(Aamulehti 3.12.2013, Pirkkalainen 4.12.2013)

Tampere-talossa järjestetyssä Seutufoorumissa 27.11.2013 kuntien selvitysmies Rauno Saari toi selkeästi esille mitä mallia hän tulee tammikuun lopulla suosittelemaan Tampereen kaupunkiseudun uudeksi hallintomalliksi: eurooppalainen kaupunki. On hyvä ja välttämätön asia koko kaupunkiseudulle, että yhteistyö- ja hallintomalleja kehitetään sekä päätöksentekoa selkeytetään ja hallinnon kaksiportaisuus toisi varmasti molempia. Eurooppalainen kaupunki -mallissa on kuitenkin yksi ratkaiseva heikkous: se veisi käytännössä ympäristökuntien itsenäisyyden ja keskittäisi kaupunkiseudun vallankäytön uudelle koko seutukunnan valtuustolle jättäen paikalliset ”kaupunginosavaltuustot” toteuttaviksi elimiksi päättävien elimien sijaan. 

Kun halutaan määrittää mitä tarkoittaa itsenäinen kunta, muutama asia nousee ratkaisevaksi. Näitä ovat kunnan oma verotusoikeus, oikeus omaan omaisuuteen sekä vapaus harjoittaa itsenäistä ja pitkäjänteistä maapolitiikkaa. Eurooppalainen kaupunki -mallin myötä ympäryskunnat menettäisivät nämä oikeudet ja niistä tulisi seutuselvittäjän sanoin ”itsellisiä” kuntia itsenäisten sijaan.  Näin ollen suurin pelko on, että paikalliset valtuustot olisivat näennäisiä vallankäyttäjiä ja tämän myötä hallinnon kaksiportaisuus ei käytännössä toteutuisi. Lopputulos olisi lähempänä yksi kunta -mallia kuin mitään muuta. Ja jos jokin olisi kohtalokasta tämän kaupunkiseudun hyvinvoinnille ja elinvoimalle, olisi se yksi iso, massiivinen, pöhöttynyt, kömpelö ja byrokraattinen organisaatio, joka ei kääntyisi tarpeeksi nopeasti vastaamaan ihmisten saati yritysmaailman tarpeisiin. 

Näin ollen tehokkaampi ja luontevampi malli jatkamaan nykyistä syvenevää kaupunkiseudun yhteistyötä olisi sellainen, jossa toteutettaisiin sekä kaksiportaisuus että kuntien itsemääräämisoikeus. Sekä paikallinen että seutuvaltuusto voitaisiin äänestää suorilla vaaleilla. Molemmilla valtuustoilla olisi selkeästi rajatut päätösvallat: seutuvaltuuston luonnollinen rooli olisi päättää koko kaupunkiseutua koskevista ja paikallisen valtuuston paikallisista asioista. Molemmilla olisi verotusoikeus, mikä varmistaisi todellisen vallankäytön mahdollisuuden myös paikallistasolla ja sitä myöden lähidemokratian aidon toteutumisen. Voiko tällainen malli olla mahdollinen saati toimiva? Sitä olisi ehkä kannattanut selvitysvaiheessa kysyä läntiseltä lähinaapurilta, jossa vastaava malli on ollut menestyksekkäästi käytössä jo yli 40 vuotta.