä tekemässä. Mutta muutama kysymys väistämättä herää. Jos lapsen oikeus kokopäiväiseen kasvatukseen hoitolaitoksessa on niin pyhä, miksei lapsen oikeus viettää aikaa vanhempiansa kanssa ole? Entä onko todellakin luottamus suomalaisiin vanhempiin sellaisella tasolla, ettei heitä voi pitää muuta kuin lapsensa varhaiskasvatuksen pilaajina?

 Olisiko kuitenkin jopa lapsenkin kannalta optimaalisinta, että hänen varhaiskasvatukseensa kuuluisi sekä ryhmässä toteutettu ns. ammattilaisen ohjaama toiminta, sekä kotona vanhempien toimesta tapahtuva yksilöllisempi yhdessäolo? Ja jos nämä kaksi, koti ja hoitopaikka, saadaan vielä tekemään yhteistyötä, niin silloin ollaan varmasti oikealla tiellä. On myös tietenkin olemassa perheitä, joissa lasten ei ole hyvä olla vanhempiensa kanssa. Mutta tällaisissa tapauksissa olisi varmasti syytä tarjota jotain muita välineitä kuin subjektiivista päivähoitoa.  

Lapset eivät ole tyhmiä, kaikkea muuta. Jos lapsi viettää koko päivän muualla kuin kotona, ja samaan aikaan äiti tai isä on kotona, hän kysyy itseltään miksi näin on? Jos hänelle vastataan, että ”me vaan varmistamme sinun yhtäläisiä oikeuksia”, tyydyttääkö vastaus häntä? Vai katsooko lapsi, että hänellä tulisi olla myös subjektiivinen oikeus viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa?

Itse uskon jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Varhaiskasvatus, subjektiivinen päivähoito-oikeus

Pienyrittäjät lakkoon!

Keskiviikko 9.9.2015 klo 12:16

Hallitus toi omat toimenpiteensä talouden tasapainottamiseksi julki ja odotettu huuto alkoi. Ei todennäköisesti mennyt kuin tunteja, kun palkansaajajärjestöt puhuvat avoimesti lakoista ja ennennäkemättömästä sanelupolitiikasta. Tällä hetkellä kuulemma kaikki revitään palkansaajan selkänahasta. Ymmärrän kyllä sellaisten ihmisten harmistuksen, joita leikkaukset tulevat koskemaan. Meidän perhe on yksi niistä. Siitä huolimatta on pakko tuoda pienyrittäjän näkemys siihen, kuinka hurjia nämä leikkaukset oikeasti ovat. 

Sunnuntaisin ei palkansaaja saa enää 200 % palkkaa, ja mietitään kiinnostaako enää ketään mennä sunnuntaisin töihin. Leikkaus oli kuitenkin 25 %, eli saattaa se jotain kiinnostaa tuolla 175 % palkallakin. Pien-, mikro- tai yksinyrittäjän sunnuntailisä on vertailun vuoksi 0 %. Sitä on huono enempää tiputtaa. 

Mitenkäs nämä sairaslomat? Ensimmäinen sairasloma menee työntekijän omaan piikkiin ja siitä eteenpäin saa enää 85 % palkkaa siitä, että sairastaa. No, yrittäjällä menee kaikki lyhytaikaiset sairaslomat ”omaan piikkiin”. Huolimatta siitä onko yrittäjä itse vai yrittäjän lapsi sairaana. Ja jos työ on sen luonteista, että se täytyy nimenomaan sinä päivänä saada tehdyksi, se käydään tekemään. Kyllä, sairaana. Ja on hyvä muistaa, että tällaisissa yrityksissä missä työ pitää saada tehdyksi, palkansaajan sairastuessa hyvin suurella todennäköisyydellä yrittäjä käy häntä tuuraamassa. Se, onko yrittäjä myös sairaana, on yhdentekevää. 

Julkisten lomien vähentäminen se vasta radikaalilta tuntuukin! Palkallinen kesäloma on enää viitisen viikkoa! Ehtiikö siinä ajassa kaikkia kesäfestareita edes kiertämään? Jälleen vertailun vuoksi: pienyrittäjällä on palkallista lomaa tasan nolla päivää. Joka päivä, kun ei laskuja lähde asiakkaalle, ei myöskään ole tuloja. Kahden arkipyhän muuttamisesta palkattomaksi en viitsi edes kommentoida. 

Nykyään kuulee usein, että yrittäjät valittavat jatkuvasti. Tällä hetkellä se ei kyllä ole yrittäjät, jotka valittavat. Tällä hetkellä suurin valitus kuuluu ryhmältä, joka väittää että kaikki revitään heidän selkänahoistaan. He eivät kuitenkaan suostu huomaamaan, että maassa on vielä yksi ryhmä, jonka etuja ei aja oikeastaan kukaan. Ja joiden edut ja turvat ovat vielä huomattavasti huonommat. Tähän kohtaan yleensä heitetään, että ”valintakysymyksiä”. Toki näinkin, mutta samalla logiikalla kukaan ei voisi valittaa. Kaikki me olemme työmme valinneet. Olisi vain hyvä huomata, että omien etujen huonontuessa maassa saattaa olla niitä, joilla ei kyseisiä etuja ole ikinä ollutkaan. 

Vaikka se olisi käytännössä mahdotonta, pelkkänä ajatusleikkinäkin on mukava miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki tämän maan pienyrittäjät menisivät yhtä aikaa lakkoon. 

Silloin täällä vasta nesteessä oltaisiin.

2 kommenttia . Avainsanat: Talous, leikkaukset, hallitus, yrittäjyys

Positiivinen rasismi

Tiistai 11.8.2015 klo 11:37

Viime aikoina on puhuttu rasismista enemmän kuin pitkään aikaan. Leimaavaa keskustelulle on ollut se, että ihmisten käsitykset siitä mikä on rasismia ja mikä ei, tuntuvat vaihtelevan huomattavasti. Ei tietenkään helpota asiasta puhumista, jos sanan merkitys on erilainen eri ihmisille. Itselleni rasismi on hyvin yksiselitteisesti toisen ihmisen syrjintää, pilkkaa tai tuomitsemista perustuen vain ja ainoastaan hänen etniseen taustaansa, kulttuuriinsa, sukupuoleensa, seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihin tahansa sellaiseen, johon ihminen ei ole itse voinut millään tavalla vaikuttaa. Tämä on tietenkin yksiselitteisen tuomittavaa, eli toisin sanoen ainoa kriteeri ihmisiä ”arvosteltaessa” tulisi olla se kuinka he käyttäytyvät toisia ihmisiä kohtaan ja kunnioittavat yhteiskunnan pelisääntöjä. 

Tästä päästään yhteen nykypäivän käytännöistä, joka on itseäni ihmetyttänyt jo jonkin aikaa. Positiivinen syrjintä. Positiivinen syrjintä lähtee siitä ajatuksesta, että jotain syrjittyä ryhmää suositaan, jotta heidän tilanteensa paranisi. Ajatus on kummallinen siitä syystä, että ei ole mahdollista suosia jotain syrjimättä jotain muuta. Eli näin ollen suositaan tiettyä ryhmää samalla syrjien jotain toista ryhmää. Ja tällä kuvitellaan lisättävän tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta yhteiskunnassamme. Väittäisin vaikutuksen olevan täysin päinvastainen. 

Tasa-arvo on sitä, että kaikki lähtee samalta viivalta. Ei sitä, että kaikki tulee maaliin samaan aikaan. Tämä sanonta on yksi parhaista, joita olen vähän aikaan kuullut. Miksi meillä sitten pääsee kouluun helpommin tietyn äidinkielen omaava (kiintiöt) tai töihin tietyn taustan omaava henkilö (kehotus palkata tasaväkisessä tilanteessa vähemmistön edustaja/Helsingin kaupunki)? Tämä ei ole ainoastaan syrjivää enemmistöä kohtaan, mutta myös väärin niitä vähemmistöjen edustajia kohtaan, jotka ovat omalla työllään ansainneet paikkansa. Uskoisin, että harva vähemmistön edustaja, oli sitten kysymys mistä tahansa vähemmistöstä, edes haluaa ”etumatkaa” vaan vain ja ainoastaan samalle lähtöviivalle. Ja lähtöviivalle tuleekin auttaa, mutta sen jälkeen menestys on itsestä kiinni. 

Näin ollen kysymys kuuluu: jos syrjintä on rasismia ja rasismia ei saa hyväksyä eikä suvaita missään muodossa, miten rasismi on yhtäkkiä hyväksyttävää, kun sen eteen joku keksi laittaa sanan ”positiivinen”? 

2 kommenttia . Avainsanat: Rasismi, syrjintä, tasa-arvo

Monikulttuurisuus tai sen vastustaminen ei ole mustavalkoinen asia

Tiistai 28.7.2015 klo 13:13

Olli Immosen päivityksen myötä on noussut ennennäkemätön keskustelu siitä, pitäisikö monikulttuurisuutta Suomessa vastustaa vai vaalia. Tälle keskustelulle, kuten niin monelle muullekin, on leimaavaa se, että tulkintoja siitä mitä on monikulttuurisuus tai sen vastustaminen, on yhtä monta kuin keskustelijoita.

Näin ollen en halua lähteä tulkitsemaan kenenkään muun versioita vaan kerron mitä on omasta mielestäni monikulttuurisuus ja mitä siitä vastustan. Se että oltaisiin kieltämässä ulkomaalaisten ihmisten tai kulttuurien oleminen Suomessa on täysin naurettavaa. Ne ovat molemmat, sekä ihmiset että kulttuurit, muokanneet suomalaista kulttuuria ja tulevat näin tekemään jatkossakin. 

Mitä sitten vastustan? Minä vastustan sitä, ettei meillä olisi minkäänlaista sananvaltaa siihen minkälaisia vaikutteita tai kulttuurien lieveilmiöitä me hyväksymme. Tänne rantautuvat kulttuurit voivat muokata suomalaista kulttuuria, mutta ne eivät voi jyrätä sitä. Tällä tarkoitan sitä, ettei esim. eläinrääkkääminen tai naisten alistaminen ole tässä maassa hyväksyttävää, vaikka se jossain kulttuurissa näin olisikin. Tässä kohtaa meillä tulee olla oikeus sanoa: ”Tuo ei kuulu tänne, vaikka se kuinka kuuluisi sinun kulttuuriisi.” 

Meillä pitää olla myös oikeus puolustaa omaa kulttuuriamme. Jos joku vuosikymmeniä harjoitettu lakia rikkomaton suomalainen perinne loukkaa tai haittaa jonkun toisen kulttuurin edustajaa, se on hänen ongelmansa. Ei meidän. 

Toisin sanoen ketään ei käsketä luopumaan identiteetistään, uskonnostaan tai kulttuuristaan. Mutta mielestäni on selvä, että vieraaseen kulttuuriin saapuessaan joutuu jonkin verran sopeutumaan. Se ei ole kohtuutonta, eikä se varsinkaan ole rasismia. 

Tässä kohtaa joku huutaa, kuinka ”persu haluaa vaan poimia rusinat pullasta muista kulttuureista”. Huutajalle vastaan: Nimenomaan! Koska vaikka monikulttuurisuus voi olla myös rikkaus, sen negatiivisten lieveilmiöiden nieleminen ilman kakistelua ei ole mitään muuta kuin suoranaista tyhmyyttä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Monikulttuurisuus, kulttuuri, rasismi

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »