Yhteystiedot

Harri Vuorenpää
P. 040 670 6617
harri.vuorenpaa@perussuomalaiset.fi

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:293420 kpl

Puoluekokousvalinnoista

Sunnuntai 16.4.2023 klo 16.29

Olen pitkällisen ja perusteellisen harkinnan jälkeen päättänyt hakea Perussuomalaisen puolueen puoluesihteeriksi elokuun tulevassa puoluekokouksessa.

Olen nyt reilun vuosikymmenen toiminut puolueaktiivina erinäisissä rooleissa puolueen sisällä. Viimeisimmät luottamustehtäväni olin neljä vuotta sekä Pirkanmaan piirin puheenjohtajana että puoluehallituksen jäsenenä. Paikallisyhdistyksen puheenjohtajana olen toiminut nyt yhtäjaksoisesti kahdeksatta vuotta. Pirkkalan kunnassa toimin tällä hetkellä valtuuston 1. varapuheenjohtajana sekä valtuustoryhmämme puheenjohtajana. Eduskuntavaaliehdokkaana olin 2015 sekä 2019, viimeisimmissä eduskuntavaaleissa ainoastaan taustajoukoissa.

Voinee siis sanoa, että olen nähnyt puolueen toiminnan melko monelta kantilta ja useasta eri näkökulmasta. Näiden vuosien aikana olen saanut hyvän kuvan siitä mitkä ovat puolueemme vahvuuksia ja mitkä heikkouksia. Vahvuutemme ovat aina olleet aktiivinen ja ahkera kenttäväki, esimerkillinen talkoohenki sekä mediaosaamisemme. Vahvuuksiin luen myös taitavan ja ahkeran puoluejohtomme sekä henkilöstömme.

Heikkoutena pidän edelleen organisaatiomme tietynlaista amatöörimäisyyttä. Palkattu henkilöstömme on osaavaa, mutta he jäävät liian usein ylityöllistetyiksi. Kenttämme taasen on innokasta ja aktiivista, mutta meillä menee liikaa aikaa toissijaisiin asioihin, mitkä pitäisivät toimia sulavammin. Palaan näihin ajatuksiin tarkemmin myöhemmin kampanjassani.

Johtoajatuksena itsellä olisi siis koko organisaation vieminen tehokkaampaan ja ammattimaisempaan suuntaan. Niin, että jokaisella Perussuomalaisessa puolueessa rivijäsenestä puheenjohtajaan olisi selvät sävelet omasta roolistaan, vastuistaan ja velvollisuuksistaan. Ja että jokainen joutuisi käyttämään ajastaan mahdollisimman vähän byrokratiaan ja paperinsiirtelyyn ja mahdollisimman paljon siihen millä on merkitystä: Perussuomalaisen politiikan edistämiseen kaikilla tasoilla kunnista ministeriöihin.

Tiedän, että tätä työtä on pyritty tekemään jo jonkin aikaa ja osittain myös siinä onnistuttu. Yhtenä ongelmana mille tahansa puolueorganisaatiolle tämän päivän Suomessa on jatkuva vaalirumba. Vaalit ja niihin panostaminen menevät usein prioriteettilistalla organisaatiosuunnittelun ohitse, se on ihan luonnollista. Mutta uskon, että tähänkin ratkaisu löytyy työnjakoa parantamalla ja tehostamalla.

Lyhyesti vielä itsestäni: Olen 40-vuotias suurperheen isä. Perheeseeni kuuluu vaimo, neljä tyttöä ja kolme poikaa. Lapsista on jo osa itsenäistynyt, mutta vilskettä kotona toki riittää edelleen. Ammatiltani olen tilitoimistoyrittäjä ja olenkin pienyrittäjä kolmannessa polvessa. Koulutukseltani olen tradenomi ylempi AMK. Voinee siis sanoa, että pienyrittäjien elämä Suomessa on tullut melko tutuksi.

Olen valmis tarttumaan haasteelliseen puoluesihteerin toimeen, jos jäsenistö minulle mandaatin puoluekokouksessa antaa. Haluan myös tähdentää, ettei ehdolle lähtöni ole ketään vastaan vaan haluan tarjota osaamistani ja kokemustani käytettäväksi. Jäsenistön tekemien valintojen jälkeen työ puolueen ja Perussuomalaisen politiikan eteen jatkuu joka tapauksessa.

Minuun voi olla vapaasti yhteydessä, vastaan mielelläni. Toki en aina ole puhelimen äärellä, mutta kaikkiin yhteydenottoihin, puhelimitse tai viestitse, pyrin vastaamaan mahdollisimman nopeasti. Yhteystietoni sekä lisää tietoa minusta löytyy esim. nettisivuiltani https://www.harrivuorenpaa.fi/ .

Lopuksi haluan toivottaa kaikille hyvää alkavaa kevättä ja hallitusneuvottelijoillemme voimia tuleviin koitoksiin!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perussuomalaiset, puoluekokous, puoluesihteeri

Yhteinen hiili

Keskiviikko 30.11.2022

Tällä hetkellä elämme kutakuinkin sitä aikaa, kun eduskuntavaalien listoja aletaan piireissä lyömään kiinni eli ts. kaikki ehdokkaat listalle on valittu. Niin kuin aina valintatilanteissa on tämä aika joillekin juhlan paikka ja joillekin pettymyksen.

Eduskuntavaaleihin ei pääse ehdolle kaikki jotka sinne haluavat. Näin ollen piirit joutuvat tekemään valinnat sen mukaan mitenkä parhaaksi katsovat. On hyvä muistaa, että piirien vastuulla on valita sellaiset ehdokkaat, jotka tuovat maksimaalisen määrän ääniä listalle. Tämä ei ole suinkaan aina helppo tehtävä.

Voittavaan joukkueeseen ei valita kentälle 11 parasta maalintekijää. Sillä ei pärjää. Se millä pärjää, on mahdollisimman monipuolinen joukkue. Äänestäjiä on monenlaista mikä tarkoittaa, että ehdokkaita on oltava myös monenlaista. Kahta täysin saman profiilin ehdokasta ei kannata valita, koska he ”syövät” toistensa äänet.

Listan saama äänimäärä on siis se luku mikä pitää saada mahdollisimman isoksi, koska se määrää Perussuomalaisten kansanedustajien lukumäärän.

Kaikkia niitä pettyneitä, jotka eivät tulleet valituksi ehdolle, tarvitaan myös! Ehdokkaana oleminen on kovaa työtä ja kaikki apu on tarpeen. Jokainen meistä voi olla vaikuttamassa puolueen vaalimenestykseen!

Spekulointi ehdokasvalinnoista on ymmärrettävää, mutta hedelmätöntä. Jos Perussuomalaiset ei saa vahvaa tulosta seuraavissa vaaleissa on todellisena pelkona, että nykyinen vihervasemmiston ajama politiikka saa jatkoa toiset neljä vuotta. Ja siitä tulisi rumaa jälkeä.

Muistetaan kaikki, että yhteen hiileen puhaltaminen on ainoa tapa millä voimme menestyä ja saada isänmaamme asiat takaisin raiteilleen!

Kommentoi kirjoitusta.

Talous raiteiltaan?

Perjantai 14.5.2021 klo 16.47

Viikon vieras-kirjoitus Pirkkalaisessa 28.4.2021

Kuntavaalit lähenevät ja keskustelu poliittisista kysymyksistä Pirkkalassa tiivistyy. Aiheita on monia, mutta ehkä kuitenkin eniten keskustelua herättävä on mahdollinen seuturaitiotien tulo Pirkkalaan. Onko mieltä vai ei?

Me Perussuomalaiset olemme asian suhteen äärimmäisen kriittisiä. On totta, että lopullisia laskelmia taloudellisesta kannattavuudesta tai vaihtoehtojen kustannuksista ei ole vielä tehty. On kuitenkin äärimmäisen vaikea nähdä, että ratikan tulo Pirkkalaan olisi kokonaisuutta katsoen kunnan ja ennen kaikkea kuntalaisten etu.

Miksi näin? Ensinnäkin Naistenmatkantien varsi tulisi ampua täyteen asukkaita, jotta ratikan tulo olisi edes mahdollinen. Väkimäärä ko. tien varressa tulisi vähintään tuplata! Ja vaikka kyseessä on joukkoliikennekäytävä, on syytä kysyä haluammeko me, että Pirkkalassa näyttää rakentamisen osalta yhtä tiiviiltä kuin vaikkapa naapurissa Härmälässä? Me Perussuomalaiset haluaisimme, että Pirkkalaan saapumisen huomaa muustakin kuin ”Pirkkala”-kyltistä rajalla. Vaikka esimerkiksi viihtyisämmästä ja väljemmästä rakentamisesta.

On myös syytä huomata, että ratikka palvelisi pääasiassa tuon joukkoliikennekäytävän varrella asuvia. Ja itse asiassa heitäkin aikaisempaa kehnommin tien varressa olevien pysäkkien vähentyessä reilusti. Me muut täällä vähän reunemmalla emme tulisi jatkossakaan pääsemään yhdellä kulkumuodolla Tampereen keskustaan, jos joukkoliikennettä haluaisimme käyttää. Ihan samalla lailla se ratikka joudutaan ”syöttämään” linja-autoilla muualta kunnasta, on se päätepysäkki sitten Härmälässä tai Suupalla.

Tärkein kriteeri on kuitenkin talous. Pirkkalan kunnan investointibudjetit ovat jo nyt äärirajoilla, elintärkeiden uusien koulujen ja päiväkotien rakentamisia ei yksinkertaisesti ole voinut lykätä. Ratikka tulisi olemaan monen kymmenen miljoonan investointi, muodostetaan sen rahoitus sitten miten tahansa. On todella vaikea nähdä, että investointi maksaisi itseään takaisin. Vaikutukset maan arvoon tai kunnan houkuttelevuuteen eivät tule sitä kattamaan.

On myös vaikea ajatella, että Pirkkalan houkuttelevuus uusien asukkaiden saamisessa olisi kiinni ratikan tulemisesta. Hyvin on pärjätty tähänkin saakka sillä saralla. Joku voisi jopa ajatella, että kunnan houkuttelevuus perustuu osaltaan siihen, että olemme lähellä Tamperetta, mutta emme ole kaupunginosa. Vaan itsenäinen ja omaleimainen kunta. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Politiikka ja poliittiset päätökset ovat hyvin monesti priorisointia. On turha kuvitella, että johonkin laitetut rahat eivät olisi pois jostain muualta. Kyllä ne ovat. Emme halua vähätellä toimivaa joukkoliikennettä, mutta mm. terveyspalvelut, varhaiskasvatus, perusopetus ja yleinen turvallisuus ovat kuitenkin meidän listassamme edellä. On myös tosiasia, että kuntatalous tulee olemaan vaikeiden aikojen edessä ympäri maata, eikä Pirkkala ole tässä poikkeus. Talouden tasapainottaminen tulee olemaan todellinen haaste myös meillä. On hyvä tiedostaa, että tasapainossa oleva kuntatalous on paras itsenäisyyden tae.

Mielenkiinnolla odotan tulevia laskelmia, jotka osoittavat näkemyksemme raitiotien vaikutuksista vääräksi. En kuitenkaan pidätä hengitystäni niitä odotellessa. Ja jos nyt pitäisi nappia painaa, olisi se ”Ei”.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, ratikka

Hieman taloudesta

Keskiviikko 16.12.2020 klo 19.58

Pirkkalan kunnan talousarviovaltuusto pidettiin 7.12.2020, kokouksessa päätettiin siis vuoden 2021 talousarviosta. Talousarvion mukaan kunnan tulos tulee olemaan ensi vuonna n. 10 miljoonaa euroa pakkasella. Tämä ei tietysti kovin mairittelevaa ole. Huolestuttavinta tässä on se, että kunnan taseessa oleva aikaisempien vuosien kertynyt ylijäämä 43 miljoonaa euroa pienenee kertarysäyksellä saman verran. Arvioiden mukaan suunta pysyy samana ja jo v. 2023 kertynyttä ylijäämää on enää n. 21 miljoonaa euroa. Muutamassa vuodessa tullaan siis syömään yli puolet pois.

Osasyynä negatiivisiin tuloksiin on kunnan massiiviset investoinnit, joiden myötä esim. investointien poistot ovat ensi vuonna n. 13 miljoonaa. On tietenkin hyväkin asia, että kunnassa investoidaan. Se on monella tapaa elinvoimaisen kunnan merkki. Paine käyttötalouteen on kuitenkin kova. Tasapainoinen talous vaatisi, että kunnan vuosikate kattaa myös poistot. Nyt ei olla edes lähellä.

Toimintamenojen kasvu on myös melkoista, n. 5 % kasvua joka vuosi. Onkin hyvä huomata, että kun puhutaan leikkauksista kunnan toimintamenoihin, ei oikeasti puhuta leikkauksista vaan kulujen kasvun leikkaamisesta. Kulut siis kasvavat joka tapauksessa, mahdollisilla leikkauksilla pyritään ainoastaan hillitsemään kasvua.

Yritystonttien myynti on ollut tuottoisaa kunnalle ja sitä on hoidettu hyvin. Tonttien myynnistä saaduilla tuotoilla on kuitenkin jo vuosikaudet paikattu käyttötalouden vajausta. Nyt kun myytävät tontit ovat loppumassa tai vähintäänkin vähenemässä, on kunnalla edessään jälleen yksi vuositasolla useamman miljoonan kuoppa käyttötaloudessaan, joka pitäisi jotenkin paikata.

Myös kunnan velan kasvu on huolestuttavalla tasolla. Isot investoinnit vaikuttavat toki tähänkin. Mutta jos kunnan lainakanta oli v. 2017 39 miljoonaa ja vuonna 2021 tulee olemaan 82 miljoonaa, voidaan todeta kasvuvauhdin olevan melkoinen. Todennäköisesti muutamassa vuodessa luku on 100 miljoonaa.

Jos sote-uudistus toteutuu vuoden 2023 alusta, se ei ainakaan tule parantamaan tilannetta. Toki sosiaali- ja terveyspalveluiden kulut siirtyvät kunnalta maakunnalle, mutta niin siirtyy iso osa verotuloistakin. Jäljelle jäävällä veromäärällä tulisi pystyä kattamaan kaikki kunnalle jäävät palvelut ja se tulee todennäköisesti olemaan todella haastavaa.

Pandemian taakse ei pidä mennä. Se on totta kai osaltaan vaikuttanut heikkenevään talouteen, mutta kyllä ongelmat ovat olleet olemassa jo kauan ennen sitä. Pandemia on ehkä ainoastaan tuonut ne selvemmin esille.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kunnassa on jo aloitettu talousohjelma, jolla pyritään nimenomaan hillitsemään kulujen kasvua. On varmaan kaikille selvää, että ei olemassa mitään yksittäistä hokkuspokkus-temppua talouden korjaamiseksi. Kombinaatio, missä pyritään kuluja hillitsemään ja tuottoja kasvattamaan, on varmasti ainoa oikea. Tuottojen kannalta olennaista on, että pidämme Pirkkalan edelleen elinvoimaisena ja vetovoimaisena kuntana, johon halutaan muuttaa niin ihmisten kuin yritysten toimesta. Veronkorotusten tie on kuitenkin käyty loppuun, siihen ei pidä enää lähteä. Veronkorotusten vaikutus on todennäköisesti pitkässä juoksussa negatiivinen.

Vaikka luvut ja ennustukset ovat synkän kuuloisia, ei pidä vaipua epätoivoon. Nämä ovat ongelmia, joihin varmasti löytyy ratkaisuja, kun otetaan härkää sarvista ja aletaan niitä ratkomaan yhteistyössä, pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Ensimmäinen askel kohti ratkaisuja on, että jokainen kuntapäättäjä tai sellaiseksi haluava tunnustaa tilanteen vakavuuden ja sen, että ongelmien lykkääminen tulevaisuuteen ei johda kuin moninkertaisesti pahempiin ongelmiin itsenäisen Pirkkalan kannalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, Pirkkala, talousarvio

Vielä kerran yrittäjäeläkkeestä!

Tiistai 10.11.2020 klo 13.30

Suomen Yrittäjien nettisivuilla pohditaan yrittäjäeläkkeen kannattavuutta ja Varman asiantuntija toteaa 9.11.2020 julkaistussa jutussa hätkähdyttävän ”faktan”: sinulla tarvitsee olla jopa miljoona euroa säästössä, jos aiot pärjätä omilla säästöilläsi yelin sijaan.

Tarkastellaanpa tätä hieman. Jutussa todetaan, että tuolla miljoonalla pärjäät n. 30 vuotta, mutta sitten se on loppu. Tässä on ilmeisesti ajateltu niin, että tuo miljoona jaetaan noille vuosille jolloin keskimääräinen käytettävä raha on n. 33 000 euroa ennen veroja.

Tämä on kuitenkin hieman outoa ajattelua, koska tässä oletetaan että tuo miljoona euroa on sullottuna johonkin patjan väliin missä se odottaa vuosi toisensa jälkeen muuttumattomana. Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että sinulla on miljoona euroa eläkeikään saapuessasi niin todennäköisesti olet ne jollain tavalla sijoittanut. Jos lisäksi oletetaan, että sijoituksesi tuottavat n. 5 % vuosituottoa, rahasi kasvavat 50 tuhatta euroa vuodessa. Jos siis nostat joka vuosi tuon tuoton ulos ja maksat siitä pääomatuloveron, jää sinulle elämiseen 35 000 euroa. Tällä summalla useimmat elelevät eläkepäivillä ihan kivasti ja mikä parhainta: miljoonan pääomasi ei muutu!

Eli ajatus siitä, että tuo miljoonan pääoma on ”syöty” 30 vuoden kuluessa, vaatii kyllä melko paljon rankempaa rahankäyttöä.

Tähän voi sitten tietysti todeta, että kenellä on miljoona säästössä eläkkeelle tullessa? Ei varmaankaan kovin monella. Se vaatisi melko kovaa säästämistä. Mutta mitäpä jos tätäkin vertaillaan yel-maksuihin? Mitä pitäisi maksaa, että pääsisi samanlaiseen yrittäjäeläkkeeseen kuin em. 35 000 euroa vuodessa nettona?

Kokeilin asiaa omalta kohdaltani. Oletettu eläkeikäni on n. 31 vuoden päässä. Paljonko minun pitäisi maksaa, jotta saisin eläkettä n. 2 900 euroa käteen kuukaudessa? Tarkistin asian eläkeyhtiön laskurilla ja vastaus oli, että maksaessani n. 17 000 euroa vuodessa (n. 1 400 eur/kk) yel-maksuja seuraavan 31 vuoden ajan saisin eläkettä bruttona n. 3 500 eur. Tämä siis tarkoittaisi, että maksaisin eläkeyhtiölle seuraavan 31 vuoden ajan yhteensä n. 527 000 eur.

Mitäpä jos tämän maksun sijaan sijoittaisin tuon 1 400 euroa joka kuukausi ja saisin siitä keskimäärin em. 5 % vuosituoton. Paljonko minulla olisi kasassa 31 vuoden päästä?

Vastaus: minulla on kasassa n. 1,24 miljoonaa euroa.

Eli kumpi houkuttelee enemmän: 2 900 euroa käteen joka kuukausi vai saman verran käteen ja miljoona tilillä? Ja selvennökseksi: ei minulla ole 1 400 euroa sijoittaa joka kuukausi. Mutta jos olisi, en laittaisi sitä yrittäjäeläkkeeseen.

On tietysti totta, että yrittäjäeläke liittyy myös muihin elämänalueisiin kuin eläkkeeseen, mutta niitäkin voi paikata toisilla instrumenteilla.

Tosin on säästämisessäkin kompastuskiviä. Ainakin toimittaja Julia Thuren on sellaisen löytänyt, kun hän toteaa, että ” Ajatus siitä, että säästää indeksirahastoon, kusee siinä kohtaa, kun et tiedä, koska sä kuolet.”

Täytyypä tarkastella omia yel-papereitani löytyykö sieltä vastaavaa tietoa…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, yrittäjyys, yel

Ei unohdeta seuroja!

Perjantai 27.3.2020 klo 11.46

Koronakriisi aiheuttaa keskustelua ja muutoksia kaikilla elämänalueilla ja vaikutukset ovat todennäköisesti vakavia. On hieno asia, että esim. yrityksiä on lähdetty valtiovallan taholta tukemaan, jotta niiden toiminta saataisiin jatkumaan kriisin jälkeenkin. Tämä on kaikkien etu.

Nyt on kuitenkin päässyt unohtumaan yksi yhteiskunnan alue kokonaan, nimittäin seurat. Usealta seuralta on tullut viestiä, että toiminta on lamaantunut ja tulevaisuus vaakalaudalla. Myös seuroilla on kustannuksia, jotka joudutaan hoitamaan joka tapauksessa kriisinkin aikana samaan aikaan kun tulopuoli näyttää nollaa.

Nyt meidän olisi hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, että onko meillä vielä tämän kriisin jälkeenkin jalkapalloseuroja, jääkiekkoseuroja, ampumaseuroja, kulttuuriseuroja jne jne. Uskon, että olemme yhtä mieltä siitä, että olisi ihan mukava olla jatkossakin mahdollisuus harrastaa. Se ei ole mahdollista ilman seuroja ja heidän toimintaansa.

Se miten seuroja voitaisiin tukea tässä tilanteessa, jätän asiantuntijoiden mietittäväksi. Oleellista kuitenkin olisi, että heitäkään ei jätetä yksin.

Koska viestien mukaan siltä monessa seurassa tällä hetkellä tuntuu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Korona, urheilu, kulttuuri

Parempaa verovälttelyä?

Torstai 30.1.2020 klo 11.47

Minua on jo pitkään mietityttänyt eräs yritystoiminnan ulkomaille siirtämiseen liittyvä väite: kun siirrät toimintasi edullisemman yritysverotuksen maahan, olet yhtä kuin veronkiertäjä tai verojen välttelijä. ”Viet vanhusten rahat”, kun et maksakaan verojasi Suomeen vaan siihen maahan, jossa yritystoimintaa harjoitat.

Kuitenkin samaan aikaan Suomesta lähtee jatkuvasti ulkomaille palkansaajia paremman palkan ja edullisemman verotuksen perässä. Eli toisin sanoen suuremman käteen jäävän rahan perässä. Tätä ei taasen pidetä mitenkään outona tai vääränä. Päinvastoin, tämä on jopa eräänlaista suomalaisen osaamisen viemistä maailmalle. Kukaan ei mainitse sanallakaan, että ihan samalla lailla ne veroeurot tässäkin kuviossa valuvat jonnekin muualle kuin kotimaahan.

Minun mielestäni kumpikaan näistä ei pitäisi olla tuomittavaa. On vain luonnollista, että ihmiset etsivät parasta mahdollista ”tuottoa” omalle työpanokselleen. Ja jos haluamme, että yritykset pysyvät Suomessa maksamassa veroja, on meidän ihan oikeasti paneuduttava siihen miksi he näin tekisivät.

Pakottamaan jääminen tai muualle lähtijöiden haukkuminen ei todellakaan ole ratkaisu. Ratkaisu on katsoa mitä ne maat, johon yritykset meiltä lähtevät, tekevät meitä paremmin yritysten toimintaedellytysten kannalta.

Verotuksesta voitaisiin vaikka aloittaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Verotus, yrittäjyys

Lyömäase vihapuhe

Perjantai 4.10.2019 klo 13.35

Tänään julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lähes puolet kansanedustajista ja heidän avustajistaan ja kolmannes kuntapäättäjistä ovat olleet vihapuheen kohteena.

En ole itse ikinä arvostanut ihmisiä, jotka eivät kykene argumentoimaan omaa kantaansa toisen henkilöön menemättä. Ja toki itsekin saanut oman pienen osani keskustelun tasosta.

Mutta… Jos vihapuheen määritelmä on tässä:

”Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.”

Jotta jonkinlaista objektiivista ”vihapuhetta” voitaisiin jollain tavalla tunnistaa, tulisi se terminä pystyä määrittelemään selkeästi ja objektiivisesti. Nyt varsinkin tuo jälkimmäinen kohta ”… ilmaisuja… joiden taustalla on suvaitsemattomuus” on todella subjektiivisesti tulkittavissa. Mitä on suvaitsevaisuus kenenkin mielestä? Oletko suvaitsematon minun mielipiteitäni kohtaan? Eli ts. puheen ”vastaanottaja” voi täysin subjektiivisesti tulkita ilmaisujen liittyvän suvaitsemattomuuteen ja leimata se vihapuheeksi.

Yksi perustavaa laatua oleva ongelma nykyisessä poliittisessa keskustelussa on lukuisat uudet termit, joille ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä objektiivista määritelmää. Tämä tekee sekä keskustelusta että tällaisten tutkimusten tosissaan ottamisesta vaikeaa.

Ja kunnes tällainen yleisesti hyväksyttävissä oleva ja kaikille selkeä määritelmä vihapuheesta löydetään, on ”vihapuhe” ja siitä syyttäminen lähinnä poliittinen lyömäase.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vihapuhe, lainsäädäntö, politiikka

Husu on syytön!

Tiistai 23.7.2019 klo 16.36

Olen varmaan hieman "erilainen nuori", mutta minusta vapaassa yhteiskunnassa Husu Hussein saa olla sitä mieltä, että kaikki Perussuomalaiset ovat rasisteja.

Se on Husun mielipide. Se on tyhmä mielipide. Mutta ainoa rangaistus tyhmästä mielipiteestä tulisi olla oman uskottavuuden menetys muiden silmissä. Ja näin on myös käynyt, ainakin minun silmissä.

Ja mikä tärkeintä, kaikilla pitää olla sama oikeus. Eli sanoa mielipiteensä mistä tahansa ryhmästä. Varsinkin sellaisesta ryhmästä, johon vapaaehtoisesti kuulutaan. En tiedä tulenko itse ikinä käyttämään oikeuttani solvaamalla yleistäen mitään ryhmää, koska en pidä sitä fiksuna tapana toimia. Mutta oikeus siihen minulla pitää olla. Niin kuin kaikilla.

Myös Husulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sananvapaus, yhteiskunta

Toiset maksaa, toiset päättää

Keskiviikko 26.6.2019 klo 19.40

Suomen europarlamentaarikkojen osuus Euroopan parlamentissa on n. 1,7 %, meillä on 13 edustajaa yhteensä 751:stä edustajasta.  Eri maiden osuudet parlamenttipaikoista riippuu maan väkiluvusta. EU:n maista on 10 nettomaksajaa ja 18 nettosaajaa (2016). Suomi on ollut pitkään nettomaksaja, mutta monen nettosaajan osuus parlamentissa on huomattavasti suurempi kuin Suomen. Esimerkiksi Puola on reilusti saamapuolella, mutta käyttää parlamentissa lähes nelinkertaista äänivaltaa Suomeen verrattuna. Espanjan kohdalla suunnilleen sama juttu.

Miksei parlamenttipaikkoja jaeta sen mukaan kuka maksaa? Eikö se olisi oikeudenmukaisempaa? Mitä jos joku perustaisi osakeyhtiön, tarjoaisi sinulle kahden prosentin osuutta siitä ja sen jälkeen toteaisi, että joudut rahoittamaan yhtiötä huomattavasti enemmän kuin reilusti suuremmat osakkeenomistajat. Suostuisitko tähän järjestelyyn? Varsinkaan, jos äänivaltasi olisi yhtiön asioihin olisi edelleen se sama kaksi prosenttia? Veikkaanpa, että aika harva suostuisi.

No, Suomi suostuu.

1 kommentti . Avainsanat: EU, päätäntävalta, jäsenmaksut

Rikollisten suojelu saa loppua!

Keskiviikko 3.4.2019 klo 13.30

Aamulehti uutisoi tänään, kuinka kaksi miestä oli murtautunut 81-vuotiaan kotiin ja pahoinpiteli hänet hengenvaarallisesti. Uhri oli ampunut toista murtautujaa rintaan ja on nyt epäiltynä tapon yrityksestä.

Jutussa todetaan:

Murtautujista toinen pahoinpiteli uhria ja toinen anasti asunnossa olleen aseen panoksineen. Pahoinpitelyn aikana uhri ampui toista hyökkääjää käsiaseella rintaan. Sen jälkeen hyökkääjä poistui paikalta.

Uhri sai pahoinpitelyssä vaikeita ja hengenvaarallisia vammoja. ”

Onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä! 81-vuotias vanhus taistelee henkensä edestä kotiin tunkeutujaa vastaan ja on nyt epäiltynä tapon yrityksestä. Voin ainoastaan kuvitella miltä vanhuksesta tällä hetkellä tuntuu. Kyseessä on kuitenkin toistaiseksi ainoastaan epäily ja toivon todella, että viranomaiset päätyvät ainoaan oikeaan ratkaisuun tässä asiassa ja epäilyt todetaan perättömiksi.

Mitäpä jos vaikka yhteiskuntana ennemmin palkitsisimme ihmisiä, jotka puolustavat itseään ja kotiaan rikollisilta sen sijaan että kohtelemme uhreja kuin rikollisia? Rajansa tietysti kaikella, mutta mitä sitten pitäisi tehdä kun omaan kotiin tunkeudutaan ja henkeä uhataan? Mennä maahan makaamaan ja leikkiä kuollutta? Niin kuin karhujen kanssa?

Nyt järki käteen!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rikollisuus, itsepuolustus, laki

Tulorekisteri tappaa yhdistykset

Sunnuntai 17.3.2019 klo 19.33

Vuoden alusta voimaan tullutta tulorekisteriuudistusta on arvosteltu monilla tavoin. Yksi huolestuttavimmista ilmiöistä on tulorekisterin vaikutukset yhdistystoimintaan. Uudistuksen myötä verottaja vaatii, että esim. kaikki yhdistyksien järjestämästä kilpailutoiminnasta saadut palkinnot tulee ilmoittaa verottajalle. Aikaisemmin on noudatettu sadan euron rajaa eli sitä pienimpiä palkintoja ei ole tarvinnut ilmoittaa.

Mihin tämä sitten on johtanut? Se on johtanut siihen, että yhdistyksille ja seuroille on tullut huomattava määrä byrokratiaa lisää. Ja ne jotka eivät tätä byrokratiaa hallitse, joutuvat sen hoitamaan ostopalveluna. Tämä on johtanut jo monissa seuroissa ja yhdistyksissä siihen, että moni varsinkin pieni toimija harkitsee vakavissaan toiminnan lopettamista. Suomi on aina ollut yhdistysten luvattu maa ja yhdistystoiminta on ollut monelle iso osa elämää. Yhdistysten järjestämä toiminta ja esim. kilpailut ovat monille tärkeitä ja odotettuja tapahtumia. Nyt tämä kaikki on vaakalaudalla, koska verottaja vaatii ilmoituksen pilkkikisasta voitetusta 50 euron kalastusvälineestä

Onko tässä mitään järkeä ja kuka tästä hyötyy? Tuskin kukaan. On vaikea kuvitella, että nämä muutaman kympin kilpailupalkinnot näyttelevät minkäänlaista roolia tämän maan verokertymässä.

Mitäpä jos pidettäisiin yhdistystoiminta voimissaan ja seurojen järjestämät kilpailut edelleen ihmisten kalentereissa ja lopetettaisiin tämä järjettömyys?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Tulorekisteri, verotus, yhdistystoiminta

Työvoimaa hinnalla millä hyvänsä?

Keskiviikko 21.11.2018 klo 17.36

Nyt kun lähestulkoon joka puolella hoetaan mantraa ”Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa”, olisi ehkä syytä määritellä tietyt reunaehdot siitä mistä oikeasti puhutaan. Tällä hetkellä tuntuu, että termi ”työperäinen maahanmuutto” saattaa käsittää keskustelijasta riippuen vähän mitä sattuu.

Ensimmäinen kysymys on se, että onko työperäinen maahanmuuttaja ihminen, joka tulee hakemaan töitä Suomesta vai onko hänellä työpaikka valmiina? Ja jos on työpaikka valmiina niin onko se ns. kuinka vakaalla pohjalla? Eli onko Suomeen tuleva työntekijä tosiasiallisesti työnhaussa muutaman kuukauden päästä? Toinen kysymys mikä pitäisi esittää kaikille ulkomaista työvoimaa vaativille on se, että tuleeko heidän mielestään tänne työtä tekemään tulevan ihmisen olla taloudellisilta nettovaikutuksiltaan positiivinen vai ei? Eli siis tuleeko hänen maksamiensa verojen kattaa esim. kaikki hänen saamansa sosiaalikulut? Yksinkertaisesti sanottuna, joutuuko suomalainen yhteiskunta maksumieheksi hänen työllistymisessään?

Mistä tullaan yhteen perustavaa laatua olevaan kysymykseen eli siihen, että tulisiko kaikki ulkomailta tuleva työvoima työllistyä vain ja ainoastaan yksityiselle sektorille? Koska Suomen pöhöttyneen julkisen sektorin kasvattaminen ulkomailta tulevalla työvoimalla on takuuvarmasti valtion budjetin kannalta negatiivista. Tämä pätee erityisesti niihin töihin, jotka syntyvät maahanmuuton oheistuotteena eli siis tulkit ja kaiken maailman tukihenkilöt.

Olen samaa mieltä siitä, että Suomi tarvitsee osaajia. Eli siis koulutettuja ja yksityiselle puolelle lisäarvoa tuovia ulkomaalaisia asiantuntijoita. Siksi ihmettelen vaatimusta tarveharkinnan poistosta. Suuri osa ns. osaajista on jo poistettu tarveharkinnasta. Miksi meidän siis tulisi päästää täysin vapaasti EU ja ETA-alueiden ulkopuolelta tulevia ihmisiä Suomeen töihin, jotka todennäköisesti tulisivat töihin nimenomaan pienpalkkaisille aloille? Missä hyvin suurella todennäköisyydellä Suomen valtio jäisi heidän kanssaan maksupuolelle? Puhumattakaan kolmansista maista tulleista lukutaidottomista ja kouluttamattomista ihmisistä?

Eli voisitteko työperäisen maahanmuuton välttämättömyyttä huutavat aivan ensimmäiseksi kertoa, mitä tämä välttämättömyys pitää sisällään? Ja oletteko sitä mieltä, että työvoimaa pitää Suomeen saada hinnalla millä hyvänsä?

Hinnalla, jonka suomalainen veronmaksaja sitten loppu viimein maksaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työllisyys, maahanmuutto, talous

Demokratia työpaikalla

Keskiviikko 8.8.2018 klo 14.00

Joona-Hermanni Mäkinen kirjoitti eilen 7.8. kolumnin ”Työpaikan tyranniasta”. Kirjoituksessa käsitellään työpaikan hierarkioita ja tuodaan esille kuinka demokraattisesti johdetuissa yhtiöissä saataisiin todennäköisesti parempia tuloksia aikaan.

Ajatus sinällään ei ole huono. Kaikki työntekijät omistavat yrityksen ja tekevät yritystä koskevat päätökset yhdessä. Ei ole hierarkiaa vaan pyritään yhdessä viemään yritystä eteenpäin. Eihän siinä.

Tässä kohtaa on kuitenkin hyvä muistuttaa, että kukaan ei voi noukkia pelkkiä rusinoita pullasta. Jos kaikki työntekijät ovat tasavertaisia, se ei tarkoita ainoastaan yhtäläistä oikeutta osallistua päätöksentekoon ja samoja vapauksia kaikille. Se tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei ole ”ainoastaan töissä täällä”. Se tarkoittaa sitä, että yhtiön lainat takaavat jokainen, lomat pidetään sitten kuin työt antaa myöden, sairaana on hommat hoidettava, jos työt sitä vaatii jne jne. Ja jos yritys jostain syystä kaatuu, on kaikkien omakotitalot vaarassa. Vapaus osallistua päätöksentekoon ei ole pelkkää vapautta vaan jokaisella on velvollisuus osallistua päätöksentekoon. Halusi tai ei. Oli päätökset kivoja tai vähemmän kivoja.

Kuten sanottua, edellä kuvattu tapa hoitaa yritystä voi ihan hyvin toimia. Yhtä lailla yhtiö voi toimia hienosti hierarkkisessa päätöksenteossa. On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat olla ”vain töissä”. Eli myydä omaa työsuoritettaan kohtuullista korvausta vastaan sen enempää kantamatta vastuuta yhtiön velvoitteista. Eikä tässäkään ole mitään väärää. Mutta kenenkään on turha kuvitella, että ”demokraattisesti” johdetussa yhtiössä pääsee nauttimaan vapauksista ilman vastuuta.

Tässäkin asiassa ne kulkevat käsi kädessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talous, työllisyys, demokratia

Yksinyrittäjän verotuksen järjettömyys

Maanantai 4.6.2018 klo 15.44

SDP jatkaa suklaan jakamista yrittäjille, ehdottamalla verolinjauksissaan listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotuksen kiristämistä niin, että kevyesti verotettua osinkoa voisi nostaa yrityksestä määrän, joka on neljä prosenttia yrityksen nettovaroista nykyisen kahdeksan prosentin sijaan.

Tähän ehdotukseen olisi hyvä tuoda näkökulma, joka tänä päivänä on melkoisen yleinen eli yhden ihmisen osakeyhtiön näkökulma. Tällaisia osakeyhtiöitä, joissa on töissä ainoastaan yrittäjä itse, on melko lailla. Miten verotus siis heidän kohdallaan kulkee.

Otetaan esimerkiksi juuri aloittanut yhtiö eli ensimmäisen tilikauden käynyt. Näissä yhtiöissä liikevaihto on harvemmin yli 200 tuhatta euroa ja liikevoitto pyörii usein 5- 10 % tienoilla eli sanotaan tässä tapauksessa 20 tuhatta euroa. Jos tulos ennen veroja on siis 20 tuhatta euroa, on yrittäjällä käytännössä kaksi mahdollisuutta:

  1. Maksaa tuloksesta yhteisövero ja jakaa osinkoja
  2. Maksaa itselleen lisäpalkkaa tuon 20 tuhannen euron verran ja tehdä nollatulos

Kumpi on kannattavampaa verotuksellisesti? Yhteisövero on 20 % eli 4000 euroa. Oletetaan, että yrittäjän ansiotuloveroprosentti on 25 %. Jos hän tämän jälkeen haluaa jakaa osinkona kaikki loput 16 000 euroa, maksaisi hän veroja seuraavasti:

-          8 % nettovarallisuudesta (1280 eur) hän maksaisi pääomatuloa 30 % osuudesta eli 96 euroa.

-          8 % ylimenevästä osuudesta hän maksaisi ansiotuloveroa 75 % osuudesta eli 2760 eur.

-          Näin ollen hän maksaisi henkilökohtaisessa verotuksessaan osingoista veroa yht. 2856 eur, joka on n. 17,9 % 16 000 eurosta.

Eli henkilökohtaisessa verotuksessaan hän siis maksaisi 7,1 prosenttiyksikköä pienempää veroa osinkoja jakamalla kun mitä hän maksaisi suoraa palkkaa nostamalla. Tämä on se kohta missä demarit huutavat yrittäjien suosimisesta. Asia mikä aktiivisesti unohdetaan, on jo tästä summasta maksettu yhteisövero. Aivan, se on yhtiön maksamaa, ei yrittäjän. Ja kyllä, yhtiö on oma juridinen henkilönsä. Mutta tästä huolimatta, käytännössä myös tämän veron maksaa yrittäjä!

Eli lisätään se yhtälöön. Huomataan, että alkuperäisestä yrittäjän keräämästä 20 tuhannen euron voitosta maksetaan veroina 4000 eur + 2856 eur = yht. 6856 eur. Tämä on n. 34,3 % 20 tuhannesta eurosta. Jos yrittäjä olisi maksanut tuon 20 tuhatta euroa palkkana itselleen, olisi vero ollut 5000 euroa eli 1856 euroa vähemmän, koska yhteisöveroa ei olisi maksettu ollenkaan. Vaikka progressio olisi nostanut yrittäjän ansiotuloveroprosentin 30 %:iin, olisi hyöty edelleen 1408 euroa palkan hyväksi.

Mihin tämä sitten johtaa? Tämä johtaa siihen, että esimerkin kaltaisten yritysten ei yksinkertaisesti kannata tehdä voittoa. Jos haluaa vahvistaa tasettaan, mikä sinällään olisi järkevää, se maksaa tuhansia euroja. Eli siis hetkinen nyt? Yrittäjä joutuu maksamaan valtiolle siitä, että hän haluaa vahvistaa oman yrityksensä tasetta itse ansaitsemillaan rahoilla. Kyllä, juuri näin. Vaikka senttiäkään ei olisi vielä yrittäjän omaan taskuun tullut. Se että yrittäjä ei verotuksellisista syistä halua vahvistaa yrityksen tasetta, ei ole hyvä asia. Se tekee yhtiöstä huomattavan paljon haavoittuneemman huonojen aikojen osalta sekä huonontaa esim. yhtiön mahdollisuutta saada vierasta pääomaa.

Näin ollen huomaamme, että demareiden ehdotus on esimerkkiyrityksen kannalta jotain typerän ja merkityksettömän väliltä. Niin kauan kun yhtiön tulosta verotetaan ensin yhtiöltä ja sen jälkeen yrittäjältä näkemättä, että verotettava on käytännössä sama, luodaan kynnys yhtiön orgaaniselle kasvulle, joka parhaassa tapauksessa luo lisätyöpaikkoja.

Niitä oikeita lisätyöpaikkoja. Ei mitään tempputöitä, joilla parannetaan työllisyyslukuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Yrittäjyys, verotus, työllisyys

Kuka on duunari?

Perjantai 4.5.2018 klo 15.30

Vietimme alkuviikosta vappua, jota pidetään eräänlaisena työläisen juhlana. Monissa vappupuheissa kuuli kerrottavan, kuinka ”duunarin kyykyttäminen” saa riittää ja ”duunarit kantavat tätä maata” jne. Aloin sitten miettimään, että kuka tarkalleen ottaen on ns. duunari? Perinteinen jako on tietysti porvarit ja duunarit, oikea ja vasen. Duunari väittää porvarin riistävän häntä ja porvari väittää duunarin olevan liian tehoton ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mutta mielestäni tämä jako on vanhentunut. Jos vanha jako oli vertikaalinen oikea vs. vasen, väitän että nykyinen jako on pikemminkin horisontaalinen, eli alakerta vs. yläkerta. Ketä kuuluu alakerran porukkaan? Sinne kuuluu mielestäni yksiselitteisesti työtätekevä kansa. Palkolliset, mutta myös ihan yhtä lailla ne tuhannet pienyrittäjät, jotka vääntävät päivät samaa duunia kuin työntekijänsä ja illalla tekevät firman paperityöt.

Ketä kuuluu yläkertaan? Sinne kuuluu ns. eliitti sekä oikealta ja vasemmalta. Isojen korporaatioiden veroparatiiseihin rahansa kiikuttavat johtajat yhtä lailla kuin hulppeata palkkaa vetävät ammattiyhdistysjohtajat. Eli koko lailla ne kaverit, joiden monikymmenkertainen palkka työtätekevän ihmisen palkkaan verrattuna herättää kysymyksiä vähän väliä.

Mikä tässä ajattelussa on sitten se kaiken ydin? No se on tietenkin se, että nyt olisi korkea aika palkkaa saavan keski- tai pientuloisen ja saman luokan tuloja nauttivan yrittäjän ymmärtää, että heidän välinen nahistelunsa on typerää ja itse asiassa juuri sitä mitä yläkerran väki toivoo. ”Antaa niiden nahistella kuka saa herneet joulupöydästä niin kukaan ei huomaa kun me viemme kinkun”. Toisin sanoen mitä sillä on väliä, tuleeko raha perheen elättämiseen palkkana vai jonain muuna. Olennaista on tulojen määrä ja mihin se riittää. Elättääkö sillä perheen vai ei?

Eli vastauksena otsikon kysymykseen: duunari on pien- tai keskituloinen ihminen, joka tekee töitä elantonsa eteen ja maksaa joka eurosta veroja yhteisen hyvän eteen. Huolimatta siitä millä nimellä kutsutaan sitä pankkitilille tulevaa rahaa. Ja nämä ihmiset todellakin kantavat tätä maata ja heidän kyykyttämisensä tulisi lopettaa. Ja kun tämän maan työtätekevät ihmiset tajuavat olevansa samassa veneessä yhteisellä asialla, saattaa tuskan hiki hiipiä yläkerran ihmisten selkään.

Se on se hetki, kun tämän maan talous saadaan kääntymään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työllisyys, yrittäjyys, duunari

Kolmikanta historiaan, nelikanta tilalle!

Perjantai 2.2.2018 klo 12.56

Tänään lakkoillaan hallituksen ns. aktiivimallia vastaan. Yhtenä sen suurimpana puutteena on ilmeisesti pidetty sitä, että sitä ei ole valmisteltu ”kolmikantaisesti”, kuten yleensä aikaisemmin työmarkkinoihin liittyvät asiat tässä maassa on tehty. Tästä herää auttamatta kysymys siitä, onko kolmikannassa tehdyt päätökset sitten jotenkin parempia? Kuullaanko silloin kaikkia työmarkkinoiden osapuolia?

No ei kuunnella! PK-yritysten kanta ei ole mukana mitenkään. Ottaen huomioon, että suurin osa uusista työpaikoista nykyään syntyy nimenomaan tälle sektorille, on linjaus suorastaan käsittämätön. Jotenkin voisi kuvitella, että maassa jossa työllisyysaste on liian alhainen julkisiin menoihin nähden, olisi syytä kuunnella erityisen herkällä korvalla niitä tahoja, jotka uusia työpaikkoja pääsääntöisesti luovat. Mutta ei.

Välillä tuntuu siltä, että Suomi on vartalo, jonka pää ja molemmat kädet kiistelevät siitä kuka on vartalon tärkein osa ja samaan aikaan kukaan ei kuuntele jalkoja. Ja itse asiassa juuri ne jalat vievät vartaloa eteenpäin.

Useimmat pienyrittäjät ovat yhtä mieltä siitä, että paikallinen sopiminen olisi optimaalisin tapa sopia sekä työnantajan että työntekijän kannalta. Tämä todennäköisesti lisäisi työpaikkoja ja pienentäisi työttömyyttä. Tähän tavoitteeseen ei valitettavasti ikinä päästä, jos pk-yrittäjien ääni sivuutetaan joka kerta, kun päätöksiä tehdään.

Olisiko syytä unohtaa kolmikanta ja alkaa toteuttamaan nelikantaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työttömyys, kolmikanta, yrittäjyys

Miksei yrittäjä palkkaa?

Perjantai 29.12.2017 klo 17.33

Viime päivinä on taas paljon puhuttu työllisyydestä ja työttömyydestä ja ennen kaikkea siitä kuinka enemmän ihmisiä saataisiin töihin. On karu mutta todellinen asia, että nykyisillä työllisyysasteluvuilla ei enää pitkään kestä, että julkinen sektori kyykkää. Monesti kuulee kysyttävän, miten voitaisiin työnantajia kannustaa palkkaamaan uusia työntekijöitä. Tämän koko ajatuksen lähtökohta on mielestäni täysin väärä. Ei yrittäjä palkkaa työntekijöitä silloin kun siihen kannustetaan tai sitä erityisesti tuetaan. Yrittäjä palkkaa ihmisiä, kun hänellä on niin paljon töitä, että hän tarvitsee uusia työntekijöitä. Ihmisten palkkaaminen ei siis ole mikään tavoite. Se on seuraus siitä, että yritys on onnistunut kasvattamaan kannattavaa liikevaihtoaan.

Ja tästä päästäänkin siihen todelliseen kompastuskiveen. Uusia työpaikkoja syntyy pääasiassa mikro- ja pienyrityksiin. Mikä on sitten se syy, että hyvin monet mikro- ja pienyrittäjät välttelevät työntekijän palkkaamista niin kauan kun pystyvät?

Syy on selkeä. Mikroyrittäjälle työntekijän palkkaaminen on yksinkertaisesti liian iso riski. Palkan sivukulut höystettynä muutamalla tusinalla luvalla, joita työntekijälle on hankittava, on iso mietinnän paikka. Tästä huolimatta vielä isomman pohdinnan aiheuttaa palkkatyön luonne verrattuna yrittäjyyteen. Jos yrittäjä saa ostettua haluamansa työn, oli se sitten mikä tahansa, toiselta yrittäjältä hän myös hyvin todennäköisesti niin tekee. Miksi? Koska toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä ei osta työtä, hän ostaa tuloksen. Työstä myös todennäköisesti maksetaan vasta siinä vaiheessa, kun työ on hyväksytysti saatu suoritettua. Ja ennen kaikkea toiselta yrittäjältä ostettaessa yrittäjä pystyy ostamaan juuri sen verran työtä, kun hän tarvitsee. Kukaan ei jauha minimityötunneista. Tai kertyvistä lomapäivistä. Tai sopimuksen minimikestosta. Tai jos jauhaa, huomaa hyvin nopeasti jauhavansa yksinään. Ei yhdelläkään mikroyrittäjällä ole varaa maksaa työstä, jota hän ei tarvitse. Yrittäjän kanssa toimiessa ei myöskään tarvitse huolehtia sairaslomariskeistä. Niistä huolehtii se toinen yrittäjä.

Mikroyrittäjä on siis todellinen pätkätyöläinen ja 0-tuntisopimus on jokaisen yrittäjän arkea. Yksinkertainen syy siihen, että yrittäjä suosii toista yrittäjää aina kun mahdollista, on tarpeen ja tarjonnan kohtaaminen. Paikallinen sopiminen, joka tyydyttää molempia osapuolia. Näin ei valitettavasti hyvin usein ole työntekijän palkkaamisen kohdalla. Tämä ei tietenkään ole palkansaajan vika. Tämä on kaikkien heidän vika, jotka ovat olleet luomassa niin jäykkiä työmarkkinoita, että ne eivät enää vastaa tarpeeseen.

Tämän kun ymmärtäisivät liitotkin niin ei välttämättä olisi jäsenmäärät laskussa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Työllisyys, työttömyys, yrittäjyys

Juhana Vartiaisen kirjoituksesta huomioita

Torstai 24.8.2017 klo 14.51

Juhana Vartiainen julkaisi kirjoituksen koskien turvapaikanhakijoiden palauttamista sekä mahdollista säilöönottoa. Muutamia huomioita kirjoitukseen (lainaukset kursivoituna):

 

Se, että on hakenut turvapaikkaa ja saanut kielteisen viranomaispäätöksen tai oikeuden päätöksen, ei ole peruste ihmisen vapauden riistolle.

 

Vielä vähemmän se on peruste antaa laittomasti maassa olevan kulkea miten huvittaa.

 

Jos palautettavien valvonnan tiivistämistä todella pidetään tarpeellisena, voisi periaatteessa ajatella ”palautuskeskuksia” joissa olisi mahdollista jonkin verran nykyistä tiiviimpi valvonta. Sellaiseenkaan ei tietysti liittyisi vapauden riisto.

 

Miten toteutetaan "jonkin verran tiiviimpi valvonta", jos keskuksesta voi halutessaan kävellä milloin vain pihalle?

 

Jotkut kielteisen päätöksen saaneet voivat koettaa kadota ja siirtyä toiselle paikkakunnalle tai vaikkapa Ruotsiin. He saattavat myös päätyä myös surkeaan asemaan pimeillä työmarkkinoilla, joilla heitä voidaan mielin määrin hyväksikäyttää.

 

Niin, eli miksi olisi hyvä idea päästää heidät vapaasti kulkemaan?

 

Viime vuosien ja vuosikymmenten kokemukset ovat osoittaneet sen, miten epätarkoituksenmukaista on koota katkeria ihmisiä ja erityisesti nuoria miehiä yhteen paikkaan

 

Olisko tarkoituksenmukaisempaa päästää nämä "katkerat nuoret miehet" vapaasti kaduille kulkemaan?

...että ISIL:n hurjimmista ja raaimmista toimijoista useat olivat raaistuneet ja radikalisoituneet nimenomaan Guantánamon vankileirillä.

 

Vertaaminen Guantanamoon aika heikko, moniko sieltä sai lähteä halutessaan kotimaahansa?

 

Ja vaikka eristyksissä ei suorastaan luotaisi jihadisteja, on vaikeaa nähdä, mitä eristyksestä hyödytään. Suomessahan ei ole kovin helppo piileskellä ja lähtökohta on, että ihmiselle kuuluu vapaus. 

 

Mitä eristyksestä hyödytään? No vaikkapa se, ettei Turun tilanne toistu. Jos Suomessa ei ole helppo piileskellä, missä ovat ne sadat kadoksissa olevat?

 

Julkisuudessa on keskusteltu myös siitä, pitäisikö tällaiseen viranomaistoiminnan vaikeuttamiseen liittää nykyistä kovempia sanktioita.

 

Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että viranomaistoiminnan vaikeuttaminen tulisi ilman muuta olla rangaistavaa.

 

Olemme saaneet lukea tapauksista, joissa ilmeisesti hyvin Suomeen sopeutuneita ja työhalukkaita nuoria on pakolla poistettu maasta, vaikka työpaikka olisi tarjollakin.

 

Jos on hakemassa töitä Suomesta, turvapaikan hakeminen on käytännössä sellaisen järjestelmän hyväksikäyttämistä, mitä ei ole paremman elintason etsimiseen tarkoitettu.

Olen jokseenkin varmaan, että turvapaikan hakijoiden joukossa olisi nuoria miehiä, jotka näkisivät metsäkonekoulutuksen Suomessa parempana vaihtoehtona kuin paluun kotimaahan.

 

Olen jokseenkin varma, että suomalaisten joukossa on nuoria miehiä ja naisia, jotka näkisivät metsäkonekoulutuksen parempana vaihtoehtona kuin työttömyyden.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Turvapaikanhakijat, terrorismi

Tapahtumiin reagoiminen ei ole haudoilla tanssimista

Maanantai 21.8.2017 klo 13.28

Viime aikaisten tapahtumien jälkeen on taas noussut sama fraasi esille, mikä nousee aina traagisten tapahtumien jälkeen: tapahtumilla politiikan teko on haudoilla tanssimista ja kuolleiden häpäisemistä. 

Tämä ajatus on mielestäni yksinkertaisesti typerä. Sen kyllä allekirjoitan, että tapahtumien uhreja tulee kunnioittaa ja erityisesti heidän omaistensa sururauhaa. Uhrien nimillä ja kuvilla mässäily lehdissä ei ole sopivaa. Mutta ajatus siitä, ettei koko kansakuntaa koskettavilla asioilla tulisi olla sijaa poliittisessa keskustelussa, on lähtökohtaisesti absurdi. Eikö juuri tällaiset isot tapahtumat pitäisi olla niitä tapahtumia, jotka koittelevat sitä teemmekö me oikeanlaista politiikkaa ylipäätänsä? Eikö tällaiset tapaukset pitäisi nimenomaan herättää keskustelun siitä, onko poliittiset päätökset olleet oikeita vai ei? Ja ennen kaikkea tulisiko aikaisemmin tehtyjä päätöksiä korjata?

On myös melko erikoista väittää, ettei voisi todeta olleensa oikeassa. Kun jostain varoittelee vuosikaudet ja muut kutsuvat ”pelonlietsojaksi”, pitääkö ihan oikeasti olla vaan suu supussa, kun varoitukset käyvät toteen. Mielestäni ei todellakaan.

Keskustelu pitää olla asiallista. Mutta jos jokin on uhreja halventavaa, niin se, että tapauksia hyssytellään, ei myönnetä virheitä ja jatketaan jääräpäisesti samalla tavalla. Toteutettava politiikka kuuluu muuttua, kun olosuhteet sitä vaativat. Se ei ole haudoilla tanssimista, se on reagoimista. 

Ja jos ei siihen pysty, herää auttamatta kysymys siitä, onko oikea henkilö vastaamaan tämän maan ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Terrorismi, politiikka

Vanhemmat kirjoitukset »